Kullankaivajat ja indiaanit.

Kertomus Pohjois-Meksikosta.

 

Kirjoittanut Mayne Reid.

 

Suomennos.

 

23 Kuvalla.

 

 

Ensimm�isen kerran julkaissut
U. W. TELEN & C:O 1898.

 

 

Ensimm�inen luku.

Veden puute.

�Mira! Mira! El Cerro Perdido!�

�Katsokaa! Katsokaa tuota salaper�ist� vuorta! Vaikk'emme viel� ole perill�, voimme kuitenkin n�hd� matkamme m��r�n. Se n�ytt�� muodostavan osan taivaasta, pilven voisi ehk� sanoa, mutta ett� tuo on se vuori, se on aivan varmaa!�

Ratsastaja, joka lausui n�m� sanat, ei ollut yksin. Ainoastaan teaatterissa ihmiset puhuvat itseksens�.

Ratsastaja, joka istui pienen, harmaan papurikkohevosen sel�ss�, kulki lukuisan matkueen etunen�ss� parin, kolmen my�skin ratsastavan herrasmiehen rinnalla. Heit� seurasi muita ratsastajia ja suuria s�kkikankaalla verhottuja tavaravaunuja. N�it� viimemainituita, jotka olivat eritt�in k�mpel�tekoisia ja kuormana tuhansia erilaisia esineit�, veti kutakin kahdeksan muulia. Vaunut olivat oikeita py�rivi� taloja, joiden asukkaina oli kokonaisia siirtolais-perheit�. Muulit, joita k�ytettiin kuormajuhtina, muodostivat edell�mainittujen takana atajo'n, se on raition, joka pitk�n� jonona levisi j�lkijoukoksi. Vihdoin mahdottoman suuri lauma sarvikarjaa, jota paimenet ajoivat ja joka muodosti vihoviimeisen osaston koko matkueessa.

Kaikki miehet olivat ratsain, viel�p� paimenet ja muulien ajajatkin. Matkustus sellainen kuin heid�n voi tuskin tapahtuakaan toisella tavalla. He tulivat Arispen kaupungista Meksikossa ja kulkivat niitten avaroitten ja autioitten tasankojen halki, jotka reunustavat Sonoras-nimisen valtion pohjoista rajaa ja nimitet��n Llanos. Matkueessa oli melkein yksinomaan kaivosty�miehi�. Ilman suurempia vaikeuksia voitiin t�m� arvata siit� puvusta, johon useammat olivat puetut ja eritt�inkin siit� m��r�st� k�ysi�, ty�-aseita ja koneita, joitten omituisia muotoja voitiin huomata vaunujen karkeiden peitteiden alta.

T�ss� oli toisin sanoen ��rett�m�n suuri matkue kullankaivajia, jotka p��llikk�ns� johtamina vaelsivat tyhjiin kaivetusta veta'sta toiseen, joka juuri �sken oli l�ydetty ja jolle kaikki yksiss� neuvoin arvelivat omistaa ty�ns�. Heid�n vaimonsa ja lapsensa seurasivat heit�, sill� aikomus oli asettua t�nne moneksi vuodeksikin, – t�h�n kaukaiseen kulmaan Sonoran er�-aavikkoa.

Paitsi niit� kahta ratsastajaa, joiden vaaleat hiukset osoittivat pohjoismaalaista syntyper��, olivat kaikki muut meksikolaisia, vaikkeiv�t samaa rotua, sill� voitiin heid�n kasvojensa piirteiss� huomata v�rivivahduksia kaikenlaisia aina espanjalaisen paperinkeltaisesta alkuasukkaitten kuparinpunaiseen ihov�riin saakka. Olivatpa muutamat t�ysiverisi� indiaanejakin Opatas-sukua, er�st� niist� indiaaniheimoista, joita kutsutaan manses, se on voitetut ja sivistetyt, ja jotka yht� v�h�n muistuttavat villej� velji��n kuin kotikissa tiikeri�.

Muutamat erilaisuudet puvussa ilmaisivat jo ensi silm�nluonnilla eroituksen matkustajain s��dyss� ja arvoasemassa. Kaivosty�miehet ja ty�njohtajat olivat enemmist�n�. Sit� paitsi l�ytyi kuormarenkej�, arrieros ja moros, jotka kaitsivat vetojuhtia, vaqueros eli h�r�npaimenia sek� kaikellaisia palvelijoita kumpaakin sukupuolta.

Se ratsastaja, jonka sanat me ilmoitimme kertomuksemme alussa, ei ollut seurueensa n�k�inen, ei pukunsa eik� yhteiskunnallisen asemansa puolesta. H�n oli kullanetsij� eli gambusino, niinkuin meksikolaiset sanovat, yksi niit� olioita, joita n�iss� seuduin on niin runsaasti, ja jotka is�st� poikaan omaavat erin�isen taidon maansis�lmyksist� l�yt�� t�t� keltaista metallia. H�nen nimens� oli Pedro Vicente. H�nell� oli omituiset kasvonpiirteet, kasvot, jotka eiv�t olleet tavallisten ihmisten kasvojen n�k�iset ja h�nen mustat silm�ns� n�kyiv�t tahtovan tutkia syd�mmi� samalla tavalla, kuin ne ymm�rt�isiv�t tunkea l�pi aarnioitten sisimm�tkin loukerot. Juuri Petro Vicente oli muutamia viikkoja ennen l�yt�nyt sen vetan, jonne karavaani nyt oli matkalla. H�n oli kiiruhtanut ilmoittamaan l�yt�ns� Arispen viranomaisille sek� antanut merkit� sen viraston rekisteriin, joka maan lakien mukaan turvasi h�nelle yksinomaisen omistusoikeuden l�yt�m��ns� kulta-aarnioon. Kun me nyt t�m�n tied�mme, voisimme otaksua ett� gambusino oli koko t�m�n kullankaivajamatkueen p��llikk�. Niin ei kumminkaan ollut asian laita. H�nen varallisuutensa ei my�nt�nyt h�nelle tilaisuutta alkaa ty�t�, joka vaati niin suuria p��omia etuk�teen ja h�n oli sent�hden ollut pakoitettu luovuttamaan oikeutensa rikkaalle kauppahuoneelle Villanneva ja Tresillian, saaden sit� vastaan suuren summan k�teist� rahaa ja lupauksen suureen osallisuuteen tulevassa voitossa.

Yritys n�ytti lupaavalta. Villanneva ja Tresillian olivat j�tt�neet vanhan aarnionsa, josta heille oli ainoastaan hyvin v�h�n tuloja ja olivat l�hteneet matkalle kaiken ty�v�kens� ynn� heid�n vaimojensa ja lastensa kanssa kuljettaen mukanaan t�ydellisen varaston kaivosty�kapineita ynn� kaikkea mit� he jokap�iv�isess� el�m�ss��n v�ltt�m�tt�m�sti tarvitsivat. Juuri heid�n karavaaninsa pys�htyi llanolla, kun johtaja Pedro Vicente huudahti:

�Katsokaa! Katsokaa tuota salaper�ist� vuorta!�

Ne henkil�t, joiden puoleen gambusino nimenomaan k��ntyi, olivat juuri nuo molemmat yhdysmiehet. Toinen, don Estevan Villanneva, oli noin viidenkymmenen vuoden ik�inen meksikolainen. H�nen jalot ja ylpe�t kasvonpiirteens� muistuttivat h�nen andalusialaisia esi-isi��n. Toinen rohkeakasvuinen, laiha ja valkoverinen, oli englantilainen Robert Tresillian Cornwallista kotoisin, joka vaimonsa kuoltua oli j�tt�nyt synnyinmaansa ja asettunut Meksikoon.

Siin� tuokiossa, josta puhumme, olivat kaikki matkustajat, ensimm�isest� viimeiseen asti, alakuloisia ja n�ht�v�sti levottomia. Ei tarvinnut muuta kuin luoda katse heid�n hevosiinsa ja muuleihinsa huomatakseen syyn t�h�n. Jokainen n�ist� el�imist� oli vallan surkeassa tilassa. Voitiin lukea kylkiluut niiden laihtuneilla kupeilla. Niiden hervottomat ja eteenp�in ojennetut kaulat riippuivat v�synein� rintaa vastaan. Tuskin jaksoivat liikuttaa jalkojansa ja syv�lle kuoppiinsa painuneet silm�t, suusta letkottava kieli, joka riippui alas kuivien ja polttavien huulien v�list�, osoittivat kuinka paljon n�m� raukat saivat k�rsi�. El�in parat eiv�t olleet kolmeen p�iv��n saaneet vett� ja tuo niukka laidun, jota t�h�n asti olivat aavikolla tavanneet, ei antanut heille tarpeeksi ravintoa.

Pitk� pouta-aika oli ollut Sonorassa. Moneen kuukauteen ei ollut n�iss� seuduin satanut pisaraakaan. Kaikki purot, kaikki lammikot, viel�p� kaikki muuten niin runsasvesiset l�hteetkin, jotka matkamiehemme tapasivat matkallaan, olivat aivan kuivuneet. Ei ollut siis ihme, ett� el�inten voimat olivat loppuneet ja niiden omistajat t�ynn�ns� synkimpi� aavistuksia. Viel� nelj�kymment�kahdeksan tuntia sellaista oloa oli sama kuin kuolema useimmille ellei kaikille.

Gambusinon huudahduksen kuullessaan p��stiv�t h�nen matkatoverinsa helpoituksen huokauksen ja sit� suurempi oli t�m� helpoitus mit� syvempi heid�n huolensa sit� ennen oli ollut. He tiesiv�t kyll�, ett� t�m� merkitsi ruohoa el�imille ja vett� kaikille. Pedro oli jo kauan osoittanut tuota Salaper�ist� vuorta sin� tarkoitusper�n�, johon oli pyritt�v� ja t�m�n vuoren ymp�rist�� ihanimpana majoituspaikkana, jota uneksia voitiin – keidas-er�maassa, pieni maallinen paradiisi. Sen lis�ksi tahtoi kullanetsij� er��lt� vuoren huipulta antaa heid�n n�hd� ne rikkaat kultasuonet, jotka t�h�n saakka olivat ainoastaan h�nelle tunnetuita.

Kerran vuoren juurelle saavuttua ei ollut en�� tarpeen pel�t� veden puutetta, vaikka kuivuus olisi kuinka suuri tahansa, ei pel�t� ruoan niukkuutta el�imille, sill� l�ytyih�n t��ll� alituiseen pulppuava l�hde sek� j�rvi laidunmaitten ymp�r�im�n�, joilla tihe� ja mehev� ruoho kaikkina vuoden aikoina peitti maan ik��nkuin viheri� smaragdimatto.

�Oletteko aivan varma siit�, ett� t�m� on tuo salaper�inen vuori?� kys�si don Estevan kiinnitt�en katseensa yksin�iseen kukkulaan, jota Pedro sormellansa osoitti taivaan rannalla.

�Si, sennor�,[1] vastasi Pedro hiukan n�rkystyneen�, �yht� varma kuin ett� is�ni nimi oli Pedro Vicente. Ja kuinka ajattelettekaan, ett� minulla olisi ep�ilyksi� siin� suhteessa, kun �itini varmaankin satoja kertoja on minulle jutellut, mitenk� minut kastettiin? Naisparka ei ole koskaan l�yt�nyt lohdutusta kaikesta siit� mit� sai maksaa edest�ni siin� tilaisuudessa. Ajatelkaa, sennores, kaksikymment� pesosta hopeassa ja kaksi vahakynttil��, hirve�n suuria vahakynttil�it� ja mit� valkeimmasta aineesta tehtyj�! Kaikki n�m� kustannukset vakuuttaakseen minulle saman nimen ja samat henkiset avut, jotka olivat is�ll�ni, joka kumminkaan ei ollut muuta kuin k�yh� gambusino, niinkuin min�kin.�

�Hyv� Pedro, �lk�� olko pahoillanne,� vastasi don Estevan nauraen. �Tuon pit�isi jo aikoja sitte oleman unhotukseen haudattuna. Jos te joskus olettekin olleet k�yh�, niin olette t�t� nyky� niin rikas, ettette tarvitse vaikeroida niin v�h�p�t�isest� menoer�st�, semminkin kun siit� on jo niin pitk�t ajat.�

Don Estevan puhuikin totta. Onnellisen l�yt�ns� j�lkeen oli Pedro rikas.

Kuka hyv�ns�, joka oli n�hnyt h�net kolme kuukautta sitte, ei olisi voinut tuntea h�nt� samaksi ihmiseksi, niin oli h�nen ulkomuotonsa somistunut h�nen eduksensa. Ennen oli h�n kalpea ja ryysyinen. Likaiset ja vaalistuneet vaatteensa pysyiv�t tuskin h�nen p��ll��n ja h�nen hevostansa voi liioittelematta kutsua koniksi. Nyt sit� vastoin ratsasti h�n komeasti varustetulla ja satuloidulla rotuhevosella, ja h�nen ulkoasussaan loisti kaikki ne kiilt�v�t koristeet, joita meksikolainen ranchero k�ytt�� moniv�risess� puvussaan.

�Leikki pois,� keskeytti Robert Tresillian levottomana. �Tuo vuori, jonka n�emme edess�mme, onko se vai eik� se ole se Salaper�inen vuori?�

�Olenhan sen jo sanonut,� vastasi gambusino lyhyesti viel� enemm�n loukkaantuneena siit� itsepintaisesta ep�ilyksest�, jota muukalainen suvaitsi osoittaa, vaikka h�n, Pedro, oli sen vakuuttanut; h�n, joka kumminkin tunsi jokaisen alan Sonoran er�maassa.

�Hyv�,� jatkoi Tresillian. �Mit� pikemmin me tulemme sinne, sit� parempi. Min� arvelen, ett� sinne viel� on noin kymmenen peninkulman[2] matka.�

�Te voitte laskea kaksi vertaa niin paljon, caballeros,[3] ja viel� lis�ksi muutamia metri� siihen,� sanoi Pedro.

�Mit�! Kaksikymment� peninkulmaa!� huudahti h�mm�stynyt englantilainen. �Sit� en voi uskoa!�

Gambusino vastasi vaan rauhallisesti:

�Jos teid�n armonne yht� usein kuin min� olisi matkustanut aavikolla, niin tiet�isi teid�n armonne yht� hyvin kuin min�kin, miten siin� suhteessa on arvosteltava. T��ll� ulkona eiv�t matkam��r�t aina ole sellaisia, milt� ne ensi katsahdukselta n�ytt�v�t.�

�Noh, kun te sen vakuutatte, niin min� sen uskonkin,� vastasi englantilainen. �Minulla on suuri luottamus teid�n avuihinne, mitk� hyv�ns� ne ovatkin, Pedro Vicente, kun min� arvostelen niit� sen taidon mukaan, jota te olette osoittaneet kullanetsij�n�.�

Gambusinon loukattu itserakkaus hyvittyi t�m�n kohteliaisuuden kautta.

�Mil gracias,[4] don Roberto,� vastasi h�n syv�sti kumartaen. �Te voitte luottaa minun sanoihini, sennor, sill� min� en puhu umpim�hk��n, vaan voin arvostella matkan pituuden melkein kyyn�r�lleen. Voitte ajatella etten ensi kertaa matkusta t��ll�. Ennenkuin ajattelin johtaa teid�t t�nne, caballeros, piti minun itseni enemm�n kuin yhden kerran k�yd� t��ll� ja tehd� tarkkoja tutkimuksia ja muistankin hyvin hyv�sti tuon suuren palmillan, jonka n�ette tuolla vasemmalla puolellanne.�

Pedro osoitti puhuessansa sormellaan Robert Tresillianille hyvin paksurunkoista puuta, josta nippu pistimen muotoisia lehti� riippui alas.

�Jos teid�n armonne viel� ep�ilee sanojeni totuutta,� jatkoi gambusino, joka piti kunnianasiana vakuuttaa englantilaista, �niin vaivatkaa itse�nne sen verran, ett� tutkitte l�hemmin t�t� puuta. Te tulette l�yt�m��n sen kaarnassa kaksi kirjainta, P. ja V., teid�n palvelijanne Pedro Vicenten alkukirjaimet. Se on pikku muisto minun persoonastani, jonka j�tin per�st�ni, kun kolme kuukautta sitten matkustin t�t� tiet�.�

�Min� uskon teit� ilman todisteita,� vastasi Tresillian ja hymyili tuollaiselle omituiselle �muistolle� noin kaukana er�-aavikossa.

�Suvaitkaa minun sitte lis�t�, sennor, ett� onnellisimmassa tapauksessa voimme saapua tuon Salaper�isen vuoren juurelle v�h�n ennen auringon laskua.�

�Aivan varmaan, Pedro,� lis�si don Estevan yst�v�llisesti. �Emme saa aikaa hukata. Tahdotteko ratsastaa tuonne j�lkijoukon luo ja antaa k�skyn jatkaa matkaa. Sanokaa muulinajajille, ett� jouduttavat el�imiens� kulkua niin paljon kuin mahdollista.�

�Niinkuin k�skette, teid�n armonne, vastasi gambusino.

H�n tervehti kumpaistakin is�nt��ns� vilkkaasti heiluttaen leve�reunaista hattuaan p��ns� p��ll�.

Sen per�st� kiiruhti h�n hevostansa kannuksiensa py�rill�, jotka olivat enemm�n kuin viisi senttimetri� l�pileikkauksessa sek� ajoi t�ytt� neli� karavaanin j�lkijoukkoon. Tuokiota ennen kuin oli ehtinyt vaunujen luo, nosti h�n kunnioittaen hattuansa, ratsastaen pienen joukon ohitse, jota emme viel� ole lukijoillemme esitt�neet, mutta jossa kumminkin oli matkueen miellytt�vimm�t henkil�t.

Kaksi n�ist� kuului heikompaan sukupuoleen. Toinen oli noin kolmenkymmenen viiden tai nelj�nkymmenen vuoden ik�inen nainen, jota viel� voi sanoa eritt�in kauniiksi. Toinen, herttainen nuori tytt�, melkein viel� lapsi, oli niin h�nen n�k�isens�, ettei voinut olla kukaan muu kuin h�nen oma tytt�rens�. Tytt�ren komeat mustat silm�t loistivat kuin t�hdet paksun, mustan tukan alta, joka vivahti sinert�v�lt�, ja h�nen pikku suunsa oli ik��nkuin puoleksi puhjennut granaatti-omena. Ei ollut viel� koskaan espanjalainen mantilja koristanut ihailtavampaa p��t�. Nuoren tyt�n nimi oli Gertrudes ja h�nen �itins� oli sennora Villanneva. Tuskinpa n�ki enemm�n kuin heid�n p��ns� tuossa meksikolaisessa kantotuolissa, la litera, jota t�m�n maan ylh�iset k�ytt�v�t matkoilla, joissa tiet ovat liian kapeat ja vaivaloiset vaunuille. Sent�hden olikin valittu litera, koska se tarjosi mukavimman ja v�himm�n v�sytt�v�n keinon matkustaa. Sit� kantoi kaksi kaunista nuoren meksikolaisen ohjaamaa muulia, toinen edess�, toinen takana.

Nelj�s henkil� oli Robert Tresillianin poika. Nimens� oli Henry ja h�n oli �sken t�ytt�nyt yhdeks�ntoista vuotta. Henry oli heikkokasvuinen, kaunis, vaaleatukkainen poika, ja kasvonsa piirteet olivat hienosti muodostuneet, ehkei laisinkaan naiselliset. Kasvonsa ilmaisivat rohkeutta ja p��tt�v�isyytt� ja kookas vartalonsa harvinaista voimaa ja ketteryytt�. H�n kallistihe alas satulastansa ja keskusteli naisien kanssa, jotka olivat hiukan sys�nneet kantotuolin verhot syrj��n, ja heid�n keskustelunsa n�kyi olevan vilkasta. Nuorukainen kertoi ep�ilem�tt� sen hyv�n uutisen, jonka Pedro Vicente oli ilmoittanut, sill� Gertrudes kuunteli ihastuksella ja h�nen silm�ns� osoittivat erinomaista iloa.

Vihdoin annettiin merkki, ett� Salaper�inen vuori oli l�hell�. Janoa ei kauemmin tarvinnut pelj�t�, ja kullankaivajien k�rsimykset l�heniv�t loppuansa.

Karavaani sai j�lleen entisen rohkeutensa.

�Anda! Adelante!� (Eteenp�in) huusi Pedro.

Muulienajajat toistivat t�m�n huudon toinen toisensa per�st� aina matkueen viimeisiin asti. Vankkurit natisivat ja l�ksiv�t j�lleen liikkeelle ruoskien alituisesti roikkuessa ja py�rien puolapuitten naristessa.

 

Toinen luku.

Coyoteros.

Onnettomuudeksi Arispen kullankaivajille ei heid�n matkueensa ollut ainoa, joka samana p�iv�n� matkaili Sonoran er�-aavikossa, ja kun kullankaivajat pohjoisessa havaitsivat sen kukkulan, jota Pedro nimitti nimell� Salaper�inen vuori, l�heni tavattoman sattumuksen johdosta my�s muita inhimillisi� olentoja samaa kukkulaa, vaikka vastakkaiselta suunnalta. Edelliset eiv�t kumminkaan huomanneet mit��n, osittain sent�hden, ett� he olivat niin kovin pitk�n matkan p��ss� ja osittain senkin t�hden, ett� heit� esti siit� ep�tasaisuudet maanpinnassa.

Toisella matkueella ei ollut mink��nlaista yht�l�isyytt� sen kanssa, josta �skett�in olemme lukijoillemme kertoneet. Ensiksi oli se paljoa lukuisampi, vaikka se, katsottuna yhdess� ryhm�ss� ja matkan p��st� n�ytti vaativan paljoa v�hemm�n tilaa, sill� ei siin� ollut muulia eik� sarvikarjaa, ei vaunuja eik� mink��nlaisia matkatavaroita. �sken tulleet eiv�t olleet vastuksekseen ottaneet mukaansa vaimoja ja lapsia, viel� v�hemmin kantotuoleja ja ylimyssukuisia naisia. Heid�n joukossaan oli ainoastaan ratsastajia, aseilla varustettuja hampaihin asti. Jokaisella heist� oli takanaan poikkipuolin ev�ss�kki ja puinen vesileili. Heid�n pukunsa oli yht� alkuper�inen eik� juuri monijaksoinen. Useimmilla ei ollut muita vaatteita kuin liinaiset housut, korkeat hirvennahkaiset s��rystimet ja mokkasiinit[5] ynn� serape y�n varaksi.

Serape ei ole muuta kuin villapeite.

Ne, jotka muodostivat poikkeuksen, eiv�t olleet yli puolen tusinan. Heill� n�kyi olevan suuri valta seuralaisiensa ylitse, ja yksi heist�, jolla oli enemm�n arvomerkki� ja koristuksia kuin muilla, oli luultavasti heid�n ylimm�inen p��llikk�ns�.

H�nen hallitsija-arvomerkkins� olisivat tehneet pilaa maailman kaikille vaakunakirjoille. Ne olivat ehk� aivan ainoita laadultaan koko maailmassa, ja mik� kummallisinta oli, niitten omistaja ei kantanut niit� kuvattuna kilpeens�, vaan oli tatueerannut ne omaan ruumiisensa. Kalkkalok��rme, maalattu tummanpunaisella, p�� ja h�nt� pystyss�, leuvat ammollaan ja kieli ojossa, ik��nkuin pist��ksens� n�kym�t�nt� vihollista, kiemurteli kiehkuroitansa h�nen paljaalla vaskenkarvaisella rinnallaan. Sen py�re�n keh�n sis�ll�, jonka k��rme muodosti, n�htiin viel� joukko muita samalla lystillisi� ja hirvitt�vi� vertauskuvia. Inhottava sisilisko ja tiikerikissa olivat jotakuinkin kuvattuja, sek� vihdoin t�m�n kiehkuran keskell� ja n�kyvimm�ll� paikalla vertauskuva, joka on tunnettu yli koko maailman: p��kallo ja kaksi ristiin pantua s��riluuta, k�mpel�sti piirrettyj� liidulla. H�yhent�yht� liehui t�m�n miehen p��ss�, jonka kasvot olivat yht� raa'at piirteilt��n kuin vastenmielisetkin.

Tuskin tarvinnee mainita, ett� t�m� oli indiaani. H�n ja h�nen seuralaisensa kuuluivat heimoon, joka enin kaikista on tullut kuuluksi villeydest�ns� – Apachit eli coyoteerot, jonka nimen olivat saaneet henkisen yht�l�isyytens� vuoksi uuden maailman sakaalin, kojoote'n kanssa.

Koska naiset ja lapset olivat kotiin j�tetyt, n�ytti t�m� asianlaita viittaavan siihen, ett� kojoteerot olivat jollain sotaisella retkell�. Heid�n varustuksensa ja sotakuvauksensa osoittivat t�t� viel� selvemmin. He olivat varustetut pyssyill�, pistooleilla ja peitsill�. Olipa viel� muutamilla revolvereja ja karbiineja oivallisinta lajia, sill� sivistys on heille ainakin opettanut kaikenmoisia tappotapoja. N�itten lis�ksi riippui viel� tuo kauhua tuottava skalppiveitsi heid�n vy�st�ns�.

He matkustivat j�rjestetyiss� riveiss� kaksittain, eik� �indiaanilaisessa linjassa�. On jo aikoja siit� kun indiaanit prerioilla ja pampailla oppivat arvossa pit�m��n vihollistensa kalpeakasvoisten k�ytt�m�� sotilaallista j�rjestyst� sek� alkoivat panna sit� k�yt�nt��n eritt�inkin ratsujoukoissaan. Kaikki kansanheimot ovat ymm�rt�neet hy�dyksens� k�ytt�� sit� opetusta, jonka valkoihoiset ovat antaneet heille sotataidossa, ja Meksikon pohjoisissa valtioissa, Tamaulipaassa, Chihuahuassa ja Sonorassa, on uudistunein kerroin n�hty, miten comanchit, navajit ja apachit ovat hy�k�nneet meksikolaisten kimppuun j�rjestetyiss� taisteluriveiss� ja siten tuhonneet lukuisia vastustajoita. Mutta t�ll� avonaisella ruohotasangolla, jolla t�m� coyoterosjoukkue nyt matkusti, ei ollut mink��nlaista pakkoa rient�� eteenp�in j�rjestetyss� kolonnassa, mink� vuoksi olivat valinneet sen matkustustavan, jonka jo olemme maininneet.

Punaihoiset eiv�t olleet, niinkuin kullankaivajat, vaeltaneet kolmea p�iv�� per�tysten kuumassa er�-aavikossa. He, jotka tarkoin tunsivat sen maan, jonka kautta oli kuljettava, tiesiv�t hy�dykseen k�ytt�� sen v�himm�tkin edut, voiden aina valita lepuusijoiksi kaikki pienemm�tkin majapaikat, eiv�t ensink��n olleet kuumuudesta k�rsineet. Yht� v�h�n olivat he huolissansa retkens� jatkamisesta, sill� heid�n tuli matkailla virtaa pitkin, jota kartoissa kutsutaan Rio San-Miguel, vaan meksikolaiset mainitsevat Horcasitas. Kaikki asianhaarat n�kyiv�t siis olevan edullisia heid�n yritykselleen.

Tuntia ennen auringon laskua huomasivat he vuoren taivaan rannalla. Indiaanit eiv�t tunne sit� nimelt� Cerro Perdido, vaan nimitt�v�t sit� Nauchampa-Tepetl.

T�m�n yhteydess� on vallan merkillist� ottaa huomioon se heimolaisuus, joka on olemassa pohjois-Meksikon indiaanein ja etel�ss� asuvien azteekein v�lill�. J�lkim�isten kieless� on Perote-vuorella sama nimitys kuin Nauchampa-Tepetlill�. Sana cofre, joka tavallisesti nimeen liitet��n, merkitsee niinkuin Nauchampakin kohverttia eli laatikkoa, joka nimitys on annettu niille niitten er�ilt� tahoilta selv�n yht�l�isyyden vuoksi ��rett�m�n suorakaiteen muotoisen kohvertin kanssa, miss� ylimm�inen kansi muodostaa tasangon, jolla on jommoinenkin laajuus.

Mutta kojoteerot eiv�t paljon huolehtineet kielitieteest�, he ajattelivat vaan murhaa. Heid�n retkens� ainoa tarkoitus oli h�vitt�� muutama opatas-nimisen indiaaniheimon kyl� tai muutamia valkoihoisten Horcasitaan rannoille perustamia uudisasutuksia. Kun tuo Salaper�inen vuori ilmestyi heid�n silmiens� eteen, esiintyi toinen kysymys, joka tuokion ajaksi kiinnitti heid�n ajatuksensa. Oli ratkaistava kysymys, oliko viisasta tai edes mahdollista ehti� sinne y�n kuluessa. Ajatukset meniv�t hajalle. Muutamat vastasivat my�nt�m�ll�, toiset kielt�m�ll�. Niinkuin Pedro Vicente oli sanonut, ovat matkat t��ll� Sonoran l�pikuultavassa ilmassa erehdytt�vi�, ja vaikka Nauchampa-Tepetl ei n�ytt�nyt olevan kauempana kuin kymmenen tai kahdentoista peninkulman p��ss�, sai samoella hyvinkin toisen verran ehti�ksens� j�rvelle. Mutta maassa syntyneet ja eritt�inkin alkuasukkaat ovat tottuneet n�ihin harhan�kyihin ja tekev�t laskunsa sen mukaan. Muuten eiv�t kojoteerot olleet t��ll� ensi kertaa ja tiesiv�t siis hyv�sti, mit� oli tekeminen. Neuvottelunsa koski sent�hden ainoastaan heid�n hevosiensa toimeentuloa, sill� ne olivat jo juosseet viisikymment� peninkulmaa ja olivat v�syksiss�.

N�m� olivat mustangia eli villej� arohevosia, jotka ovat voimakkaita ja kest�vi�, jos kohta ko'oltansa ovatkin v�h�p�t�isi�. Mutta he olivat jo juosseet tarpeeksi t�lle p�iv�lle ja olisivat ehk� tulleet ajetuksi pilalle, ennenkuin olisi ehditty vuoren juurelle. Oli siis parempi antaa niiden lev�t� ja pys�hty� Nauchampa-Tepetlin luona vasta seuraavana p�iv�n� noin puolen p�iv�n tienoilla.

T�m� ajatus oli ep�ilem�tt� my�s p��llik�ll�, sill� h�n hypp�si hevosensa sel�st� ja valmistihe panemaan sit� liekaan. Kysymys oli siis ratkaistu ja kaikki �El Cascabel'in� (kalkkalok��rmeen) sotilaat seurasivat heti h�nen esimerkki��n.

Tapansa mukaan pitiv�t indiaanit ensin huolta hevosistansa, ennenkuin ajattelivat itse��n. He kokoilivat polttoaineita ja sytyttiv�t suuren tulen ei l�mmitell�kseen, koska oli kes�, vaan valmistaakseen ateriaa. Heid�n puolisensa juoksi viel� nelj�ll� jalalla hylyksi tuomittujen hevosten muodossa, joita kuljettivat mukanansa. Teurastus ei ottanut paljon aikaa. Puukon isku hevosen rintaan pudotti sen kuolijaana maahan ja veri kuohui virtana sen ymp�rill�. Silm�nr�p�yksess� oli se paloteltu, suuret lihapalat seiv�stettiin puuvartaisiin ja kun niit� tulessa oli k�rvennetty hetkisen, oli indiaaneilla paisti valmis, joka ei ollut halveksittava.

Hevosensy�j�t kokoilivat sitte l�heisist� puista muita sy�t�vi� esineit�, jotka eiv�t n�ytt�neet v�hemm�n herkullisilta. Ensiksi algarobian ja muitten kasvien terttuja, joita paistoivat tulella ja joista saivat vihanneksensa sek� niitten lis�ksi monen kaktuskasvin hedelmi�. Paraimmat niist� olivat pitahayan, jonka rungot, tosin paljaita alapuoleltaan, olivat latvassa ymp�r�idyt s�dekiehkuran muotoon istuvilla lehdill�, jotka pitk�n matkan p��ss� sai ne muistuttamaan j�ttil�iskokoisia kandelaabereja. Tasanko oli t�ynn�ns� sellaisia omituisia puita. Sill� tavalla l�ysiv�t kojoteerot keinon hankkia itselleen j�lkiruokaa itse aavikossa.

Kun olivat ateriansa lopettaneet, alkoivat he huomisp�iv�n aamiaiseksi valmistaa ruokalajia, jota apachit pit�v�t niin suuressa arvossa, ett� viel�p� yksi heid�n heimoistansa, mezcaleros, pit�v�t sit� yksinomaisena ruokanansa, joten ovat nimens�kin saaneet siit�, kasvia kun kutsutaan mezcal-kasviksi.

Valmistus oli hyvin yksinkertainen. Kojoteerot nyhtiv�t ensiksi yl�s tarpeellisen m��r�n mezcaleja, leikkasivat pois kaikki karkeakarvaiset ja ter�v�t lehdet niitten huipuista ja kuorivat pois hedelm�� ymp�r�iv�n verhon. Siten saatiin syntym��n munan muotoinen valkea aine, melkein niin suuri kuin ihmisen p��. Ainoastaan t�m� aine sy�d��n.

Sill� v�lin kuin osa indiaaneja oli n�iss� valmistuksissa, kaivoivat toiset kuopan, jonka pohjan ja sein�t peittiv�t litteill� kivill�. Sinne heitettiin hehkuvia hiili�, joiden annettiin palaa tuhkaksi, ja kun kuoppa oli oikein kuumennettu, pantiin mezcalit sinne alas varovasti, k��rittyin� sen hevosen nahkaan, joka oli ateriaksi teurastettu. Punaihoiset olivat k��nt�neet karvapuolen ulosp�in ja kasvikiehkuroiden joukkoon sekoittaneet muutamia palasia raakaa lihaa. He sulkivat t�m�n alkuper�isen uunin suun paksuilla turpeilla, s�ilytt��ksens� haudan kaiken y�t� kuumana ja poistuivat vakuutettuina seuraavana p�iv�n� saavansa herkullisen aterian.

Nyt he k��riytyiv�t villasiin vaippoihinsa pelk��m�tt� mit��n �kkiarvaamatonta hy�kk�yst� n�iss� er�maissa, jotka ainoastaan itse perinpohjin tunsivat ja nukkuivat rauhallisesti paljas tanner s�nkyn� ja t�htitaivas s�ngyn uutimena. V�h�n voivat aavistaakaan, ett� muutamien tuntien hevosmatkan p��ss� heid�n leiripaikastaan l�ytyi toinenkin leiri, johon oli majoittunut heid�n heimonsa vihollisia, kumminkin liika harvalukuisina voidakseen heille tehd� kovempaa vastarintaa. Jos olisivat voineet tiet�� sen, eiv�t olisi lepoa ajatelleetkaan. He olisivat heitt�ytyneet villien hevosiensa selk��n ja nuolen nopeudella rient�neet Salaper�iselle vuorelle.

 

Kolmas luku.

Vihdoinkin vett�.

Sill� aikaa ja suuria vastuksia kohdaten, monella ruoskan ly�nnill� ja alituisilla huudoilla Anda mula maldita! (�Astu p��lle, kirottu muuli!�) l�hestyiv�t v�syneet kullankaivajat vuorta. He kulkivat enemm�n matelemalla kuin astuen, sill� muulit, jotka olivat heikontuneet pitk�llisest� veden puutteesta, eiv�t en�� jaksaneet vet�� raskaita vankkureja ja kuormajuhdat horjuivat kuormiensa alla.

Kun kullankaivajat n�kiv�t vuoren siit� paikasta, johon Pedro oli pys�htynyt, oli heill� sama ajatus kuin Robert Tresillianillakin. He luulivat, ett� oppaansa erehtyi, kun kahdeksikymmeneksi peninkulmaksi arvosteli j�lell� olevaa matkaa. Miehet, jotka kuten kullankaivajat viett�v�t el�m�ns� maan alla, tai kuten merimiehet vesill�, ovat hyvin huonoja arvostelemaan kaikkea mit� tapahtuu maan pinnalla. Mutta ne, jotka johtivat matkuetta, muulin ajajat ja muut, tiesiv�t aivan hyvin, ettei gambusino heit� pett�nyt.

Kaikki tulivat kohta samaan johtop��t�kseen. Kun olivat tunnin verran matkailleet, eiv�t he arvelleet tulleensa vuorta l�hemm�ksi ja toisen tunnin kuluttua v�limatka tuskin n�kyi v�hentyneen.

P�iv� ei ollut viel� lopussa, kun he tulivat niin l�helle vuorta, ett� selv�sti voivat huomata kaikki sen yksityiskohdat ja tarkoin eroittaa sen ulkopiirteet.

T�m� vuori esiytyy silmien eteen ��rett�m�n suurena katafalkkina; se on muodoltansa pitkulainen, mutta huippu ei kule yhten� ainoana suorana viivana, sill� tuota vaakasuoraa viivaa katkoo alituisesti puut, joitten varjokuvat kohoten milloin ylemm�s, milloin matalammaksi j��den, kuvastuvat taivaan sinist� taustaa vasten. Merkillist� kyll� n�ytt�� se olevan leve�mpi huipusta kuin juurelta. Sen ulkoasu ei tarjoo mit��n synkk��, koska nuo lukemattomat rotkot sen sivuilla ovat peitetyt vihreydell�, miss� vaan k�mmenenk��n ala maata on antanut kasvien juurille tilaa.

Salaper�inen vuori sijaitsee melkein pohjoisesta etel��n. Se on v�hilleen nelj� peninkulmaa pitk� ja enemm�n kuin peninkulman levyinen, jota vastoin sen korkeus on noin viisi sataa jalkaa. Se on tosin v�h�inen korkeus vuorelle, mutta tarpeeksi korkeutta on sill� kumminkin ett� saa kunnian kantaa vuoren nime� n�ill� ��rett�mill�, avaroilla autioilla, joilla ei ole kilpailijana mik��n sierra eik� edes mink��nlaista vaaraa, ja joilla se kohoaa aivan yksin�isen�, eksyneen� ja ik��nkuin kadotettuna er�aavikon keskelle.

---

�Mill� puolella sijaitsee j�rvi, sennor Vicente?� kysyi Robert Tresillian, joka aina pysyi matkueen etup��ss� don Estevanin ja gambusinon rinnalla. �Etel�isell�, vastasi viimeksi mainittu, �ja se on meille onneksi, sill� muuten olisi meill� v�hint�in kymmenen peninkulmaa j�lell�.�

�Mitenk�! Min� luulin, ett� koko vuori ei ollut nelj�� peninkulmaa pitempi.�

�Se on totta, sennor, mutta ala, joka ymp�r�i sit�, on peitetty kalliolohkareilla, joitten yli emme voisi ajaa vaunujamme. Min� otaksun, ett� n�m� lohkareet ovat pudonneet alas vuoren huipulta, mutta en ole koskaan voinut ymm�rt��, miten ne olisivat voineet vy�ry� satoja metri� vuoren juurta ulommaksi. Ja kumminkin olen kaiken elinaikani tutkinut vuoria, ennenkuin rupesin t�t� eritt�in tutkimaan.�

�Ja teill� on ollut hyv�t edut tutkimuksistanne,� vastasi nopeasti don Estevan. �Mutta j�tt�k��mme nyt geoloogiset tuumailut sikseen. Min� olen hyvin levoton toisesta asiasta.�

�Mist� asiasta?� kys�si Tresillian.

�Olen kuullut, ett� indiaanit v�list� k�yv�t t�ll� vuorella. Ajatelkaas, jos kohtaisimme heit� t��ll�?�

�Se ei ole ensink��n mahdotonta,� mumisi gambusino.

�Vaikka minulla on kiikari,� jatkoi don Estevan, �en voi n�hd� mit��n merkki� siin� suhteessa, mutta me n�emme vuoren ainoastaan toiselta puolelta, kuka tiet��, mit� voipi k�tkeyty� sen toisella puolella. Pit�� edellytt�� kaikkea, viel�p� kovaa onneakin. Ehdotukseni on siis, ett� ne, joilla on paraimmat hevoset, l�htev�t tutkimusretkelle saadaksensa selvyytt� t�ss� asiassa. Jos tuolla takana l�ytyisi punaihoisia suuremmissa m��rin, niin voisimme ainakin puolustaa itse�mme rakentamalla korral'in.�

Don Estevan oli vanha sotilas, ja ennenkuin h�n alkoi toimia aarnioitten kanssa, h�n oli tehnyt enemm�n kuin yhden sotaretken noita kolmea suurta indiaaniheimoa, comanchia, apakeja ja navajeja vastaan. Gambusino ei sent�hden vastustanutkaan h�nen ehdotustaan H�n hyv�ksyi sen kaikin puolin ja tarjoutui tutkijakunnan seuraan. H�nen seuralaisikseen m��r�ttiin puoli tusinaa urhoollisia miehi�, joitten hevosilla viel� oli tarpeeksi voimaa voidaksensa p��st� indiaanien k�sist�, jos heit� ajettaisiin takaa.

Henry Tresillian oli mukana t�ss� joukossa. H�n oli tarjoutunut heti kuultuansa don Estevanin ehdotuksen, sill� h�n ei pel�nnyt mit��n hevosensa puolesta. H�n tiesi, ett� Krusader – niin oli hevosen nimi – voi yll�tt�� mink� vihollisen hyv�ns�.

Krusader oli oivallinen araapialainen hevonen, jolla ei ollut vertaistansa maailmassa. Sen ebenholtsimustassa karvassa ei ollut valkeata pilkkuakaan, sen hienot ja suonikkaat jalat, �lykk�isyytt� osoittava p��n muoto sek� samalla sorea ja voimakas ruumis tekiv�t sen el�imeksi, jolle ei voinut kilpailijaa l�yt��k��n. Henry rakasti sit� ik��nkuin yst�v��. Kaikki matkueen hevoset n�yttiv�t kipeilt�, r��k�tyilt� ja puolikuolleilta janosta, mutta Krusader yksin ei n�ytt�nyt k�rsineen. Totta onkin, ett� nuori is�nt�ns� oli sen kanssa jakanut viimeisenkin vesiosinkonsa.

Muutamien minuuttien per�st� l�ksi tutkijakunta saatuansa tarpeelliset ohjeet nelist�en liikkeelle.

Robert Tresillian ei ollut tehnyt mit��n vastav�itett�, ett� poikansa yhtyisi tiedustelijakuntaan. H�n oli onnellinen n�hdess��n sit� urhoollisuutta, jota Henry osoitti kaikissa tilaisuuksissa, ja h�n seurasi t�t� kauvan lempein katsein.

Toisetkin silm�ykset kuin h�nen j�iv�t kauvaksi aikaa kiinnitetyiksi nuorukaiseen huolen ja ylpeyden sekoituksella. Ne olivat Gertrudes Villannevan. H�n ihaili sit� rohkeutta, mit� nuorukainen, jota h�nen nuori syd�mens� alkoi rakastaa, osoitti, mutta h�nen naisellista hempeytt�ns� vaivasivat ja tekiv�t rauhattomaksi ne vaarat, joiden alaiseksi Henry alati heitt�ytyi.

---

Kaksikymment� minuuttia my�hemmin oli koko matkue muuttanut n�k���n. El�imet kohottivat p��t�ns� v�r�j�vin sieramin, ahmivat ilmaa keuhkoihinsa ja nostivat korvansa pystyyn liikutellen niit� suonenvedon tapaisesti. Sarvikarjan mylvint��n vastasivat hevoset ja muulit hirnumalla. Mik� melu! Mik� korvia s�rkev� h�lin�! Kaitsijan ��ni, h�nen, joka oli asetettu koko matkueesta huolta pit�m��n, kaikui korkeammalle kaikkien muitten.

�Guarda la estampeda!� (varokaa tallautumista) huusi h�n keuhkojensa t�ydell� voimalla.

Janoiset el�imet vainusivat vett�. Ei tarvittu en�� ruoskien roisketta ajaakseen niit� eteenp�in. Suurella vaivalla vaan voivat kuormarengit, ratsastajat ja ajajat hillit� niiden intoa.

Kohta meniv�t kaikki el�imet t�ytt� laukkaa. Hurjasti sy�ksyiv�t ne j�rve� kohden. Muulit ja hevoset sikin sokin vaunujen kanssa ja sarvikarja nelist�en ja meluten tavalla, jota on vaikea sanoilla selitt��. Raskaat ajopelit py�riv�t nuolen nopeudella, ja kun vuorta l�hemm�ksi tultaessa maa oli peitetty kivill� kyllin suurilla kohottamaan py�r�t ja k��nt�m��n vaunut yl�salaisin, p��stiv�t vaimot ja lapset, jotka niiss� istuivat, l�pitunkevia huutoja ja odottivat joka silm�nr�p�ys kaatuvansa kumoon.

Onneksi ja melkein yliluonnollisen sattumuksen kautta pysyiv�t vankkurit kumminkin tasapainossa t�ss� kalliolohkareitten sokkelossa. Ei kukaan k�rsinyt suurempia vammoja, – p��stiin vaan muutamilla aivan v�h�p�t�isill�.

T�ll� vauhdilla kun kuljettiin, ei kest�nyt paljoa aikaa ennenkuin saavuttiin j�rven rantaan. Matkustajat, joita laahattiin t�m�n py�rteen mukana, n�kiv�t kohta edess��n mahdottoman suuren vesilammikon, jota laskevan auringon viimeiset s�teet valaisivat ja viheri�t nurmikot ymp�r�iv�t.

Tutkijakunta, joka ei ollut havainnut mit��n ep�luuloa her�tt�v��, oli viel� ratsain vuoren juurella. He n�kiv�t h�mm�styksekseen matkueen tulleen niin nopeasti, mutta toverit eiv�t olleet tilaisuudessa antamaan heille l�hempi� selityksi�. El�imet, jotka vetiv�t n�it� muassansa, jatkoivat rajua vauhtiaan j�rven rannalle asti, eiv�tk� seisattuneet, ennenkuin vesi nousi yli turvan.

Nyt ei kuulunut en�� rajua hirnuntaa ja ammumista. Kaikki olivat ��nett�mi�, tyytyv�isi� ja ik��nkuin juopuneita pelk�st� vedest�.

 

Nelj�s luku.

El ojo de agua.

Seuraavana p�iv�n� niin pian kuin aamurusko alkoi valaista sinist� taivasta, n�kiv�t ne villit el�imet, jotka asustelivat Salaper�isell� vuorella, jalkojensa juurella n�ytelm�n, jota eiv�t viel� koskaan olleet havainneet t�ll� yksin�isell� paikalla. Ensi kertaa n�et vaunut tai jotkin sentapaiset ajoneuvot olivat seisahtuneet n�itten kallioitten l�heisyyteen.

Ainoat valkoiset miehet, jotka joskus ennen olivat k�yneet siell�, olivat mets�st�ji� tai yksin�isi� kullanetsij�it�, ja n�m�kin olivat harvoin ilmestyneet. Punaihoiset, eritt�inkin apakit pys�htyiv�t siell� mielell��n, sill� j�rvi oli melkein heid�n tiens� ��rell�, kun tekiv�t hy�kk�yksi��n Horcasitas-joen rantoja pitkin.

Meksikolaiset, jotka edellisen� iltana oli l�hetetty tutkimaan seutuja, olivat tosin l�yt�neet lukuisia, vaan aikaisempia indiaanein j�lki�, mutta eiv�t vereksi�, jotka olisivat todellista pelkoa aiheuttaneet. Tuo valkea hiekka, joka ik��nkuin hopeavy� ymp�r�i j�rven, ei kantanut muita j�lki� kuin niitten mets�nel�inten, jotka olivat tulleet sinne janoansa sammuttamaan.

Kullankaivajat olivat siis pystytt�neet leirins� kaikessa turvallisuudessa, kumminkaan eiv�t j�tt�neet tekem�tt� niit� varokeinoja, jotka ovat tarpeellisia er�maassa. Don Estevan oli ollut liian moneen sotaretkeen osallisena menetell�kseen mill��n tavalla ep�viisaasti. Nuo kuusi vankkuria, jotka asetettiin per�tysten kokoonkiinnitetyin aisoin, muodostivat munapy�re�n korral'in eli tarpeeksi avaran alan antaaksensa tilaa matkueelle. Jos heid�n p��llens� hy�k�tt�isiin, olisi helppo vahvistaa varustusta pakkilaatikoilla ja muilla muassa olevilla matkatavaroilla.

Mit� hevosiin ja muihin el�imiin tulee, olivat ne liekaan pantuina p��stetty laitumelle korralin ulkopuolelle. Edellisten p�ivien rasitusten per�st� ei niill� arveltu olevan v�hint�k��n halua j�tt�m��n n�it� mehevi� ruokamaita.

Tulet, jotka olivat sytytetyt edellisen� iltana, olivat sammuneet. Niit� ei oltu hoidettu. Mit� apua olisi siit� ollutkaan. Kes�ll�h�n ei ole mit��n kylm�� pel�tt�v�n�. Mutta kullankaivajien vaimot sytyttiv�t tulet uudelleen varhain aamusella valmistaaksensa aamuruokaa.

Pedro Vicente nousi y�tiloiltaan ennen kaikkia muita, mutta ei ottaakseen osaa n�ihin ky�kkipuuhiin, joita gambusinona ja retkikunnan johtajana syv�sti halveksi. H�nen nousuunsa n�in varhain oli kahdenlaiset syyt, joita ei pit�nyt soveliaina ilmaista kenellek��n. H�n oli ainoastaan sanonut tavalliselle mets�styskumppanilleen, Henry Tresillianille, ett� aikoi kiivet� vuorelle p�iv�n valetessa etsi�kseen lintuja ja muita mets�n otuksia.

Gambusino, joka oli taitava mets�mies, oli jo retken alussa luvannut varustaa matkueen vereksell� lihalla, mutta ei ollut viel� p��ssyt tilaisuuteen t�ytt�m��n t�t� lupaustansa, sill� se v�h�inen riista, jonka oli toivonut tapaavansa matkalla, oli kuivuuden vuoksi paennut muille seuduille. Kadotettu aika oli siis j�lleen voitettava. Pedro tiesi kokemuksesta, ett� l�ytyi lintuja ja nelijalkaista riistaa rehev�kasvuisella tasangolla, mist� se vesijakso alkoi, joka t�ytti j�rven vedell�. H�n oli antanut nuoren englantilaisen tiet��, ett� siell� tapaisivat sek� lampaita ett� antiloopeja, ehk�p� karhujakin, mutta aivan varmaan kaikenlaisia kesytt�m�tt�mi� kalkkunoja, joita meksikolaiset niiden r�ike�n ��nen vuoksi kutsuivat guajalote'iksi.

Viel�k� h�n olisi tarvinnut useampia syit� selitt��kseen haluansa kiivet� vuorelle, ennenkuin kukaan muu olisi sen tehnyt. Henry Tresillian ei v�hemm�ss�k��n m��r�ss� ep�illyt t�m�n selityksen todellisuutta. H�n ei edes voinut aavistaakaan, ett� gambusinolla voi olla toinen viel�kin t�rke�mpi syy. H�n itse oli mets�styksen ja luonnontieteen suuri ihailija ja suostui ihastuksella seuraamaan Pedroa t�ll� retkell�. Salaper�inen vuori tarjoaisi h�nelle ep�ilem�tt� useamman kuin yhden merkillisen n�ht�v�n, joka runsaasti palkitseisi yl�skiipe�misen vaivan.

Jos sanomme totuuden ja ilmaisemme nuoren englantilaisen salaiset ajatukset, niin t�ytyy meid�n lis�t�, ett� h�n ryhtyi vuorelle nousuun sill� tarkoin punnitulla p��t�ksell�, ett� sennorita Gertrudelle toisi joko jonkun harvinaisen kukan, jonkalaisia t�m� kokoeli, tai jonkun linnun loistavalla h�yhenpeitolla tai jotain muuta voitonmerkki�, joka vastalahjaksi tuottaisi h�nelle suloisen hymyilyn kauniin tyt�n puolelta.

Kaikki n�m� yhdistyneet syyt vaikuttivat, ett� Henry Tresillian t�ysiss� tamineissa eik� suinkaan v�hemmin pirte�n� kuin Pedro, j�tti telttansa samassa tuokiossa kuin toinen k�mpi ulos siit� vankkurista, jossa oli y�ns� viett�nyt. Henry oli puettuna englantilaiseen mets�styspukuun, joka soveltui h�nelle oivallisesti, ja mets�styslaukku hartioilla sek� kaksipiippuinen pyssy k�dess��n h�n n�ytti enemmin valmistuneelta ahdistamaan fasaaneja rajoitetulla mets�stysalueella tai mets�kanoja eurooppalaisella arolla, kuin ett� olisi voinut vastustaa el�imi�, jotka kenties eiv�t olleet niink��n vaarattomia.

Mit� gambusinoon tuli, oli h�n puettu niinkuin edellisen�kin p�iv�n� ammattitoveriensa omituiseen pukuun, mutta oli varustanut itsens� oikein hyv�piippuisella tuliluikulla ja jonkunlaisella pienell� lyhyell� miekalla, jota t��ll� kutsutaan machete tai joskus cortante.

Koska kaikesta jo edellisen� iltana oli sovittu, lausuivat mets�miehet toisillensa ainoastaan �hyv�n p�iv�n� ja meniv�t sitte hankkimaan itsellens� v�h�n aamiaista. Kohta ojensi heille muutama kullankaivajan vaimo kupin suklaata sek� tortilla enchiladan, puhutellen heit� muutamilla yst�v�llisill� sanoilla. He joivat kiireesti suklaansa, haukkasivat muutaman suunt�yden �sken mainituita maissikakkuja, kuivia ja kovia kuin nahkaa, mutta v�ltt�m�tt�m�sti kuuluvia kaikkiin meksikolaisiin aterioihin, sek� hiipiv�t sen per�st� ��nett�min� korralin ulkopuolelle.

Pedroa vaivasi suurempi malttamattomuus p��st� matkalle, kuin asianlaita vaatikaan. Aivan varmaan tosin l�ytyi tuolla Salaper�isell� vuorella h�nen t�h�n saakka yksin�ns� tuntema alkamiskohta siihen aarnioon, jonka edellisill� tutkimusretkill�ns� oli l�yt�nyt. Mutta aivan n�ht�v�sti tuotti h�nelle levottomuutta ja sielun h�iri�t� joku toinen ajatus. H�n oli synkk� ja hajamielinen sek� vaipui ajatuksiinsa ja oli ��neti. Henry seurasi h�nt� sanaa sanomatta.

Nouseminen Salaper�iselle vuorelle alkoi melkein heti, kun olivat leirist� l�hteneet. T�m� oli ainoastaan mahdollista kiipe�m�ll� yl�s uomaa my�ten, jonka oli kovertanut vesi ylh��ll� kukkulalla olevasta l�hteest�, joka joskus myrskyisin� talvina sai aikaan varsinaisen vesiputouksen. T�m� oli kuivana vuoden aikana kivisen� juopana, jonkunlaisena halkeamana kalliossa ja nousi melkein kohtisuoraan tasangolta huipulle kahden mahdottoman kivimuurin v�litse. Sen keskess� juoksi puro, joka t�t� nyky� ei ollut muuta kuin vesiviiru.

�Uh! Ennen tahtoisin kiivet� nuoraportaita yl�s!� sanoi Henry.

�Kielt�m�tt� on tuo rahtusen vaivaloista,� vastasi Pedro, �mutta se on ainoa keino, miten voi p��st� tasangolle.�

�Eik� l�ydy mit��n muuta tiet� toisessa paikassa?�

�Ei v�hint�k��n. Kaikilta muilta puolilta ei vuori ole muuta kuin ��ret�n muuri, jonkunlainen linnoitus, joka on syntynyt jonkun luonnon oikun kautta, kaikilta tahoilta �kkijyrk�nteitten puolustamana, joiden p��lle ainoastaan linnut voivat p��st�. Eiv�t edes antiloopitkaan voi niist� kiivet� ja jos tapaamme sellaisia tuolla ylh��ll�, niin ovat ne joko siell� syntyneet, tai ovat t�t� tiet� kavunneet sinne.�

�T�m� on todellakin tie vuohille, virkkoi Henry, joka oli huvitettu siit�, ett� kivet vy�ryiv�t h�nen jalkojensa alla. �On astuttava puolelle ja toiselle ja syrj�kariin ettei vieri takaisin.�

�Varokaa itse�nne, sennorito!�[6] huusi Pedro, kun n�ki, ett� seuralaisensa varomatta astui py�riville kiville. �Varokaa, pienemm�nkin kiven vy�ryminen voi saattaa suuremmankin liikkumaan paikoiltansa, ja jos n�m� kiviharkot vy�ryisiv�t jalkojenne alta, voisivat ne kimmota alas leiriin saakka ja siell� m�s�ksi murtaa jonkun.�

Nuori mies vaaleni, kun ajatteli mit� olisi voinut seurata h�nen varomattomuudestaan.

�Rauhoittukaa,� sanoi gambusino. �Jos joku onnettomuus olisi tapahtunut, olisimme kyll� sen kuulleet�.

�Voi, kuinka te minua s�ikytitte,� sanoi Henry. �Mutta teill� on oikein, pit�� askeleitansa varoa�.

Nousemista jatkettiin siis verkemmin.

Verrattain lyhyen ajan kuluessa, sill� heill� oli tuskin enemm�n kuin viidensadan jalan korkeus kiivett�v�n� tulivat mets�st�j�t solatien yl�puolelle ja olivat silloin tasaisella alueella, jossa kasvoi puita.

K�velty�ns� tasangon halki noin kaksi tai kolmesataa metri�, tulivat he aukeaman suuhun mets�ss�. Kun meksikolainen k�vi aukeamaan, huudahti h�n: �El ojo de agua!�

T�t� nimityst�, �veden silm�,� k�ytt�v�t meksikolaiset l�hteest� yleens� tai ainakin siit� paikasta, jossa l�hde kuohuu yl�s maasta. Henrylle oli t�m� runollinen nimitys tuttu, ja h�n ymm�rsi heti mit� seuralaisensa tarkoitti. Mets�aukon keskelt� tuli vesi kihisten, kirkkaana kuin kristalli, kallion halkeamasta ja muodosti pienen ympyri�isen s�ili�n, mist� se puro alkoi, joka sy�ksyi j�rveen, ja jota mets�st�j�t olivat seuranneet t�h�n asti.

Gambusino otti h�r�n sarven, joka h�nell� oli mukanansa ja kumartui l�hdett� kohden.

�Minun on mahdoton vastustaa kiusausta,� virkkoi h�n. �Huolimatta siit� suuresta vesim��r�st�, jonka eilen join, n�ytt�� kuin en koskaan voisi janoani sammuttaa.�

H�n t�ytti ja tyhjensi sarven tuokiossa.

�Delicioso!� (suloista) huudahti Pedro ja t�ytti sen uudestaan.

Henry seurasi h�nen esimerkki��n, mutta se pikari, jonka h�n kaivoi esille mets�styslaukustaan, oli puhdasta hopeaa. Juoma-astiat kullasta ja hopeasta eiv�t suinkaan ole harvinaisia Sonoran aarnion omistajille.

Siin� silm�nr�p�yksess� kuin aikoivat l�hte� liikkeelle uudelleen, kuulivat he siipien suhinaa ja n�kiv�t mets�n avonaisen paikan reunassa joukon suuria h�yhenill� varustettuja olentoja, jotka tallustelivat aivan rauhassa toinen toisensa per�st� taivuttaen kaulojansa niell�kseen jonkun hy�nteisen tai noukaistakseen hein�n korren. Ne olivat guajaloteja, joista Pedro oli puhunut ja muistuttivat niin paljon sukulaisiansa kanatarhassa, ett� Henry ilman vaikeutta tunsi ne samalla kuin huomasi ne niiden heimolaisia paljoa kauniimmiksi.

Vanha kukko oli jonon etunen�ss�. Se ojentelihe juhlallisesti hyvin ylpe�n� komeasta ruumiinrakennuksestaan ja loistavasta h�yhenpuvustaan, joka nousevan auringon s�teitten valaisemana heijasti kaikkia sadekaaren v�rej�. �kki� se kohotti p��ns� ja p��sti levottoman ��nen. Liian my�h��n. Nelj� laukausta kuului melkein yht� haavaa ja vanha kukko makasi ojona maassa kolmen seuralaisensa kanssa. Toiset lensiv�t hirve�sti kirkuen ja sellaisella siipien r�min�ll�, ett� olisi luullut puimakoneen olleen k�ym�ss�. Ne luultavasti ensi kertaa olivat tekemisiss� sellaisten murhakoneitten kanssa.

�Emmeh�n ala niink��n huonosti, vai mik� on teid�n mielenne, don Henrique,� virkkoi gambusino.

�Min� tahtoisin vaan jatkaa,� vastasi Henry, joka kyll� tiesi, ett� h�nen yst�v�tt�rens� Gertrudes panisi korkeata arvoa guajalotein kauneille h�yhenille. �Mutta mit� me niill� teemme. Emmeh�n voi niit� vied� mukanamme.�

�Mihink� ne veisimmek��n?� vastasi meksikolainen. �Antaa niitten j��d� tantereelle, niin otamme ne takaisin tullessamme... Ooh! Ehk� l�ytyy t��ll� susia ja kojootteja, niin ettei meille j�isi muuta kuin h�yheni� tuotavaksi. Pankaamme ne korjuuseen.�

Tuokiossa olivat kalkkunoin kynnet sidotut yhteen, jonka per�st� kaikki nelj� lintua riippui pitahaya-puun korkeimmassa oksassa. �Se kojootti olisi todellakin aika viekas, joka voisi ne tavoittaa! Ja mik� el�in voisikaan kiivet� yl�s t�m�n kaktuslajin ohkaista runkoa pitkin.�

�Niin ovat meill� linnut hyv�ss� turvassa,� sanoi gambusino ja latasi pyssyns�. �Eteenp�in! Min� toivon, ett� tavoitamme niin suuren nelijalkaisen otuksen, ett� se riitt�� verekseksi liharuoaksi meille kaikille t�n� iltana. Mutta meid�n on pakko astua kauvan, sill� laukauksemme ovat luultavasti s�ikytt�neet koko likitienoon.�

�Tasanko ei ole eritt�in suuri,� virkkoi Henry. �Emme tarvitse menn� hyvin et��lle.�

�Se on laajempi kuin aavistattekaan, sennorito, sill� se on jatkuva jono m�ki� ja laaksoja pieness� astemitassa. Kiiruhtakaamme, muchacho, (nuorukainen) minulla on syyni miksi tahtoisin niin pian kuin mahdollista tasangon toiseen p��h�n.�

�Mitk� syyt!� huudahti nuori englantilainen h�mm�styneen� Pedron levottomasta katseesta, jota ei vastustanut se salaper�isyys, jolla t�m� puhui. �Voinko saada ne tiet��?�

�Luonnollisesti. Min� olisin jo ilmaissut ne teille, niinkuin muillekin, jos olisin ollut varma asioistani. Mutta en tahtonut synnytt�� levottomuutta ilman riitt�vi� syit�. Kun kaikki selvi��, niin olen ehk� erehtynyt. Ehkei se ollutkaan savua.�

�Savua,� toisti Henry. �Mit� te tarkoitatte?�

�Min� puhun siit�, mit� luulin havainneeni eilen juuri silloin kun tulimme j�rven rantaan.�

�Mill� paikalla?�

�Koillisessa. Viel� hyvin kaukana t��lt�.�

�Mutta jos kohta se olikin savua – mit� meill� on sen kanssa tekemist�?�

�Te erehdytte, sennorito. T�ss� maailman osassa sellainen merkitsee paljoa. Se voipi ennustaa vaaraa.�

�Lasketteko leikki� kanssani, sennor Vicente.�

�En suinkaan, muchacho. Ei savua ilman tulta, vai kuinka?�

Henry ny�k�ytti pilkallisesti p��t�ns� my�nnytykseksi muka t�lle vanhalle sananparrelle.

�Kuulkaas,� jatkoi Pedro, �tuskinpa kukaan muut kuin indiaanit olisivat voineet laatia tulta llanoilla. Ymm�rr�ttek� nyt?�

�T�ydellisesti. Mutta min� luulin, ett� siin� osassa Sonoraa, jossa nyt olemme, ei l�ytyisi muita indiaaneja kuin opataita, jotka ovat mielialaltaan hyv�ns�vyisi� ja joita aina on pidetty meid�n yst�vin�mme aina siit� asti kun heid�t k��nnytettiin kristinuskoon ja saivat sivistyst�.�

�Opatasheimon kyl�t ovat hyvin kaukana t��lt� ja vastaisella suunnalla siit�, miss� eilen savun havaitsin. Ellen erehdy, ovat sen tulen, josta savu nousi, sytytt�neet – ei suinkaan opatas – vaan ihmiset, joilla ei ole heid�n kanssansa muuta yhteist� kuin ihov�ri.�

�Indiaaneja siis nekin?�

�Apakeja.�

�Se olisi hirve�t�,� mumisi nuori englantilainen, joka jo niin kauvan oli el�nyt Arispessa tunteakseen t�m�n heimon verell� tahratun maineen. �Min� toivon, ett� ovat hyvin kaukana meist�,� lis�si h�n ��nekk��sti.

�Siin� toivomus, johon yhdyn kaikesta syd�mest�ni,� vastasi Pedro. �Jos he yll�tt�isiv�t meid�t, niin moni meid�n miehist�mme olisi vaarassa kadottaa p��nahkansa. Mutta muchacho mio, �lk��mme olko peloissamme, ennenkuin tied�mme, olemmeko todellakin h�d�ss�. Niinkuin �sken sanoin, en ole aivan varma aavistuksistani. Kilpajuoksu j�rvelle alkoi melkein heti, kuin min� luulin n�kev�ni jotain, ja silloin en ajatellut en�� mit��n muuta kuin mit� matkueessa tapahtui. Kun minun piti t�hystell� uudelleen, ei ollut en�� tarpeeksi selke� voidakseni mit��n eroittaa.�

�Savu olikin ehk� ainoastaan tomua, jota tuuli oli ajanut yl�s.�

�Min� toivon niin. Min� olen monta kertaa t�n� y�n� tarkastellut taivaan rantaa ja joka kerta havaitsematta mit��n ep�luulon alaista. Mutta kaikesta huolimatta en voi olla rauhoitettu. En voi sit� auttaa! Kun on ollut apakilaisten vankina, jos kohta ainoastaan tunnin, ei suinkaan matkusta vapisematta niiss� seuduissa, joissa voipi tulla tekemisiin heid�n kanssaan. Omasta puolestani on minulla hyv�t syyt aina muistella vankeuttani heid�n luonaan. Katsokaa itse!�

Meksikolainen avasi vaatteensa ja n�ytti rinnastaan siihen syv�lle poltettua arpea, jonka piti kuvata ihmisen p��kalloa.

�Tuossa n�ette mit� apakilaiset ovat tehneet minulle. Se huvitti heit� paljon, ja he aikoivat hankkia itselleen viel� suuremman huvituksen k�ytt�m�ll� minua ampumataulunansa siten osoittaaksensa ampumataitonsa tarkkuutta. Minun onnistui ajoissa pelastaa nahkani, mutta suurella tuskalla. Ymm�rr�ttek� nyt, muchacho, miksi min� olen niin levoton p��sem��n paikalle t�ll� tasangolla, josta voin saada varmuutta ep�ilyksilleni. Ooh noita helvetin henki�! Jos vaan olisivat vallassani, mill� innostuksella min� silloin kostaisin!�

Keskustellessaan vaelsivat mets�miehet yh� eteenp�in, mutta pensaat ja liaanit olivat joka paikassa esteen�. Kun he kulkivat hiekkaisen alueen yli, kiinnitti Pedro seuralaisensa huomion j�lkiin, joitten v�itti olevan jonkunlaisen villilampaan, jota kutsuttiin carnero.

�Ellei koko matkue t�n� iltana sy� lammaspaistia, niin �lk��n minua en�� kutsuttako Pedro Vincenteksi. �lk��mme kumminkaan tuhlatko aikaamme ajamalla niit� takaa. Meill� pit�� ensiksi olla varmuus kohtalostamme. – Ooh, mit� se oli?�

Jonkun matkan p��ss� kuultiin kynsien rapinata kalliota vasten. T�m� ��ni uudistui �kki� monta kertaa. Sit� seurasi jonkunlainen kuorsaaminen.

Gambusino seisattui heti, pani k�tens� Henryn olkap��lle est��kseen h�nt� liikkumasta ja kuiskasi h�nen korvaansa:

�Siell� on carnero. Koska otus itse asettuu pyssynpiippujemme eteen, saanemmehan k�ytt�� tilaisuutta eduksemme, etenkin kun se ei est� meit� matkustamasta.�

Henryll� ei ollutkaan sen hartaampaa toivomusta kuin saada laukaista kumpaisenkin latinkinsa.

Mets�st�j�t hiipiv�t hiljaa puitten alla ja saapuivat toisen aukon reunaan mets�ss�, miss� lauma nelijalkaisia k�veli laitumella – nelijalkaisia, joita ensi katsannolla olisi voinut otaksua saksan hirviksi. Henry Tresillian olisi ehk� tehnyt itsens� syyp��ksi t�llaiseen erehdykseen, ellei olisi n�hty, ett� el�imill� ei ollutkaan hirven haarukkaisia sarvia, vaan k�yr�ksi kiertyneet kuin p�ssill�.

Laumassa oli sek� urospuolia ett� naaraita. Er��ll� edell� mainituita, ij�lt�ns� kunnianarvoisella oinaksella, olivat sarvet kiertyneet kiehkuraan, paljoa suuremmat kuin kaikilla muilla ja niin pitk�t, ett� v�ltt�m�tt�m�sti tuli arvelleeksi kuinka niitten omistaja menetteli pit��kseen p��t��n pystyss� sellaisen painon alla. Se kumminkin kantoi ne koholla suurimmalla ylpeydell�, ja juuri sen oli Pedro kuullut polkevan jalkojansa ja ��nekk��sti pullistavan sieramiansa. Se uudisti viel� kerran t�m�n temppunsa, mutta viimeisen kerran. Kuivuneitten lehtien v�liss� oli karbiinipiippu ojennettu sit� vastaan.

Kaksi tulenliekki�, kaksi savupilve�, kaksi laukausta ja tuo vanha oinas sy�ksyi kuolijaana maahan. Sen seuralaiset olivat onnellisempia. Henryn kaksi luotia soluivat niiden nahkan yli kuin ter�shaarniskan ja el�imet pelastuivat tuoreina, tervein�.

�Carrai!� huudahti gambusino, kun h�nen piti nostaa yl�s saaliinsa, �me emme onnistuneet yht� hyvin kuin edellisell� kerralla.�

�Miksi niin?� kysyi nuori englantilainen h�mm�styneen�.

�Miten voitte kysy� sit�, sennorito? Nen�nneh�n pit�isi sen teille ilmoittaa. Ettek� tunne tuota kauheata hajua?�

Henry l�hestyi.

�Niin�, sanoi h�n vuorostaan, �se on aivan k�rsim�t�nt�!�

�Sellainen mielett�myys! Uhrata luoti el�imelle; joka ei kelpaa sy�t�v�ksi,� jatkoi gambusino. �Ja kaikki t�m� ainoastaan siit� syyst�, ett� minulla on jotain aivan toista mieless�ni.�

�No mit� teill� sitte on mieless�nne!�

�Savu! No, mik� on tehty, se on tehty. �lk��mme sitte enemp�� puhuko koko asiasta, vaan j�tt�k��mme tuo elukka kojooteille. Huh! L�htek��mme matkalle niin pian kuin mahdollista!�

 

Viides luku.

Indiaanein aamiainen.

Jos valkoihoiset olivat nousseet yl�s aamuruskon kanssa, niin olivat punaihoiset olleet viel� pirakampia, sill� samalla tavalla kuin se el�in, josta ovat nimens� saaneet, hekin mieluummin l�htev�t saaliille y�ll� kuin p�iv�ll�. Toinenkin asia viel� oli syyn�: toivo ehti� Nauchampa-Tepetlille ennenkuin p�iv�n kovin kuumuus alkoi. Villit ihmiset eiv�t suinkaan halveksi mukavuutta, ja kun viel� lis�ksi retken menestys oli heid�n hevosiensa voimien varassa, eiv�t he tahtoneet v�sytt�� niit� ratsastamalla juuri puolip�iv�n kuumuudessa. Kojoteerot olivat siis jalkeilla ennen p�iv�n koittoa. He liikkuivat puoli h�m�r�ss� ik��nkuin punertavat haahmut ja toimien syvimm�ss� hiljaisuudessa, ei sent�hden ett� pelk�siv�t ilmaista l�sn�oloaan vihollisilleen, koska tiesiv�t olevansa yksin, vaan sent�hden ett� niin oli heid�n tapansa.

Ensimm�inen ajatuksensa oli muuttaa hevosensa, jotka olivat sy�neet ruohon sen paikan ymp�rilt�, mihin ne olivat sidotut. Toinen oli itse sy�d� aamiaisensa. Kiitt�en edellisen p�iv�n valmistuksia eiv�t he tarvinneet muuta kuin nostaa kannen uudenaikuiselta paistinuuniltansa nostaakseen yl�s valmiiksi paistuneet metskalit.

Viisi, kuusi indiaania otti teht�v�kseen t�m�n v�hemm�n hauskan toimen. He nostivat ensiksi k�sill�ns� h�yry�v�t turpeet. Tuhkaksi muuttunut maa vaati suurempaa varovaisuutta, sill� se oli tulikuumaa, mutta nuo villit ruuanlaatijat tiesiv�t miten asiassa oli menetteleminen ja kohta n�htiin hevosennahka, joka, vaikka hiiltyneen�, kumminkin oli niin luja, ett� se voitiin kantaa keskelle leiri�. Ymp�rys avattiin veitsell� ja mehukas ruokalaji levitti oitis ruokahalua kiihoittavan lemunsa, joka suloisesti kohtasi punanahkaisten hajuaistia ja antoi heid�n aavistaa odotettavaa nautintoa.

Siin� oli todellakin herkullinen ruoka my�s muille kuin villeille. Puhumattakaan hevosen lihasta, jota muutamat herkuttelijat pit�v�t erinomaisena, kun sit� t�ll� tavalla valmistetaan, ovat metskalit yht� hyv� kuin omituinenkin ravintoaine. Se ei muistuta mit��n muuta, jota tunnemme.

Metskalit ovat apakilaisten herkkuruokaa. Siisp�, niin pian kuin ky�kkimestarit olivat lausuneet sanansa �valmis,� heitt�ytyi kojoteerolauma ahneesti r�iskyv�n pasteijan kimppuun ja k�vi kiinni sormin ja hampain huolimatta siit�, ett� se heilt� polttikin sormet. Kohta ei l�ytynyt mit��n j�lell� ja jos hevosennahkainen kuori ei mennyt samaa tiet�, niin siihen oli syyn� se, ett� raakalaiset olivat saaneet kyll�ns�, sill� muun sy�t�v�n puutteessa sy�v�t he hevosen nahkankin pitemmitt� mutkitta ja on se heist� hyvinkin hyv��. T�n� p�iv�n� j�ttiv�t he sen nelijalkaisille kaimoillensa, kojooteille.

T�m�n oivallisen aterian per�st� asettuivat he tupakoimaan. Tupakoivat kaikessa hiljaisuudessa, niinkuin ainakin, ja kun heid�n piippunsa olivat tyhj�ksi poltetut ja takaisin asetetut s�ilytyspaikkaansa, nousivat he yl�s, p��stiv�t hevosensa irti, k��riv�t huolellisesti kokoon ne nuorat, joilla hevoset olivat olleet sidotut, ottivat v�h�iset matkatavaransa ja heitt�yiv�t satulaan yhtaikaisella tempulla. Nyt he asettuivat niinkuin edellisen�kin p�iv�n� kaksittain pitk��n riviin ja katosivat nelist�en.

Tuskin olivat viimeiset punaihoiset j�tt�neet leirin, ennenkuin toiset el�v�t olennot hy�kk�siv�t esille joukottain anastaakseen heid�n paikkansa. N�m� viimeksi tulleet olivat susia, jotka olivat viett�neet koko y�n hirve�sti ulvoen. Kuolleen hevosen haju oli ne sinne viekoitellut ja nyt ne odottivat ainoastaan raakalaisten l�ht�� p��st�kseen osalliseksi kestiin.

Hetki t�m�n per�st� kojoteerot eiv�t en�� voineet n�hd�k��n tuota Salaper�ist� vuorta. Syyn� siihen oli maanpinnan muuttuminen, jota kesti monta peninkulmaa, mutta matka oli heille kumminkin niin tuttua, etteiv�t ensink��n tulleet huolelliseksi t�ss� suhteessa.

S��st��kseen mustangejansa ratsastivat he kohtuullisen nopeasti. Muuten heill� ei ollut mink��nlaista syyt� kiirehtimiseen, sill� heill� oli hyv� aika joutua perille, ennenkuin kova kuumuus alkoi rasittaa. Eiv�tk� he en�� vaeltaneet hiljaa, vaan rupattivat meluten ja t�ytt� kurkkua. He olivat nukkuneet hyv�sti, murkinoineet viel�kin paremmin eiv�tk� pel�nneet mit��n hy�kk�yst� selke�ll� p�iv�ll�. Kaikesta huolimatta ja tottumuksen mukaan katselivat he koneentapaisesti ymp�rillens� ja kiinnittiv�t huomionsa v�h�p�t�isimpiinkin seikkoihin.

�kki� �lysiv�t he jotain, joka suuressa m��r�ss� antoi heille ajattelemista. T�m� ei ollut taivaan rannalla eik� aavikollakaan; olipahan jono mustia lintuja sinitaivaalla. Mit�p� kummia siin� olikaan ja mitenk� voi n�itten lintujen n�keminen saattaa indiaanit levottomiksi. Niin, asianlaita oli se, ett� linnut olivat korppikotkia kahta lajia gallinazos ja zapilotes, n�it� Meksikon katujen puhtaanapit�j�it�, sek� ett� ne sen sijaan ett� tapansa mukaan liiteliv�t kiinteiss� ympyr�iss� tai kiehkuroissa, ohjasivatkin kulkuaan suoraan m��r�tty� paikkaa kohden, jossa joku haaska luultavasti heit� odotti.

Lintuja l�ytyi lukematon lauma ja kaikki seurasivat ne samaa suuntaa, juuri sit�, jota indiaanitkin, nimitt�in Nauchampa-Tepetli� kohti.

�Mik� kiihoittaa korppikotkia Salaper�iselle vuorelle?�

T�st� kysymyksest� keskustelivat kojoteerot nyt kesken�ns�. He voivat sen ratkaista ainoastaan arvaamalla. Tuolla kaukana piti l�yty� joku antiloopin tai villilampaan raato, koska noin suuri parvi kotkia kiiruhti sinne niin pitk�n matkan p��st�! Tekem�tt� heit� mill��n tavalla rauhattomiksi, kiihoitti t�m� seikka heid�n uteliaisuuttaan ja he lis�siv�t vauhtiaan.

Kun nyt uudelleen n�kiv�t vuoren, pys�htyiv�t he �kki�. Mik� veti nyt heid�n huomionsa puoleensa? Punertava pilvi kohosi vuoren etel�iselt� puolelta. Voiko tuo olla sumua j�rvest�? Ei! Heid�n tottuneet silm�ns� tunsivat melkein heti tulen tuottaman savun ja samalla he ymm�rsiv�t, ett� toisia matkalaisia oli enn�tt�nyt sinne ennen heit� sek� asettaneet leirins� Nauchampa-Tepetlin juurelle.

Mutta mit� matkalaisia? Opataita? Tuskin luultavaa. Opataita, joita apakit, er�maan sakaalit, halveksivat. Opataat ovat ty�t� tekev�� kansaa, joka ei j�t� kyli�ns� eik� ajattele muuta kuin viljell� maataan ja el�tt�� karjaansa. Ei l�ytynyt mink��nlaista syyt�, miksi n�m� rauhalliset olennot olisivat h�ipyneet niin pitk�n matkan p��h�n asunnoistaan. Ne olivat luultavammin joukkio valkoihoisia sen kiilt�v�n metallin haussa, jota etsiv�t kaikkialla, aina indiaanein alueilla asti er�maassa, jossa yht� usein l�yt�v�t hirveimm�n kuoleman.

�Jos tulemme tekemisiin kalpeakasvoisten kanssa, niin kyll� rankaisemme heid�n rohkeutensa.�

T�m�n p��t�ksen kojoteerot tekiv�t.

Heid�n tarkastaessaan savupatsasta koettaakseen sen mukaan laskea tulien m��r�� ja siit� johtua siihen ihmislukuun, joka oli ne sytytt�nyt, kohosi toinen pienempi ja ja paljoa valkeampi savu vuoren huipulta ja katosi melkein silm�nr�p�yksess�. Vaikk'eiv�t villit olleet mit��n kuulleet, tekiv�t he kumminkin sen johtop��t�ksen, ett� t�m� savu johtui pyssyst�.

He tuumivat viel�, kun toinen savuntupraus tuli vuoren toiselta puolelta ja katosi niinkuin edellinenkin. T�ll� kertaa tiesiv�t jo punanahkaiset, mit� heid�n piti ajatella. L�ytyi leiri valkoisia j�rven rannalla ja mets�st�ji� oli kiivennyt yl�s vuoritasangolle. Mutta mit� ihmisi� olivat n�m� valkoiset? Voivat olla seurue kullankaivajia, mutta yht� hyvin voivat olla meksikolainen rykmentti ja se muutti hiukan asiata? Eip� sill�, ett� olisivat tunteneet mit��n pelkoa tulla taisteluun sotamiesten kanssa, eip� l�hesk��n. Heid�n heimollansa ja eritt�inkin t�ll� joukolla oli vanha tili selvitt�m�tt� meksikolaisten sotilaitten kanssa, mutta heid�n menettelyns� oli riippuva t�st� kaksoiskysymyksest�. Jos olisivat olleet vakuutetut ensimm�isen arvelunsa oikeudesta, olisivat he suoraan tehneet rynn�k�n leiri� vastaan ja ahdistaneet sit� urheasti, mutta toisessa tapauksessa tarvitsivat k�ytt�� viekkautta.

Sen sijaan, ett� olisivat jatkaneet marssiansa kokoontuneessa joukossa, jakautuivat he kahteen parveen, joista toinen k��ntyi oikealle ja toinen vasemmalle, tarkoituksessa ett� siten voisivat saarrokseen panna kalpeakasvoisten leirin.

Jos nuo suuret korppikotkat, jotka pimitt�v�t taivaan, ohjasivat kulkunsa Salaper�iselle vuorelle saadakseen siell� hyv�n aterian, niin ei niiden huolinut olla rauhattomia. Moinen toivo ei tulisi h�pe��n!

 

Kuudes luku.

Los Indios.

Me j�timme lukijamme viimein siin� silm�nr�p�yksess�, jolloin mets�st�j�t poistuivat sen vanhan oinaan luota, joka putosi maahan Pedron luodin l�vist�m�n�.

Henry ei jakanut kumppalinsa mielipidett�. H�nen mielest��n karneron kierukanmuotoiset sarvet ansaitsivat p��st� mukaan. Ja sent�hden, vaikkei t�m� voitonmerkki juuri ollut h�nen omansa voittajan oikeudella, p��tti h�n kumminkin anastaa merkin takaisin tullessaan. Mink� kauniin vaikutuksen n�m� j�ttil�issarvet tekisiv�tk��n jollakin sein�ll� vanhassa Englannissa.

Silm�ys gambusinoon karkoitti kaikki n�m�t ajatukset. Meksikolainen n�ytti yh� enemm�n rauhattomalta ja Henry�, joka ymm�rsi h�nen pelkonsa koko totisuuden, alkoi my�s levottomuus vaivata. Ei kumpikaan sanonut sanaakaan. Heill� oli tarpeeksi puuhaa raivatakseen itselleen tiet� lianein ja oksien l�pitse. N�m�t esteet viivyttiv�t heid�n matkaansa ja joka kerta kuin Pedro oli pakoitettu k�ytt�m��n lyhytt� miekkaansa, p��sti h�n mukaan aina �joukon pieni� piruja.�

Sill� tavalla estettyn� joka askeleelta mets�st�j�t tarvitsivat enemm�n kuin tunnin samotakseen lyhyen peninkulman. Kohta saavuttivat he viidakon ulkoreunan ja tulivat yl�tasangon rajalle. Siell� ulottui heid�n katseensa rajatonna pohjoiseen, l�nteen ja it��n sek� k�sitti v�hint�in kaksikymment� tuhatta peninkulmaa aavikon pintaa. He eiv�t tarvinneet katsoa niin kauas l�yt��ksens� mit� etsiv�t. Puoli tiess� t�t� matkaa n�kiv�t he paksun kellert�v�n sekasotkon, jonka alimmainen osa oli tasangolla.

�Tuo ei ole savua,� virkkoi gambusino, �vaan tomua suuren hevosjoukon j�liss�. Siell� on varmaankin monta sataa.�

�Ne ovat ehk� villej� mustangia,� sanoi Henry.

�Ei, sennorito, niill� on ratsastajat sel�ss�. Muuten tomupilvi jakautuisi aivan toisella tavalla. Ne ovat indiaaneja.�

Pedro k��ntyi �kki� leiriin p�in.

�Caramba!� huusi h�n. �Kyll�p� oli varomatonta sytytt�� tulet! Parempi olisi ollut olla ilman aamiaista! Min�h�n olenkin enin syyp��, minun olisi pit�nyt varoittaa heit�. Nyt on se liian my�h�ist�. Indiaanit ovat tietenkin huomanneet t�m�n savun, viel�p� savun meid�n laukauksistammekin,� jatkoi h�n ja pudisti p��t�ns�. �Oi, muchacho! Olemme tehneet senkin seitsem�n tyhmyytt� Levottomuuteni, kun kiipesin tasangolle, olisi pit�nyt vallita kaikkea mit� tein!�

Henry ei vastannut. Kukapahan olisi voinut vastatakaan.

�Mik� onnettomuus, etten pyyt�nyt don Estevania lainaamaan minulle kiikariansa! Mutta min� n�en tarpeeksi hyvin aseettomallakin silm�ll� ollakseni varma, ett� minun h�t�ilemiseni valitettavasti kyll� olivat hyvinkin perustettuja. Meid�n mets�styksemme on loppunut, sennorito, ja me tulemme tappelemaan ennen auringon nousua, ehk�p� ennen puolta p�iv��! Katsokaas! He jakautuvat nyt.�

Kuten mainitsimme edellisess� luvussa, oli gambusino oikeassa.

�He ovat indiaani-bravoja,� (ry�v�rej�) virkkoi h�n totisella ��nell�. �Jos ovat apakeja, niinkuin pelk��n, silloin taivas meit� varjelkoon! Aivan hyvin ymm�rr�n, mit� tuo temppu merkitsee. He ovat �k�nneet meid�n savumme ja luulevat nyt voivansa yht'aikaa yll�tt�� meid�t vuoren kummaltakin puolelta. Palatkaamme leiriin niin pian kuin jalat meit� voivat kantaa. Me emme saa kadottaa sekuntiakaan!�

T�ll� kerralla eiv�t mets�miehet viipyneet matkalla. Juoksivat niin, ett� olivat l�hell� heng�sty�, koko sen matkan, jonka olivat raivanneet itsellens� viidakossa. Riensiv�t sek� karneron ett� kaktuksen oksassa riippuvien kalkkunain ohitse, eiv�tk� ajatelleetkaan pys�hty� ottamaan saalistansa.

---

Koko kullankaivajaleiri oli jalkeilla. Miehet, vaimot ja lapset olivat her�nneet ja ty�ss�. Muutamat viruttivat kuivuneita py�ri� vedell� est��kseen niit� karsinoitumasta. Toiset korjasivat siloja ja satuloita, toiset etsiv�t ymp�rist�ll� verest� laidunta elukoille ja toiset nylkiv�t ja paloittelivat teurastettua h�rk��.

Naisia ja tytt�j� seisoi jokaisen tulen ymp�rill�, jonka p��ll� valmistivat ruokaansa. Muutamat vispil�iv�t vaahdoksi suklaata, joka kiehui saviastioissa. Toiset alustivat sit� keitetty� maissia, josta nuo ijankaikkiset tortillas (kakut) leivottiin.

Kolme telttaa oli pystytetty korraliin, yksi neliskulmainen, hyvin suuri, ja kaksi py�re�kartion muotoista pienemp��. Tuo suuri keskustassa oli don Estevania ja sennora Villannevaa varten. Oikeanpuoleisessa asuivat Gertrudes ja h�nen kamarineitsyens�, vasemmanpuoleisessa Henry Tresillian ja h�nen is�ns�. Kaikki kolme olivat nyt tyhji�. Robert Tresillian tarkasteli telttaa kaitsijan kanssa ja Villannevan koko perhe k�veli j�rven rannalla.

K�velij�t olivat juuri aikeessa palata, kun huuto vuoren solan huipulta t�ytti koko leirin kauhulla.

�Los indios!� (Indiaanit!)

Kaikki kohottivat p��ns� s�ik�ht�en. Pedro ja Henry seisoivat kallionlohkareella, joka ulkoni kalliosta leirin ylitse. He uudistivat varoituksensa ja sy�ksyiv�t alas vuorta my�ten joka hetki vaarassa taittaa niskansa. Solatien suussa he tapasivat joukon s�ik�htyneit� ihmisi�, jotka ahdistivat heit� kysymyksill�, joihin vastasivat ainoastaan pari sanaa: �los indios!� Kohta ehtiv�t he sys�ten syrj��n tiell� seisojat siihen paikkaan, jossa don Estevan ja h�nen kumppalinsa odottivat.

�Miss� olette n�hneet indiaaneja, don Pedro?� kysyi Tresillian.

�Llanolla, koillisessa.�

�Tied�ttek� varmaan, ett� ne ovat indiaaneja?�

�Tied�mme, sennor. Me olemme n�hneet aseellisia ratsumiehi�, jotka eiv�t voi olla muita kuin punanahkoja.�

�Kuinka kaukana voinevat he olla?� kys�si don Estevan.

�Noin kymmenen peninkulman p��ss� olivat, kun heid�t n�imme, ehk�p� kauempanakin, eiv�tk� he nytk��n liene paljoa l�hemp�n�, sill� soluimme alas vajaassa puolessa tunnissa.�

Mets�st�jien l��h�tt�v� hengenveto ja purppuranpunaiset kasvot todistivat heid�n kulkunsa nopeutta.

�Onnipa oli, ett� n�itte heid�t niin pitk�n matkan p��st�,� pitkitti don Estevan.

�Oi, sennor, ei siit� taikaa, ett� ovat kaukana, kohta ovat he t��ll�. He ovat aavistaneet t��ll� olomme ja varustautuneet kiert�m��n meid�t. Kepe� ratsujoukko, sellainen kuin heid�n, ei tarvitse pitk�� aikaa taivaltaakseen peninkulman niin tasasella alalla.�

�Mit� neuvotte meit� tekem��n, don Pedro?� kysyi vanha sotilas ja kiersi viiksi�ns� levottomin katsein.

�Ennen kaikkea ei kelpaa j��d� t�nne. L�htek��mme liikkeelle niin pian kuin mahdollista. Tunnin kuluttua voipi jo olla my�h�ist�.�

�Mutta selitt�k�� tarkemmin, Pedro! L�hte� liikkeelle? Minnek� sitte l�htisimme?�

�Tuonne yl�s,� sanoi gambusino ja osoitti Salaper�ist� vuorta.

�Mutta meille on mahdotonta saada elukoitamme sinne yl�s, eik� meill� ole aikaa kulettaa matkatavaroitamme sinne.�

�Hyvin mahdollista, valitettavasti, mutta saamme olla tyytyv�isi�, jos pelastamme omat henkemme.�

�Teid�n neuvonne olisi siis j�tt�� kaikki vihollisen valtaan?�

�Niin, sennor, kaikki, jos tarvitaan, ja niin v�h�n kuin mahdollista, jos meille j��pi aikaa. Ik�v�kseni ei minulla ole parempaa ehdotettavaa, mutta muuta neuvoa ei l�ydy, emmek� saa ep�r�id�, jos tahdomme pelastaa nahkamme.�

�J�tt�� kaikki mit� meill� on!� virkkoi �kki� Robert Tresillian. �Siin�p� olisi kauhea onnettomuus! V�kemme on urhoollista ja hyviss� aseissa. Me voisimme aivan varmaan puolustaa itse�mme.�

�Mahdotonta, don Roberto, vaikka olisivatkin viel� urhoollisempia ja paremmissa aseissa. Sen mukaan mit� olen n�hnyt, ovat punaihoiset kymmenen yht� vastaan ja me joutuisimme varmaankin tappiolle. Ja muutenkin, jos voisimme pit�� puoliamme p�iv�n valossa, niin keksisiv�t he kyll� keinon y�ll� polttaa leirimme. Kaikki on kuivaa ja syttyisi tuleen v�h�isemm�st�kin kipunasta. Meill� on vaimoja ja lapsia puolustettavana. Ainoastaan tuolla voivat he olla ja ovatkin turvassa.�

�Mutta kuka tiet��, ovatko nuo indiaanit vihollismielisi�k��n meit� kohtaan? Ehk� ainoastaan ovat parvi opatas-indiaaneja?�

�Ei, he ovat bravoita, min� olen melkein varma, ett� he ovat apakeja,� pitkitti gambusino levottomana.

�Apakeja!� �rj�hti joukko, joka ymp�r�i heid�t, ��nell�, joka osoitti sit� kauhua, mink� n�m� raakalaiset her�ttiv�t kaikissa Sonoran asukkaissa.

�He tulevat apakien maan ��rist�,� jatkoi Pedro. �Heill� ei ole mukanaan vaimoja eik� lapsia ja min� tahtoisin panna vetoa, ett� ovat aseissa hampaita my�ten sotaista retke� varten.�

�Siin� tapauksessa,� sanoi don Estevan synk�ll� katseella, �ei meill� ole mit��n hyv�� odotettavissa.�

�Meill� ei ole edes oikeutta odottaa heilt� lempeytt� muistaessamme katteini Gil Perezin ja h�nen v�kens� menettely� heit� kohtaan,� jatkoi gambusino.

H�n tarkoitti er�st� yleisesti tunnettua ja �skett�in toimitettua veril�yly� apakeja vastaan, joita oli petollisesti viekoteltu rauhantarjouksilla.

�Olisi hulluus odottaa heit�,� pitkitti Pedro. �Kiivetk��mme yl�s yl�tasangolle, kuljettakaamme sinne kaikki, mink� voimme kantaa ja j�tt�k��mme j�lelle lopuskat.�

�Olemmeko sitte turvassa tuolla ylh��ll�?� kysyi Tresillian.

�Niinkuin linnoituksessa. Se on lujempi kuin ihmisk�tten rakentama. Parikymment� sotamiest� voisi tuolla vastustaa satoja, jopa tuhansia miehi�. Caramba! Voimme kiitt�� Jumalaa, ett� olemme l�yt�neet niin l�heisen ja lujan turvapaikan.�

�Emme saa ep�ill�,� sanoi don Estevan vaihdettuaan muutamia sanoja asiakumppalinsa kanssa. �Me kadotamme kaikki mit� meill� on, mutta muuta neuvoa ei ole. K�skek��, sennor Vicente, me noudatamme teid�n k�skyj�nne kaikessa!�

�Minulla on ainoastaan yksi k�sky annettavana�, huusi gambusino. �Arriba! (Jok'ainoa tuonne yl�s!) �lk��mme j�tt�k� vuoren juurelle muuta kuin mit� emme voi kuljettaa!�

Pedron lausuessa t�m�n sanan arriba! – joutui koko leiri sellaiseen touhuun, jota on mahdoton kuvata. Kaikki sy�ksyiv�t v�list� sinne, v�list� t�nne, kysyen, kirkuen ja valittaen. �idit huusivat lapsiaan ja painoivat heit� nyyhkien rintojansa vasten. He olivat jo n�kevin��n indiaanien peitsen tai skalppiveitsen kohotettuna heid�n ylitsens�.

T�m� kaikki oli niin kiireellist� ja �kkiarvaamatonta, ett� oli vaikea k�sitt�� mit� kaikkea se tiesi. Mutta kun t�m� oli k�sitetty, j�rjestyiv�t kaikki niin hyvin kuin voivat ja riensiv�t laumoissa solatiet� kohden, joka johti vuoren huipulle.

Kohta oli t�m� �kkijyrkk� nousu alhaalta yl�s saakka t�ynn�ns� inhimillisi� olentoja aivan kuin muurahaisia muurahaiskeossa.

Tavallisella ritarillisuudellaan koettivat kaivosty�miehet ensi k�dess� saada vaimot ja lapset hyv��n turvaan. He pitiv�t kaikenmoisia varokeinoja saadakseen heid�t niin mukavasti kuin suinkin yl�s tasangolle. Kiireess� tapahtui kumminkin toinen jos toinenkin onnettomuus t�ll� kivisell� tiell�; moni k�si ja polvi loukkaantui ja haavoittui. Mutta ne, joita t�m� kova onni kohtasi, eiv�t siit� paljoa huolineet, niin kiire oli kaikilla p��st� pakoon ennenkuin indiaanit voisivat heit� tavoittaa.

Kun kaikki olivat p��sseet yl�s varsinaista tapaturmaa k�rsim�tt�, palasivat miehet heti korraliin pelastaakseen niin paljon kuin mahdollista vihatun vihollisen k�sist�.

Ensi tuokiossa olivat he ainoastaan ajatelleet henkens� pelastamista, mutta sitte kun l�hetetty tiedustelija oli palannut ja ilmoittanut, ettei punaihoisia viel�k��n n�kynyt sek� ett� heill� viel� oli aikaa, n�kiv�t kullankaivajat mahdolliseksi pelastaa ainakin osan omaisuuttansa.

�Ensin ampumavarat ja elatustarpeet!� huusi Pedro Vicente. �Ne ovat v�ltt�m�tt�mi�, jos piiritykseen joudumme. Ja sitte saamme ottaa mit� voimme.�

H�nen k�skyj��n toteltiin huolellisesti. Kohta sen per�st� tarjosi solatie viel� omituisemman n�yn. Eik� kauvan viipynyt, ennenkuin korralissa ei ollut muuta j�lell� kuin ty�aseita, koneita ja huonekaluja, jotka painonsa vuoksi olivat mahdottomia k�sivoimalla kulettaa yl�s tasangolle.

Jos El Cascabel ja h�nen seurueensa olisivat voineet aavistaa, ett� leirin asukkaat sill� tavalla tuhoaisivat sit�, niin he olisivat ratsastaneet hevosensa turmiolle tullakseen aikaisemmin. He l�hestyiv�t kumminkin kyllin nopeasti, sill� ei viipynyt kauvan, ennenkuin etuvartijat antoivat merkin, ett� viholliset olivat tulossa.

Sitte viel� koottiin vihoviimeiset kapineet, niitten joukossa nuo kaksi pient� telttaa ja valmistuksia tehtiin lopulliseen nousemiseen.

Monet miehist� my�h�styiv�t preriill�. Ei l�ytynyt mit��n keinoa, mill� saada hevosia korjuuseen. Ja suru syd�mmess� erosivat is�nn�t niist�. Millaisiin k�siin joutuisivatkaan nyt el�inparat? T�m� ajatus lis�si surkeutta.

Mutta meksikolaisilla ei ollut aikaa kadottaa; piti jouduttaa j��hyv�isi�. Kaikki puhuttelivat el�imi�ns� ik��nkuin �lyllisi� olentoja ja k�yttiv�t lempeimpi� sanoja: Caballo, caballito mio! – Mula, mulita guerida! – Pobrecita. Dios te guarda! Mutta lempisanoihin liittyi tuhansia sadatuksia niit� vastaan, jotka olivat olleet syyllisi� t�h�n eroamiseen heid�n rakkaista el�imist��n.

Pedro oli enimmin liikutettu. Koko h�nen tulevaisuutensa riippui ty�n menestymisest� siin� kaivoksessa, jonka oli l�yt�nyt ja nyt oli yritys joutunut vaaranalaiseksi. Sill� jos kohta kullankaivajat pelastaisivatkin henkens�, niin h�vitt�isiv�t viholliset heid�n kallisarvoiset koneensa ja kukapa tiesi jaksoiko kauppatalo Villanneva ja Tresillian k�rsi� t�t� vastoink�ymist�?

H�n valmistautui kumminkin seuraamaan muita, jotka jo olivat kaukana ruohotasangosta paitsi Henry Tresillian. T�m�n oli vaikeata tehd� eroa Krusaderistaan. Raivon kyyneleet vieriv�t h�nen poskiansa my�ten. Oi, olihan viimeinen kerta kuin hyv�ilisi hevostaan, jota ei en�� koskaan saisi n�hd�!

Tuo jalo el�in n�kyi ymm�rt�v�n is�nt��ns�; se katseli h�nt� herttaisilla, �lykk�ill� silm�yksill� ja syv�t huokaukset p��siv�t sen rinnasta.

�Minun kaunis Krusaderini,� mumisi Henry, �minun yst�v� parkani! Sinut pit�� j�tt��. Sin� joudut kurjan punanahkaisen saaliiksi!... Oi, se on kauheata, hyvin kauheata!�

Krusader vastasi yh� selvemmin valittaen. Ep�ilem�tt� otti se osaa is�nt�ns� valitukseen.

�Meid�n viimeinen j��hyv�isemme olkoon suutelo,� sanoi Henry ja painoi huulensa Krusaderin silkin pehmoista turpaa vasten.

Sen per�st� poistui h�n pitkill� askeleilla, koettaen hillit� liikutustaan.

Kullankaivajat olivat jo kadonneet n�kyvist�, kun Henry saapui solatielle. Aikaa ei saanut hukata. Mutta nuorukainen oli tuskin ottanut sataa askelta, ennenkuin h�n �kki� k��ntyi ja kuunteli. H�n kuuli hevosen nelist�v�n. Olisikohan tuo joku yksin�inen indiaani? Ei, se oli Krusader, joka koetteli p��st� is�nt�ns� j�less�. Kun tuo urhokas hevonen oli tullut vuoren juurelle, koetti se kiivet� yl�s. Kaikki ponnistukset olivat turhia. Joka kerta kuin se asetti jalkansa tuota jyrkk�� rinnett� kohden, vy�ryiv�t kivet sen alta ja hevonen kaatui taap�in takajaloilleen. Monta kertaa alkoi se uudelleen, mutta ilman menestyst�, ja jokaista sen ponnistusta seurasi valittava kiljunta, joka vihloi Henry Tresillianin syd�nt�.

Henry kiiruhti kiipe�mist��n, mutta seisattui puolitiess� heitt��kseen viimeisen katseen uskolliseen yst�v��ns�. Krusader seisoi liikkumattomana samassa paikassa. Se oli luopunut yrityksest��n seurata nuorta herraansa ja p��sti lyhyill� v�liajoilla surunvoittoisen hirnunnan, joka tulkitsi sen mieliharmia ja ep�toivoa.

 

Seitsem�s luku.

El Cascabel.

Solatien ��rimm�isess� osassa tapasi Henry is�ns� ja don Estevanin, joka johti puolustustoimia. Miehet kokoilivat niit� mahdottoman suuria kivilohkareita, jotka peittiv�t tien, ja hinasivat niit� yl�s kullankaivajille, jotka olivat j��neet yl�tasangolle. Ett� ty� sujuisi nopeammin, asettuivat he jonoon. Kivilohkareita ei tarkoitettu barrikaadeiksi eik� niit� semmoisiksi tarvittukaan, kun vuori melkein puolusti itse�ns�. Ei, niit� arveltiin k�ytt�� puolustustarpeeksi siin� tapauksessa, ett� punanahkaiset tekisiv�t hy�kk�yksen.

Muut kullankaivajat auttoivat vaimoineen, lapsineen asettamaan mets�n aukeamassa Ojo de Aguan vieress� j�rjestykseen kaiken sen, mik� oli voitu kulettaa pois leirist�. Muutamat viel� ymm�ll��n olijat kulkivat edes takaisin ja keskustelivat kiivaasti asemasta. Toiset, jotka olivat urhokkaampia ja rauhallisempia, j�rjestiv�t j�rjestett�vi��n pakkilaatikkojen ja myttyjen keskell�, jotka makasivat maassa hujan hajan sek� odottivat mit� tapahtuman piti.

Sennor Villanneva ja h�nen tytt�rens�, palvelijoitten ymp�r�imin�, muodostivat erityisen ryhm�n. Nuori Gertrudes piti silm�ns� k��nnettyin� mets�naukeaman ��rimm�iseen osaan ja tarkasteli katseillaan kaikkia tulijoita. H�n n�ytti levottomalta. H�nelle oli sanottu, ett� Henry Tresillian ei ollut j�tt�nyt korralia viel� silloin kuin h�nen muut toverinsa, ja Gertrudes oikein vapisi pelosta, ett� t�m� my�h�styisi ja joutuisi jonkun vaaran alaiseksi.

Viel� ei kukaan ajatellutkaan pystytt�� majoja ja asettaa asuntoansa reilaan, sill� viel�h�n toivottiin, ett� kaikki voi olla tyhj�� h�lytyst� vaan. Don Estevan l�hetti gambusinon viel� kerran t�hystykselle. T�ll� kertaa j�tti h�n t�lle kiikarinsa ja suostuttiin, ett� gambusino antaisi merkkej�. Yksi laukaus merkitseisi, ettei vihollinen en�� ohjannut kulkuansa vuorta kohden; kaksi laukausta, ett� ne olivat l�heisyydess�; kolme laukausta, ettei tarvinnut pel�t� mit��n, mutta nelj� sit� vastoin, ett� vihollismielinen ry�v�rijoukkio marssi leiri� kohden. Pedrolla oli ainoastaan kaksi pistoolia, mutta Henry, joka vihdoinkin oli tullut yl�s solatielt�, liittyi h�nelle kumppaliksi ja oli valmis lis��m��n ne kaksi laukausta, jos niin tarvittiin.

Kun Pedro ja Henry kulkivat sen paikan ohitse, jossa Gertrudes ja h�nen �itins� olivat, seisattui nuori mies vaihtamaan paria sanaa naisien kanssa.

�Rauhoittukaa,� sanoi h�n, �t��ll� olemme aivan t�ydess� turvassa; meill� ei ole mit��n todellista vaaraa pel�tt�v�n�.�

Sen per�st� h�n kiiruhti Gambusinon j�lkeen.

Gertrudes ihaili teeskentelem�tt� yst�v�ns� rohkeutta. H�nen mielest��n oli t�m� osoittanut urhoollisuutta, kun viimeiseksi j�i leiriin ja Krusaderin k�yt�s oli h�nen arvelunsa mukaan aivan luonnollinen. H�n tiesi paremmin kuin kukaan muu, kuinka paljon nuorukainen rakasti hevostansa ja mitenk� hell�sti t�m� oli siit� huolta pit�nyt. Itsekin oli h�n kovasti mieltynyt kauniiseen Krusaderiin, joka niin soreasti tuli sy�m��n sokeria h�nen k�dest��n, ja joka tanssi yht� ylpe�n� aavalla llanolla kuin Arispen kaduillakin. Ja h�n olisi mielell��n antanut kaiken mit� h�nell� oli. jos olisi voinut est�� sit� joutumasta punanahkaisten k�siin.

Pedro ja Henry tulivat muutamien minuuttien per�st� sille paikalle, joka tulisi olemaan heill� t�hystyspaikkana. He n�kiv�t heti, ett� indiaanit olivat jo hyvin l�hell�.

�Lauaiskaa kumpainenkin latinkinne, sennorito,� sanoi gambusino nostaen kaukoputken silmiens� eteen. �J�tt�k�� loma-aikaa kumpaisenkin laukauksen v�liin, niin ettei niist� voi erehty�.�

Kai'ut Henryn laukauksista olivat tuskin haihtuneet, ennenkuin Pedro hyvin painavalla ��nell� huudahti:

�Caramba! Enp� erehtynytk��n! He ovat apakeja ... ja mik� viel� pahempaa on: kojoteeroja, jotka ovat hirveimm�t ja verenhimoisimmat kaikista indiaaneista! Vilkkaat liikkeet, muchacho,� lis�si h�n ottamatta kaukoputkea silmiens� edest�, �ota minun pistoolini ja laukase toisetkin kaksi laukausta!�

Kaksi uutta pamausta paukahti toinen toisensa per�st�.

Villit seisahtuivat, kohottivat silm�ns� Pedroa ja Henry� kohti ja n�kyiv�t ryhtyv�n neuvotteluun. Heid�n liikkeit�ns� voitiin jo n�hd� aseettomalla silm�ll�, mutta kiitt�en kaukoputkeaan keksi Pedro jotakin, mik� saattoi h�net p��st�m��n huudahduksen vihan raivossa.

�Kaikkien manalan mahtien kautta! Se on Cascabel!�

�El Cascabel!� toisti Henry, h�mm�styksiss��n gambusinon kauhistuneesta katseesta. �Tunnetteko h�nt�, Pedro?�

T�m�, jolla edelleenkin oli kaukoputki silmiens� edess�, virkkoi:

�Niin, kyll� se on h�n! Min� huomaan selv�sti h�nen rinnassansa tuon kauhean p��kallon, jonka h�n on antanut piirt�� minuunkin! Kauhistus meille, jos joudumme h�nen k�siins�! Me olemme vihityt hirmuisimpaan kuolemaan. El Cascabel piiritt�� meit� v�sym�tt�, h�n saattaa meid�t n�lk��n kuolemaan, jos niikseen on.�

�Jos antautuisimme heti,� sanoi Henry hieman leikillisesti, �ehk� h�n silloin olisi lempe�mpi.�

�Lempe� h�n!... Te ette tarkoittane totta, sennorito? Oletteko unhoittaneet Gil Perez'in veril�yly�?�

�En suinkaan!�

�No, kuulkaa, nuo kojoteerot, jotka katteini Gil Perez niin petollisesti surmasi – se on my�nnett�v� – olivat juuri osa t�st� joukkiosta, joka meill� nyt on edess�mme. El Cascabelilla on hyv� muisti, olkaa siit� huoleti, ja jos se ainoastaan on h�nen vallassaan, niin saamme k�rsi� syyllisten edest�.�

Gambusino vaikeni. H�n j�tti kaukoputken Henrylle ja seisoi muutamia hetki� ajatuksiinsa vaipuneena. H�n mietti kaikkia niit� mahdollisia keinoja, mill� voisi p��st� n�in vaikeasta asemasta, jonka moni muu olisi pit�nyt aivan toivottomana. Mutta yht� hyvin kuin Pedro Vicenten raivo oli tunnettu, yht� hyvin my�skin tunnettiin, ettei h�n antanut rohkeutensakaan masentua.

Cascabelin johtamat indiaanit jatkoivat marssiansa koillista kohden. Toinen lauma villej� ohjasi tiens� luodetta kohden.

�Apakeja n�ytt�� olevan v�hint��nkin viisi sataa,� sanoi Henry.

�Se k�y melkein yhteen minunkin laskuni kanssa,� vastasi Pedro. �Mit� voimme tehd� sellaista hy�kk�yst� vastaan?�

�Odottaa y�t�, k�yd� �kkiarvaamatta heid�n kimppuunsa ja ly�tt�yty� l�pi,� sanoi Henry nuoruuden koko innostuksella.

�Se olisi mielett�myytt�, sennor. Ensiksi koska indiaanit eiv�t niink��n helposti anna itse�ns� yll�tt��. Ja sitten sent�hden, ett� meit�, joitten t�ytyy puolustaa vaimoja ja lapsia, ei likim��rink��n ole niin monta, ett� voisimme koettaa taistelua.�

�Neuvotteko meit� ehk� pakenemaan?�

�Miksi en, jos pako olisi mahdollista! Ei ole mik��n h�pe� paeta niin ylivoimaisen vihollisen tielt�. Kumminkin on pako yht� mahdoton kuin taistelu.�

�Mahdotonko? Miksi?�

�Sennor�, vastasi Pedro �rtyis�n tuulen ilmeell�, �unhotatteko siis, ett� olemme p��st�neet hevosemme irralleen ja ettei jalkasin voi pelastua er�maassa?�

�Silloin,� sanoi Henry, �ei meill� ole muuta neuvoa kuin puolustaa itse�mme t��ll� yl�tasangolla!�

�Aivan niin. Ja se t�ytyy noitten tuolla alhaalla saada tiet�� niin pian kuin suinkin.�

 

Kahdeksas luku.

Indiaanit leirin ulkopuolella.

Don Estevan ei ollut pysynyt toimettomana. Tuo vanha sotilas oli ilman vastav�itett� ottanut p��llikkyyden ja h�nen tunnustettu arvonsa ei voinut nykyisess� asemassa muuta kuin vaikuttaa hyv��.

M��r�tty�ns� vaimoille ja lapsille enin suojatun paikan, oli h�n suurella kylm�verisyydell� j�rjest�nyt puolustuspalveluksen, antanut ladata ampuma-aseet, jaellut ampumavaroja ja perustanut jonkinmoisen arsenaalin, jossa ruudit ja luodit s�ilytettiin niin, etteiv�t ne kostuneet eiv�tk� olleet tuhlattavina. Sen per�st� m��r�si h�n toimimiehet ja toimitukset �lyll� ja viisaudella.

H�nen mielipiteens� mukaan ei indiaanein monilukuisuus tarvinnut her�tt�� varsinaista levottomuutta, jos kohta odotettiinkin hy�kk�yst� heid�n puoleltaan. Kahdeksalla kymmenell� hyvill� aseilla varustetulla ja rohkealla miehell�, – ja niin monta heit� likim��rin oli – ei ollut mit��n pelj�tt�v�� t�ss� luonnollisessa linnoituksessa, joka oli aivan luokse p��sem�t�n ja helppo puolustaa suurempaakin mieslukua vastaan kuin kojoteerorojen oli.

Seikkailijamme, suurimmaksi osaksi tottuneet vaaroihin kaikissa muodoissa, olivat itse tunteneet tarvetta uskoa kohtalonsa yhden ainoan miehen k�siin, jolla oli selv� ajatuksen juoksu, kokemusta ja �ly�. He tunnustivat ett� sotakuri oli v�ltt�m�t�n, kun vihollisena oli sellainen joukko, jolla oli samallaiset aseet ja asetelmataito kuin j�rjestetyll� armeijalla. Ja don Estevanin p��llikkyyteen oli suostuttu ik��nkuin vastustamattomaan v�ltt�m�tt�myyteen.

Kullankaivajat olivat t�ydellisesti valmistaneet sen vankan kivibarrikaadin, joka oli oleva samalla suojelusmuurina ja varastopaikkana heid�n heittokoneillensa. Siis ei heill� olisi pit�nyt olla muuta teht�v�� kuin k�rsiv�llisesti odottaa gambusinon merkin antoja, mutta k�rsiv�llisyys oli vaikea sellaisessa tilaisuudessa.

Hetket, jotka kuluivat kahden viimeisen pamauksen v�lill�, olivat t�ynn�ns� levottomuutta. Olivatko indiaanit yst�vi� vai vihollisia?... Silloin nelj�s laukaus poisti kaiken ep�varmuuden. Kysymys oli ratkaistu.

�Mik� kovan onnen kohtalo! Ne ovat apakeja,� sanoi don Estevan asioimiskumppanilleen. Vaara oli viel� suurempi kuin aavistinkaan. Sen h�n heti saisi tiet�� gambusinolta.

�Kojoteerot!� huusi t�m� h�nelle niin pian kuin toinen l�heni kuuluville. �El Cascabelin joukkio!� lis�si h�n hiljemmin tultuaan l�hemm�ksi.

Mutta huonoja uutisia tajutaan aina. L�sn�olijat katselivat h�nt� h�mm�styksell�. N�m� sanat eiv�t selityst� kaivanneet.

Todellisuudessa ei voitu mit��n armahtamista odottaa katteini Perezin uhrien sukulaisilta ja yst�vilt�. Mit�p� arvoa panivat kojoteerot sille, ett� Arispen asukkaat, viel�p� kullankaivajatkin mit� kiivaimmin olivat moittineet maamiestens� julmuutta. Aina t�st� ilkity�st� asti olivat kaikki kalpeakasvoiset kirotuita vihollisia, joita piti ilman armotta h�vitt�� viimeiseen asti.

Don Estevanin katse synkistyi, vaikka h�n lujana pysyikin.

�Te olette siis vakuutettu siit�, don Pedro, ett� meill� on El Cascabelin joukkio edess�mme?� sanoi h�n.

�Olen,� vastasi t�m�, �min� olen n�hnyt tuon konnan liika l�helt�, etten h�nt� tuntisi tuhansien joukosta ja kaukoputken avulla eroitin my�skin h�nen toteminsa, tuon kauniin kuvan, jota kantaa rinnassaan ja jonka on kuvannut minunkin rintaani.�

Pedro avasi paitansa ja antoi kaikkien kumppalien n�hd� sen taideteoksen, jonka jo oli n�ytt�nyt Henry Tresillianille. Nyt ei kukaan en�� ep�illyt, ett� El Cascabel oli l�heisyydess�.

Kun kullankaivajat olivat enn�tt�neet tointua aivan luonnollisesta h�mm�styksest��n, selitti don Estevan heille asioitten tilan tavallisella levollisuudellaan. P��llikk� ymm�rsi, ett� ennen kaikkea oli v�ltt�m�t�nt� est�� kaikkea h�t�ilev�� pelkoa. Sent�hden h�n oli olevinaan j�rk�ht�m�tt�m�sti levollinen, vaikkei h�n tahtonut salata piirityksen mahdollista, jopa luultavaakin pituutta sek� sen kanssa yhdistyneit� vaaroja.

Sanoaksemme totuuden, oli se luonnollinen linnoitus, jonka he omasivat, niin luja, ett� voitiin luulla, jopa uskoakin, ettei El Cascabel, otettuansa selkoa asemasta, koettaisi tehd� hy�kk�yst� asevoimalla. Jos h�n hy�kk�ykseen kumminkin ryhtyisi, kyll� valmistettaisiin h�nelle �l�mpim�t tervetuliaiset.�

Heitt�ytym�tt� turhiin haaveiluihin, toivottiin kumminkin piiritettyjen kesken, ett� jos kohta heid�n lukunsa oli v�h�isempi, joku onnellinen sattuma sallisi heid�n yll�tt�� villit tai oikeammin sanoen pelastua n�iden kynsist�.

Toivo on niin lujasti juurtunut ihmissyd�mmeen, viel�p� arveluttavimmissakin tuokioissa, ett� useammat kullankaivajista jo odottivat pelastusta. Vaikkeiv�t k�sitt�neetk��n asemansa vaaranalaisuutta, olivat he kumminkin kaikki vakavasti p��tt�neet asettua vastarintaan ja toivoivat saavuttavansa voiton.

Tarkastaakseen vihollisen liikkeit�, mutta pysyen itse salassa, k�tkeytyiv�t rotkotien puolustajat rintavarustuksen taakse.

Heill� oli silmiens� edess� osa llanoa, kolmion muodossa, sill� heid�n n�k�alaansa rajoitti kummaltakin puolelta ne esiinpist�v�t kalliot, jotka olivat rotkotien sein�n�. Mutta melkein koko leiri oli t�m�n n�k�piirin sis�ll�.

Viel�kin kului tunti ennenkuin indiaaneja n�kyi.

Hevoset ja muulit, jotka olivat j�tetyt irralleen vuoren juurelle, eiv�t tehneetk��n l�ht��. Tiet�m�tt� mik� niit� odotti, k�veliv�t ne levollisina laitumella tai uiskentelivat joessa.

V�h�n etemm�ksi oli lauma antiloopeja asettunut juomaan ja kylpem��n. Pelj�stynein� n�hdess��n vaunuja paikalla, jossa edellisen� p�iv�n� ei ollut l�ytynyt mit��n, pysytteliv�t ne liikkumattomina, valmiina v�himm�nkin metelin havaittuaan l�htem��n pakosalle.

Korppikotkat eiv�t olleet yht� varovaisia. P�invastoin vaikuttivat niihin suuret, valkeat vaunut jonkinmoisella vetovoimalla, ja kokoontuneina suureksi parveksi olivat ne sijoittuneet vaunuaitauksen sis�lle. Muutamat tappelivat aamupuolella teurastetun h�r�n j��nn�ksist�. Toiset hyppiv�t suuren teltan ymp�rill�, tarkastivat uteliaasti maahan heitettyj� tavaroita ja n�yttiv�t ik��nkuin olisivat olleet leirin varsinaiset omistajat.

�kki� ja yht'aikaa tapahtui muutos kaikissa el�imiss�, sek� siivellisiss� ett� nelijalkaisissa, sek� kesyiss� ett� kesytt�m�tt�miss�. Antiloopit vetiv�t ilmaa sieramiinsa ja pakenivat kuin nuolituisku. Korppikotkat lensiv�t, mutta eiv�t poistuneet; ne kohosivat ainoastaan m��r�ttyyn korkeuteen, jossa liiteliv�t leirin ymp�ri laajoissa kiehkuroissa. Hevoset, muulit ja sarvikarja raivostuivat �kki�, sy�ksyiv�t sinne t�nne, hirnuivat, ammuivat, kiljuivat jokainen omalla tavallaan, ik��nkuin olisivat aikoneet alkaa eilisp�iv�n estampedan uudelleen.

�Mik� niit� vaivaa?� kysyi Henry.

�Niille k�y vainu punanahkoista,� vastasi gambusino. �Nyt ei en�� kauvan viivy, ennenkuin saamme n�hd� nuo kirotut siki�t.�

Ratsastava indiaani, monen muun seuraamana, seuraajat t�ll� kertaa indiaanein k�ytt�m�ss� jonossa, ilmestyikin sen kolmion toisessa reunassa, joka voitiin suojelusmuurilta n�hd�, ja heti sen per�st� n�htiin toinen jono vastakkaisella puolella. Nuo kaksi joukkoa hajaantuivat hyv�n matkan p��ss� vuoresta, ik��nkuin heill� ei olisikaan ollut aikomusta seisattua vuoren kohdalle. Mutta meksikolaiset tiesiv�t, ett� t�m� vaan oli temppu n�iden puolelta, ett� siten voisivat helpommin tarkastaa leiri�.

�Jos aavistaisivat miss� olemme,� mumisi Pedro, �he eiv�t itse��n niin paljoa vaivaisi. Luulevat varmaankin, ett� voimme vastustaa heit� avonaisella kent�ll� ja tahtovat sent�hden kiert�� meid�t sotataidon kaikkien s��nt�jen mukaan.�

Kukaan ei vastannut h�nelle. Tekeill� olevat tapahtumat vetiv�t puoleensa kaiken h�nen kumppaliensa huomion. N�m�t eiv�t kadottaneet huomiostansa ainoatakaan vihollisen liikett�. ��ret�n jono ratsastajia asettui verkalleen Salaper�isen vuoren ymp�rille. Saaliinsa ei voinut p��st� heid�n k�sist��n, kojoteerot eiv�t siis osoittaneet mit��n kiirett�.

Kojoteerot muodostivat rintaman samalla tarkkuudella kuin rykmentti kenraalinsa edess�. Sen per�st� he tekiv�t seisahdustempun, ja viisi tai kuusi indiaania, jotka ratsastivat ulos rintamasta, alkoivat keskustella ja viittailla.

�El Cascabel neuvottelee luutnanttiensa kanssa,� sanoi gambusino, joka oli saanut lainata don Estevanin kaukoputken. �Meid�n vaunumme ovat luultavasti panneet heid�t miettim��n. Luulevat aivan varmaan, ett� ovat tekemisiss� sotamiehien kanssa.�

Gambusino oli oikeassa. N�m� er�maan herrat eiv�t aina vaella rajojensa kautta vaaroitta ja vaikeuksitta ja heid�n rotunsa kavaluus on tullutkin sananparreksi. He toimivat aina suurimmalla varovaisuudella. N�m� vaunut, joitten l�sn�olo niin suuresti h�mm�stytti heit�, voisivat olla tavallisten matkustajien, kauppamiesten tai siirtolaisten omia, mutta my�skin sotilaitten ja onhan ep�ilt�viss� tapauksissa aina parasta olla varoillansa.

El Cascabel antoi joukkonsa tehd� pys�hdyksen ja kutsui kokoon alap��llikk�ns� neuvotellakseen heid�n kanssaan paraimmasta keinosta mill� k�yd� kalpeakasvoisten kimppuun. Kojoteerot ratkaisivat helposti kysymyksen, joka koski meksikolaisten sotamiesten l�sn�oloa. He lausuivat ajatuksensa julki ilman ep�ilyst�: ei n�hty miss��n vahtimiehi� eik� huomattu miss��n sotilaspukujakaan. Sotilaat olisivat vahtineet paremmin. Tosituumassa n�ytti kaikki niin hylj�tylt�, ja hevoset, muulit ja sarvikarja kuljeksivat itseksens� ymp�rins� mielivalloin niinkuin karkuriraavaat.

T�m� viimeinen asianhaara olisi ollut jotakin tavatonta kaikille muille paitsi kojoteeroille, jotka hyvin tiesiv�t ett� heid�n l�hestymisens� s�ikytt�� valkoisten el�imi�, niin ett� katkovat kaiken, joka pit�� niit� paikkaansa sidottuina. Miksi he kummeksuisivat jotain niin tavallista seikkaa. He tulivatkin siit� ainoastaan sit� varmemmin vakuutetuiksi etteiv�t erehtyneet, kun luulivat tavallisten ihmisten olevan leirin omistajia, sill� vastaisessa tapauksessa olisivat el�imet olleet paremmin totutetuita j�rjestykseen ja sotamiehet jo aseissa.

Ei ollut siis muuta tarvis kuin k�yd� vihollisen kimppuun.

Merkin annettua jatkoivat punanahkaiset marssiaan. Heid�n rivins� taajenivat sit� my�ten kuin ympyr�ns� supistui, mutta he eiv�t vauhtiaan lis�nneet enemm�n kuin ennenk��n, tarkoitus kun oli siten sulkea kaikki el�imet piirins� sis�lle. Siin� oli liian kaunis saalis heid�n p��st�� k�sist��n.

K�yd� leirin kimppuun selke�ll� p�iv�ll�, siit� ei voinut olla puhettakaan. Kalpeakasvoiset olivat jo aikoja sitten huomanneet heid�t ja odottivat heit� aivan varmaan vakavalla aikomuksella ryhty� vastarintaan. Ei havaittu tosin j�lke�k��n heist�, mutta oliko t�m� niin kummallista. He k�tkeytyiv�t vaunujen taakse ja el�inten juokseminen edes ja takaisin esti heit� n�kym�st�.

T�m� valkoihoisten asema osoitti heid�n aijettansa puolustaa itse��n. Siis syy muiden lis�ksi, miksi piti edisty� hyvin varovasti. Oli ehk� parasta luopua koko varsinaisesta hy�kk�yksest�! Pime�ss�, y�n hiljaisuudessa oli helpompi voittaa vihollinen, jonka lukua ei tunnettu.

Mutta kun indiaanit viel� olivat samonneet jonkun matkaa eteenp�in ja ter�vill� silmill��n eiv�t onnistuneet havaitsemaan vihollisia ei vaunujen takana, eik� muualla leiriss�, k�vi t�m� heille selitt�m�tt�m�ksi. Oliko heill� siis tekemist� n�kym�tt�mien vihollisten kanssa?

Nauchampa-Tepetlist� oli puhe useimmassakin indiaanein tarussa. Oliko kaikki vaan loihdittua?

Tuokion he n�kyiv�t olevan valmiina per�ytym��n t�m�n hiljaisuuden takia. Mutta p��llikk� ei kauvan yhtynyt heid�n pelkoonsa. H�n ei ollut taikauskoinen, h�n. Jos valkoisia ei n�kynyt, niin tuli se siit�, ett� jossain olivat v�ijyksiss� ja sit� vastaan piti oltaman varoillaan.

H�n kokosi sotilaansa, puhui heille muutamia rohkaisevia sanoja, k�ski heid�n astumaan muutamia askelia eteenp�in ja ampumaan yhden laukauksen leiri� vastaan. He tottelivat. Mutta ei laukaustakaan, ei ainoatakaan huutoa! Ei v�hint�k��n ��nt� he vastaukseksi saaneet.

Ja ik��nkuin pilalla vastasi vuoren seinien kaiku pamauksiin.

 

Yhdeks�s luku.

Kiihko-ajo.

Kojoteerot olisivat luulleet itse�ns� puijatuiksi, elleiv�t vihdoinkin olisi tulleet ajatelleeksi, ett� kalpeakasvoiset, saatuansa jollain heille tuntemattomalla tavalla vihi� heid�n tulostaan, olivat kiivenneet Nauchampa-Tepetlin lakeudelle turviin. Muutamat indiaanit, jotka tunsivat paikan, huusivat heti, ettei se suinkaan ollut mahdotonta, ett� kalpeakasvoisten oli onnistunut kiivet� vuoren huipulle. Muulla tavalla ei voinut t�t� t�ydellist� katoamista selitt��.

L�ydetty�ns� ratkaisun t�lle ongelmalle, joka oli heit� niin vaivannut, k��nsiv�t kojoteerot katseensa vuoren lakeutta kohden. Mutta eiv�t sittek��n tulleet viisaammaksi. Siell� eiv�t n�hneet ainoatakaan ihmist�. Don Estevan oli kielt�nyt kullankaivajia n�ytt�ytym�st�. El Cascabel, joka oli liian viekas joutuakseen satimeen, pysyi sit� enemm�n varuillansa. Mit� olisikaan tointanut alkaa taistelua? Valkoiset, jotka olivat suljetut tuonne yl�s, eiv�t voineet p��st� h�nen k�sist��n.

Kaikessa tapauksessa oli punaihoisten p��llikk� kauneimmassa vihanvimmassa itse��n kohtaan, omaa hitauttaan, tarpeetonta varovaisuuttaan ja edell� kaikkea niit� ihmisi� kohtaan, jotka olivat tehneet h�nen aikeensa mit�tt�miksi. H�nen piti panna toimeen piiritys, retkens� Horcasitaalle lykk�ytyisi, ehk�p� piti h�nen luopua koko tuumastaan. Mutta leirin ry�st� tarjosi h�nelle runsaan korvauksen. Matkustajilla, joilla oli mukanaan kuusi suurta vaunua, litera, suuri teltta ja niin monta el�int�, piti arvatenkin oleman joukko kallisarvoistakin tavaraa!

Mutta Cascabel ei k�skenyt anastamaan saalista, vaan toimi sit� vastoin yh� suuremmalla viisaudella ja maltilla. H�nell� ei ollut en�� mit��n pelk��mist�, jos ry�st� lykk�ytyikin tuonnemmaksi, ja liiallinen kiire voisi olla vahingollinen, kun el�imetkin olivat ensin saatavat kiinni. N�m�, jotka olivat vet�ytyneet alueelle kahden kallion v�liin ja olivat valmiit l�htem��n pakosalle ensimm�isen vaaran uhatessa, hirnuivat, mylviv�t ja kirkuivat kilvan.

�Pit�k�� ainoastaan lassonne!� huusi El Cascabel sotilailleen.

Kojoteerot tottelivat t�t� k�sky�. Ne, joilla oli peitset, sys�siv�t ne maahan kiinni; ne, joilla oli pyssyt, panivat ne heinikkoon ja niin he irroittivat itsens� ja hevosensa kaikesta, joka oli heille esteeksi. Kun j�lleen istuivat satulassa, oli heill� ainoastaan vasemman k�sivarren ymp�rille k��ritty nuora, jota k�yttiv�t supunkina eli l�ms�n�. Pelj�ten yll�kk��, j�i toinen puoli indiaaneja toistaiseksi vartioimaan riisuttuja aseita.

Toiset liittiv�t yhteen rivins�, mutta hirve�sti pel�ten t�yt�si kullankaivajain kaikki el�imet yht'aikaa samaa suuntaa kohden ja kaiku kajahti ik��nkuin ukkosen jyrin�n� satojen kavioiden ja sorkkien t�min�st�. Punaihoisten hevoset s�ik�htiv�t puolestaan ja nousivat pystyyn. Kiitt�en t�t� onnellista sattumaa sy�ksyi joukko ahdistetuita el�imi�, Krusader etunen�ss�, indiaanein edelle ja pakenivat raivoisasti ulos aavikolle.

Kojoteerot olivat jo huomanneet t�m�n komean hevosen. He heittiv�t sen per�st� monta l�ms��, mutta kaikki meniv�t ne harhaan ja Krusader, joka n�ki edess��n kent�n vapaana, kiiti ulos preriille p��st�en rajun hirnunnan voiton merkiksi. Pettyneitten toiveitten huudahtuksia seurasi sit� pakomatkalle.

Indiaanein temput olivat kumminkin ainoastaan osaksi menneet myttyyn. Heid�n onnistui vihdoin taivuttaa mustanginsa ja ottivat ilman vaikeutta kiinni ne el�imet, jotka olivat heid�n piirins� sis�ll�. Kun t�m� oli tehty, ajoivat he toisia takaa ja koska ne jo olivat v�syneit�, ei vaiva tullut suureksi. Kaikki el�imet saatiin kiinni, paitsi yht� – Krusaderia. Villit ajoivat sit� kauvan, mutta Henryn hevonen ennemmin lensi kuin nelisti, p�� ylpe�sti pystyss�, h�nt� ja harja tuulessa. Jokainen sen hypp�ys lis�si matkaa, joka eroitti sen vihollisista ja Krusaderin herra, joka ei kadottanut hevostansa silmist��n, alkoi jo toivoa, ett� se p��sisi punaihoisten kynsist�.

Tuo jalo el�in ei kumminkaan viel� ollut voittanut tarkoitustaan. Kojoteerot eiv�t mill��n muotoa tahtoneet luopua kauniista arapialaisesta, joka niin selv�sti osoitti kuntoansa. He kiirehtiv�t mustangiansa kaikilla mahdollisilla keinoilla, potkivat niit� ja pieksiv�t lassoilla, mutta turhaan. Krusaderia ei voitu saavuttaa, ja kohta h��m�itti se ainoastaan mustana pilkkuna taivaan rannalla.

Villit v�syiv�t toinen toisensa per�st� t�h�n turhaan ajoon. El Cascabel oli viimeinen, joka luopui koetuksesta ja teki t�yden k��nn�ksen harmi kuvattuna kasvoihinsa.

Henry Tresillian, yht� onnellinen kuin ylpe� t�st� odottamattomasta tuloksesta, p��sti riemuten ilohuudon.

�Voi kuin olen tyytyv�inen!� sanoi h�n Pedrolle. �Nyt on Krusaderia aivan mahdoton saada kiinni. Min� en pyyd�k��n enemp��, mit� ikin� tapahtuneekin. Oi, uljas Krusaderini, sinulla on enemm�n �ly� kuin kaikilla vainoojillasi!�

�Se on uskomatonta!� vastasi Gambusino, joka yhtyi nuoren englantilaisen ihmettelyyn. �Min� en ole el�m�ss�ni n�hnyt moista. Krusader ei ole hevonen, vaan lintu, henki olento.�

---

Indiaanit ottivat j�lleen aseensa valloittaakseen leirin. Mik� pettymys! Se oli tyhj� kaikesta omaisuudesta, niinkuin asukkaistakin, l�peens� ry�stetty! Puoleksi avatut laatikot, lev�lleen j�tetyt vaatepankot ja kaikellaiset muut merkit osoittivat, ett� kaikki kallisarvoisin tavara oli viety pois. J�lell� oli ainoastaan koneita, kaivosty�aseita ynn� muita, jota he syv�sti halveksivat.

He katuivat enemm�n kuin koskaan onnetonta hitaisuuttaan ja vannoivat kostoa vihollisilleen. Heid�n kostotuumansa uhkasi kumminkin lykk�yty� tuonnemmaksi, sill� tapa, jolla valkoiset olivat ryhtyneet pelastusmatkallensa, osoitti ett� matka oli tehty tarkasti punniten ja ett� he aikoivat urhokkaasti pysy� valloittamattomassa linnoituksessaan, mutta ne aarteet, joita tuonne yl�s oli koottu, eiv�t voineet sielt� kadota, vaan oli niitten ennemmin tai my�hemmin joutuminen piiritt�jien k�siin.

T�ll� lohduttavalla vakaumuksella asettuivat punaihoiset leiriin. Hevoset, jotka olivat anastaneet, panivat he liekaan omiensa kanssa. He kokoilivat uutta sytykett� tuliin, jotka viel� hehkuivat ja laativat sanalla sanoen kaiken niin mukavasti kuin ihmiset ainakin, jotka olivat p��tt�neet sitke�sti jatkaa piirityst�, kestip� se kuinka kauvan tahansa.

Sin� p�iv�n� he saivat h�r�n lihaa iltaseksi, heille harvinaista herkkua, mink� heid�n el�imellinen ahneutensa selv�sti osoittikin. Nuuskittuaan vaunuissa he l�ysiv�t ankkurin chingaritaa, jonkunlaista v�kijuomaa, jota destiloidaan juuri niist� metskaleista, joihin he ovat niin mieltyneet. V�kijuoma-astia vy�rytettiin nyt leirin keskelle, ja villit rupesivat mit� kauheimmissa m��rin viinaa nauttimaan.

 

Kymmenes luku.

Pedron Kosto.

Oli keski-y�. Paksu pilvi, joka ennusti myrsky�, tuli Kalifornian puolelta ja peitti kuun tumman harsonsa taakse. Oli pilkko pime� y� vuorella ja aavikolla.

Indiaanit lep�siv�t tai olivat ainakin lopettaneet meluavan juominkinsa, sill� heid�n ep�sointuvia ��ni��n ei en�� kuulunut. Kaikkialla vallitsi hiljaisuus, jota ainoastaan silloin t�ll�in lintujen siiven r�pytykset, y�lintujen viheltelyt ja kojootin eli preriikoiran ulvonta keskeytti. Ilmoittivatpa my�s kullankaivajien hevoset levottomasti kaviollaan kaapien tyytym�tt�myytt��n uusiin naapureihinsa.

Kumminkaan eiv�t kaikki nukkuneet ei puna- eik� valkoihoisten leiriss�.

Kymmenen kullankaivajaa valvoi rintavarustuksen luona ja jono punasia vahtimiehi� vartioi aluetta solatien aukon ulkopuolella. Heid�n l�heisyydess��n, mutta l�hemp�n� vuorta k�veli kaksi miest� edestakaisin puhellen kesken��n. Toinen oli El Cascabel, toinen h�nen ensimm�inen luutnanttinsa, El Zopilote. Kumpainenkin oli ahkerassa toimessa tarkastaessaan aluetta siten tullakseen vakuutetuiksi siit�, etteiv�t piiritetyt pime�ss� voisi astua alas ja yll�tt�� heit�.

El Cascabel, joka kauvan oli tuumaillut, ei ollut ilman huolia. Ei sent�hden, ett� olisi mill��n tavalla katunut, ett� t�h�n toimitukseen oli ryhdytty; saalis, jonka odotti saavuttavansa Nauchampa-Tepetlill�, maksaisi kyll� piirityksen vaivan. Leirin tarkastus saattoi h�net olettamaan, ett� karavaanissa oli noin sata henke�, niitten joukossa vaimoja ja lapsia. Litera todisti, ett� mukana oli my�s ylh�isempi� ihmisi�. Mik� ��ret�n rikkaus l�ytyisik��n tuolla ylh��ll�! Ja mik� kosto! Kuolema miehille, vankeus naisille; siin� oli jotain, joka El Cascabelia voi miellytt��!

�Mutta,� ajattelivat viel� kojoteerot, �olihan otaksuttava, ett� kullankaivajat olivat olleet niin varovaisia, ett� olivat l�hett�neet sanansaattajat maahansa, ilmoittaneet ett� olivat joutuneet vaaraan, sek� ettei heill� ollut muuta keinoa kuin apua odottaessaan kest�� piirityksen Salaper�isell� vuorella?� P��tt�� jos sai kaikista heid�n valmistuksistaan, olivat he n�hneet indiaanit jo joltisenkin matkan p��st� ja oli heill� siis ollut hyvin runsaasti aikaa. Siin� tapauksessa voisi apu meksikolaisista linnoituksista tulla ennenkuin El Cascabel oli voinut kukistaa valkoiset. Jos he sit�vastoin eiv�t olleet apua pyyt�neet, tulisi piiritys kest�m��n kauvan, sit� ei p��llikk� hetke�k��n ep�illyt.

P��tt�� jos sai niist� v�h�isist� elintarpeista, jotka viel� l�ytyiv�t leiriss�, olivat kullankaivajat vieneet mukaansa runsaasti ruokavaroja yl�s vuoritasangolle. L�hde turvasi heid�t vedenpuutetta vastaan ja riistaa oli runsaasti. Koko kysymys oli siis: olivatko l�hett�neet sanansaattajan?

Me tied�mme ett� kumma kyll� oli se unhotettu. Mutta El Cascabel ei sit� tiet�nyt.

Sill� v�lin kun nuo kaksi punaihoista keskustelivat t�st� kysymyksest�, muutettiin vartijoita heid�n p�ittens� yl�puolella. Don Estevan, joka kokemuksesta tiesi, ett� indiaanit eiv�t hy�kk�� koskaan vihollistensa kimppuun ennenkuin keskell� y�t�, oli s��st�nyt paraimmat miehens� t�t� hetke� varten. Ne, jotka nyt saapuivat, olivat Pedron ja Henryn johdannon alla.

Oli tuskin luultavaa, ett� indiaanit jo ensi �itten aikana tekisiv�t hy�kk�yst�.

�He eiv�t pid� sit� edullisena,� sanoi gambusino. �K�sityksens� mukaan olemme muka ik��nkuin hiiren pyydyksess�, ja he eiv�t ole sellaisia miehi�, ett� heitt�ytyv�t veteen kalaa saavuttaakseen, kun tiet�v�t ettei se voi heid�n verkostansa p��st�. Oi!� jatkoi h�n pannen k�tens� suuren kiven p��lle, joka oli h�nen edess��n, �olisipa aika halu n�hd� heid�n alkavan hy�kk�yksen �Kalkkalok��rme� etunen�ss�! Se antaisi minulle oivallisen tilaisuuden kostamiseen. Valitettavasti h�n ei sit� tee! On tuskin luultavaa, ett� saan h�net niin l�helle ett� voisin h�neen osata.�

�Tarkastakaamme, mit� heill� nyt on tekeill�,� sanoi Henry.

�Olkoon, mutta me emme saa n�ytt�yty�. Jos kuu pilkist�isi, niin he ampuisivat meit�. Emme tied� kuinka tarkasti ja kuinka pitk�lle heid�n pyssyns� kantavat, emmek� saa turhaan asettua heid�n ampumamaalikseen.�

Nuo kolme miest� laskeutuivat vatsallensa ja pistiv�t ainoastaan p��ns� esille kallion reunasta. Ei eroitettu mit��n, niin pilkkosen pime� oli. Ei ��nt�, ei liikett� korralissa.

Gambusino otti esille paperossin, jonka sytytti. H�nen seuralaisensa teki samoin.

Muutamia tuokioita my�hemmin nosti Pedro silm�ns� sattumalta yl�sp�in havaiten jotain, jonka johdosta nakkasi paperossinsa pois huudahtaen puoli��neen:

�Kuu!�

Heti sen per�st� siirtyi kuu n�kyville pilvist� ja paistoi kaikessa loistossaan. Se tapahtui silm�nr�p�yksess� ja heti muutti kaikki muotoa, ik��nkuin olisi ollut �killinen n�ytt�m�n vaihdos teaatterissa. Kullankaivajat voivat aivan selv�sti eroittaa indiaanein vartijatkin.

Ainoastaan yksi seikka h�mm�stytti Pedroa; kaksi miest� hiipi syrj��n solatien aukolta aivan h�nen allansa. Ihmisen p��kallo v�l�hti aivan selke�sti valkeav�risen� toisen villin kuparinkarvaisella rinnalla.

�Mik� onni! El Cascabel!� mutisi gambusino riemuiten.

Ja sen enemp�� ajattelematta asetti h�n tuliluikun olkap��t�ns� vastaan, t�ht�si kojoteerojen p��llikk�� k�dell�, joka ei vapissut, jos kohta ampuja olikin kiihoittuneessa mielen tilassa ja painoi liipasinta.

Salama v�l�hti ja pamaus kajahti vuoren huipulta. Tuskan ja raivon huuto todisti, ett� Pedron luoti oli sattunut tarkoitettuun esineeseen. H�n ei ollutkaan erehtynyt oivallisen aseensa kantomatkasta.

Piiritetyt voivat n�hd� El Cascabelin tekev�n hypp�yksen taaksep�in ja sen per�st� kaatuvan hengett�m�n� h�mm�styneen kumppalinsa syliin. Mutta siin� olikin kaikki. Kuu katosi uuden pilven taakse yht� �kki� kuin oli ilmestynytkin ja pimeys voitti j�lleen t�ydellisesti.

Don Estevan miehineen riensi sinne suurimmassa kiireess�. He varoivat jo hy�kk�yst�.

�Uskotteko todellakin, ett� El Cascabel on kuollut?� kysyi don Estevan, kun oli saanut tiet�� mit� oli tapahtunut.

�Se on ainakin hyvin luultavaa,� vastasi Pedro rauhallisesti.

�Me n�imme h�net kaatuvan. Luultavasti kuoli h�n siihen paikkaansa,� lis�si Henry.

�Jos h�nen kurja el�m�ns� ei ole lopussa,� jatkoi Pedro, �niin lienee mahdollista el�� luoti rinnassa, sill� erehtyisin paljon, ellen olisi saanut sattumaan keskelle tuota ilke�t� p��kalloa, joka oli parain t�ht�yspaikka, mink� vaatia voi.�

�Eik� siis ole mill��n ehdolla ep�ilt�v�, ettei se ollutkaan El Cascabel?� sanoi don Estevan.

�Ellei se olisi ollut h�n, en olisi ampunutkaan.�

�N�ytt�� aivan varmalta, ett� olette saanut sattumaan h�neen,� jatkoi don Estevan. �Henry ja te ette ole voineet molemmat erehty�. Mutta kuka tiet��, oletteko saaneet h�net hengilt�? Kenties h�n ainoastaan on kovasti haavoitettu?�

�Teid�n armonne,� sanoi Pedro, �min� uskallan panna sata yht� vastaan, ett� kalkkalok��rme nyt on kiemuroinut viimeisen kerran.�

Ja ennenkuin kukaan oli saanut aikaa vastatakseen, jatkoi h�n kiireesti: ��lk�� panko vetoa, teid�n armonne, se on liian my�h��n. Pedro Vicente ei olekaan se mies, ett� panee veikan siit� mink� varmaan tiet��.�

Raivon ja valituksen huutoja kuului leirist�. Punaihoiset valittivat aivan varmaan p��llikk�ns� kuolemaa. V�list� kuului kimakoita parkaisuja ja rajuja huutoja, joita kyyneleet keskeyttiv�t. Ne olivat apakien sotahuutoja.

T�t� hirmuista melua, jota kaiku enensi ja uudisti, kesti enemm�n kuin tunnin ajan. Sitte seurasi onnettomuutta ennustava hiljaisuus.

Kullankaivajat kysyiv�t itselt�ns�, eiv�tk� indiaanit raivon vimmassa uskaltaisi hy�k�t�?

Don Estevan vei kumppalinsa Henryn ja Pedron erilleen muista.

�Jos El Cascabel on kuollut tai ainoastaan niinkin pahasti haavoitettu, ettei voi joukkoansa johdattaa, niin on Pedron kepponen kaikessa tapauksessa mestarikepponen. Se j�tt�� meille odottamattomia keinoja pelastumiseen. Sellaista p��llikk�� kuin h�nt� ei saada sijaan ensi tuokiossa. Mihin toimiin meid�n vihollisemme ryhtynev�tkin, niin on nyt kumminkin olemassa yksi voima v�hemm�n. Raivo ei voi kokemusta korvata, mutta se voi antaa aihetta s��nn�tt�miin hy�kk�yksiin. Sent�hden pit�� ollaksemme valppaampia kuin koskaan. – Henry, aseta kolminkertaiset vartijat rintavarustukselle ja sano kaikille, ett� pysyv�t valmiina milloin hyv�ns�.�

Niin merkillisen tapauksen per�st� olivat kaikki valkoiset jalkeilla. He kuuntelivat niin hartaasti kuin voivat eiv�tk� rauhoittuneet vaikkeiv�t kuulleetkaan mit��n ep�ilyn alaista. He tiesiv�t aivan hyvin, ett� indiaani voi juosta, k�yd� ja kiivet� yht� hiljaa kuin kissa. Vihollinen voi siis aivan �kki� sukeltaa n�kyviin t��ll� vuoren lakeudella. Ja vaikka Pedro vakuutti ettei ollut mit��n pelk��mist�, ett� vuoren lakeus oli luoksep��sem�t�nt� muualta paitsi tuolta huolellisesti vartioidulta ahdetielt�, ajattelivat valkoiset, ett� heid�n oli pysyminen valmiina vastustamaan kaikkia yrityksi�. He heittiv�t kivilohkareen rintavarustuksesta alas. Se t�rm�si kaikkea vastaan tiell�ns�, mutta ei sattunut mihink��n el�v��n olentoon. Don Estevanin k�skyst� uudistettiin t�t� monta kertaa, mutta aivan samalla seurauksella.

Kun n�m� varokeinot olivat toimitetut, l�hetti Don Estevan osan miehist��n takaisin vartiotulelle, ettei heit� turhaan v�sytt�isi. Itse h�n vet�ytyi takaisin telttaansa rauhoitettuaan naisia ja tehty��n heille selkoa asemasta.

Kun p�iv�nkoiton ensimm�isess� valossa jotain voitiin eroittaa, eiv�t valkoiset n�hneet mit��n muuta ahdetien pohjassa kuin nuo alas vy�rytetyt kiviharkot. T�m� uudentapainen kanoonan pauke oli tietysti pit�nyt vihollisen koko y�n aisoissaan.

Kauvempana tasangolla valvoivat kojoteerojen vahtimiehet yh�, liikkumattomina kuin pronssipatsaat, mutta korralissa ei l�ytynyt ket��n. El Cascabel oli kuollut. H�nen sotilaansa olivat kantaneet h�net kalpeakasvoisten telttaan. Ovi oli selko sel�ll��n. Kalkkalok��rmeen ruumis makasi n�ytteill� kasvot k��nnettyin� nousevaa aurinkoa kohden, suuren peitteen verhoomana. Luodin suuruinen pieni pilkku ja punanen ympyr�, mustempi keskelt� kuin reunoilta, osoitti, ett� gambusino oli tavannut vanhaa kiusaajahenke�ns� keskelle syd�nt�.

---

Kun aurinko n�ytt�ytyi taivaan rannalla, alkoivat kojoteerot j�lleen kuolonlauluansa, mutta s��nn�llisemmin kuin y�n kuluessa.

He kokoontuivat leiriin. Rohdosmiehen johdannolla tarttuivat he toisiansa k�sist� ja toimittivat sen teltan ymp�rill�, jossa El Cascabel viimeist� untansa nukkui, salaper�isen tanssin verkallisilla ja tarkoin punnituilla askelilla kirkuen ja apua huutaen. Se oli kuolleitten tanssi.

Kun viimeinen n�ytelm� t�ss� pitk�veteisess� seremoniassa oli n�ytelty, k��ntyiv�t he vuoren huippua kohden, nostivat k�sivartensa ja uhkailivat n�kym�tt�mi� vihollisiansa. Heid�n huutonsa kuului selke�sti vuoren lakeudelle.

Kuinka turhamainen t�m� temppu olikaan, teki se kumminkin syv�n vaikutuksen niihin, joille se oli tarkoitettu. Sill� se osoitti, ett� jos vaan j�ttiv�t vuorensa, olivat he armotta hukassa.

 

Yhdestoista luku.

Krusader ei ole hukassa

Suuren apakilaismaan er�mailla on eroitus kojoteerojen ja kojoteerojen v�lill�. Toinen laji kuuluu ihmiskunnan halveksittavimpaan rupaan. Toinen laji –, ihmisi� ylpe�ll� katseella ja kookaskasvuisia, t�ynn�ns� urhoollisuutta ja voimaa, on indiaanilaisia sotureita. El Cascabelin joukko kuului n�ihin j�lkim�isiin. Heid�n usein uudistetut hy�kk�yksens� levittiv�t kauhua sivistyneitten heimojen kesken ja niihin meksikolaisiin, jotka olivat asettuneet niihin seutuihin, eiv�tk� he pelj�nneet pitk�� piirityst�k��n, jos vaan saivat tyydytt�� kostonhimoansa.

Jos kullankaivajat ennen kuolleitten tanssia olivat luulleet ett� El Cascabelin kuolema muuttaisi jotain n�iden aikeissa, niin h�lveni heid�n ep�ilyksens� t�ss� suhteessa punanahkaisten uhkaavan k�yt�ksen kautta t�m�n kamalan seremonian aikana. Piiritys jatkuisi sitke�mmin kuin koskaan, ja jo samana p�iv�n� saivat kullankaivajat varman todisteen siit�.

Kun kojoteerot olivat lopettaneet hautausjuhlallisuudet, kokosivat he kaikki muulit ja hevoset paitsi omat mustanginsa, panivat niille kuormaksi sen v�h�isen saaliin, jonka leiriss� olivat l�yt�neet ja sitoivat ne toisiinsa, niin ett� lauma oli helpompi ajaa. Joukko aseellisia indiaaneja ratsain poistui siihen suuntaan, jossa heid�n maansa oli ja ajoi edess��n t�t� suurta el�imien joukkoa. Muista el�imist�, jotka piiritt�j�t olivat ottaneet, pitiv�t he ainoastaan sarvikarjan. Luultavasti he arvelivat saavansa liian monta suuta el�tett�v�ksi.

Niin pian kuin don Estevan piti itsens� varmana siit�, ettei tarvinnut pelj�t� punaihoisten rynt�yst�, ryhtyi h�n j�rjest�m��n vahdinpitoa.

Pitk� piiritys oli kestett�v� ja piti siis koettaa v�sytt�� piiritt�j�it�, kun ei heit� voitu asevoimalla kukistaa.

Kymmenkunta huolella valittua miest� oli kyll�ksi pit�m��n vahtia "valleilla". Muut, jaettuina ruotuihin, meniv�t toimiinsa hehkuvalla innolla. Kiire olikin tarpeen, sill� se paksu pilvi, joka peitti kuun edellisen� y�n�, oli noussut ylemm�ksi ja seisattui lep��m��n vuoren ylitse. Raudan harmaa sumu kokoontui taivaan rannalle, ja lyijynraskas ilma ennusti l�hestyv�� myrsky�.

Mets�n-aukeama Ojo de Agua tarjosi kohta maalattavaksi eritt�in sopivan ulkon��n. Niitten telttojen ymp�rille, joita edellisen� p�iv�n� oli pystytetty, kohosi ik��nkuin taikaiskun kautta joukko majoja ja suojuksia. Kullankaivajat tapasivat vuorelta kaikki tarpeelliset rakennusaineet, hirsist� aina kattamistarpeihin saakka. Jokainen teki ty�t� voimiensa mukaan ja kohta kohosi kokonainen kyl� siell� ylh��ll�.

Myrsky alkoi raivota seuraavana p�iv�n� illemmalla. Ik��nkuin korvataksensa pitk�llist� poutaa, tuli nyt kokonainen vedenpaisumus. Taivas oli aivan t�ynn�ns� mustia sakeita pilvi�, joita jokaisessa silm�nr�p�yksess� hirve�t salamat halkasivat. Ukkonen jyrisi lakkaamatta, V�list� kumeasti kaukana, v�list� hirve�ll� pauhinalla, ik��nkuin tahtoen murskaksi murentaa vuoren. Leimauksien h�ik�isev�ss� valossa n�ytti j�rvi maljalta sulatettua kultaa, ja raskaat sadepisarat kimmelsiv�t korkealla sen pinnan yl�puolella kullankarvaisessa v�lkkeess�.

Puro tasangolla muuttui melkein siin� hetkess��n rajusti kohisevaksi virraksi, joka murti kaikki esteet ja lakaisi pois kaiken tielt�ns�. Vesijuopa solassa vaihtui yht�mittaiseksi jonoksi toisiansa seuraavia vaahtoavia vesiputouksia.

Ja kaiken t�m�n kest�ess� ei tuulenpuuskaakaan. T�m� oli onneksi kullankaivajille, jotka todella olisivat olleet vaarassa vuoren lakeudella, jos heit� olisi kohdannut joku niist� hirvitt�vist� hirmumyrskyist�, jotka niin usein raivoavat troopillisissa maissa.

Myrskyn l�hestyminen oli pakoittanut kojoteeroja pit�m��n vaunut luonaan silloin kun kotia l�hettiv�t useimmat el�imens�. He p��ttiv�t k�ytt�� niit� samalla tavalla kuin kalpeakasvoiset olisivat k�ytt�neet kovan myrskyn raivotessa, joka voi kest�� monta p�iv��. He tunsivat jonkun verran levottomuutta siit�, mit� myrsky voi vaikuttaa heid�n saaliiseensa. Mutta heill� oli ollut omat erityiset syyns� sen matkalle l�hett�miseen. Kun myrsky r�m�hti riehumaan aavikon yli, etsiv�t punanahkat turvaa vaunujen suurten purjevaatekattojen suojassa. He likistyiv�t kokoon niin paljon kuin mahdollista ja t�yttiv�t teltan aivan suuta my�ten onnistumatta kumminkaan kaikki saamaan katosta p��ns� p��lle. Moni heist� oli pakoitettu konttaamaan kalliolohkareitten alle ulkona aavikolla.

Mit� kullankaivajiin tuli, ei heill� ollut mink��nlaista h�t��. He olivat tottuneita kaikenlaiseen ty�h�n, eiv�tk� tarvinneet pitk�� aikaa valmistaakseen itsellens� mukavia suojuksia. Ensimm�iset vesipisarat tapasivat heid�t hyvin varustettuina uusissa kodeissaan. He olivat alkaneet rakentamalla vajoja s�ilytt��ksens� omaisuuttaan ja elintarpeitansa, jotka olivat yht� t�rke�t kuin ampumavaratkin.

Toinen molemmista teltoista oli valaistu. Siell� oli paljon ihmisi� koolla, Villanneva, h�nen vaimonsa ja tytt�rens�, Robert ja Henry Tresillian, Pedro, talouden kaitsija sek� insin��rit ja p��llysmiehet olivat siell� vilkkaassa keskustelussa. Don Estevan selitti toiveitaan. Pedron kosto oli asettanut paraimmat edut heid�n puolellensa. Ep�ilem�tt� oli El Cascabelin ensimm�inen luutnantti El Zopilote – "Musta korppikotka" – oivallinen ja urhoollinen sotilas, jonka don Estevan tiesi persoonallisesta kokemuksestaan sotaretkiens� ajoilta, mutta h�nell� ei ollut samaa vaikutusta miehiins� kuin El Cascabelilla, joka niin usein oli johdattanut heit� voittoon ja saaliiseen.

Eilisp�iv�n voimain ponnistusten ja mielenliikutusten per�st� olikin lepo tarpeellinen kaikille, ja ajatuksien vaihtoa ei pitkitetty kauemmin kuin tarvis vaati.

Kohta, niin pian kuin myrsky oli tauonnut, unhotti jokainen rauhallisessa unessa p�iv�n surkeuksien todellisuuden.

Vartijat yksin valvoivat niinkuin edellisen�kin y�n�, ja v�himmin kokeneet k�viv�t vahdissa ensimm�isin� tuntina. Serapeihinsa k��rittyin� he kuljeksivat pitkill� askeleilla rintavarustuksen edess� sateen tulviessa.

Vuoren juurella olivat punaset vahtimiehet paikoillansa, hekin, mutta enemm�n alttiina myrskyn raivolle. He pysyiv�t pitemm�n matkan p��ss� vuoresta – kolme tai nelj� heist� oli jo myrsky murskannut.

Vasta aamupuolella hiljeni myrskyn raivo, ukkosen iskut k�viv�t harvemmiksi, ja sade lakkasi.

Henry Tresillian oli itsepintaisesti vaatinut saadakseen olla vartijamiehen� samaan aikaan kuin edellisen�kin p�iv�n�, vaikkei ollutkaan vuorossansa. Mutta h�n oli ulkona llanolla luullut havaitsevansa mustan pilkun, mik� h�m�r�sti muistutti hevosta, joka myrskyn alkaessa oli n�ytt�ytynyt ja heti sen per�st� kadonnut. Voiko se mahdollisesti olla Krusader? Henry tahtoi saada selv�� asiasta. Pitkien vartiotuntien aikana piti h�n kaukoputkensa kiinte�sti ohjattuna sit� paikkaa kohden, jossa luuli n�hneens� rakkaan hevosensa. Vasta viimeisen salaman leimahtaessa huomasi h�n, ettei ollut erehtynyt. Krusader ei ollut joutunut vankeuteen eik� ollut kadotettu. Sill� oli ollut �ly� palata j�rvelle, ja seisoi siell� liikkumattomana ja ulkopuolella indiaanein tavoitteluneuvojen kantomatkaa.

Henry oli ainoastaan vilahdukselta n�hnyt Krusaderin siin� tuokiossa kuin leimausta kesti. Mutta siin� hiljaisuudessa, joka seurasi Jumalanilmaa, kuuli h�n uudistunein kerroin hirnumisen, jonka kyll� tunsi, ja kun aamurusko koitti, n�ki h�n j�rven rannalla vastap��t� indiaanein leiri� kauniin Krusaderinsa, joka p�� k��nnettyn� solaa kohden n�ytti sanovan �hyv�� huomenta� is�nn�llens�.

 

Kahdestoista luku.

Odottamaton vihollinen!

Henry Tresillian p��sti riemuhuudon kun auringon ensi valossa huomasi uskollisen el�imens� asennossa, joka ik��nkuin mieli sanoa: �N�etk�s, is�nt�; en ole sinua j�tt�nyt!�

H�nen riemunsa ei kumminkaan ollut ilman levottomuuden sekoitusta. Jokaisessa tuokiossa h�n odotti ett� joukkio punasia ratsumiehi� l�htisi liikkeelle uudelle kiihko-ajolle Krusaderin per��n. T�m�kin oli ep�ilem�tt� saman pelon alainen, kuin herransakin, sill� se n�kyi olevan levoton ja liikutettu sek� katseli ep�ilevill� katseilla vuoroin vuorta, vuoroin vaunuja, joihin indiaanit olivat sitoneet mustanginsa kiinni. Ehk�p� se my�s kummasteli itseksens�, minne kumppalinsa, matkueen muut hevoset, olivat viedyt? Kaikessa tapauksessa kielsi sit� sen vaisto l�hestym�st� korralia.

Koko vasen ranta oli reunustettu ruohikolla ja tuuheilla pensailla, jotka peittiv�t Krusaderin punaihoisten katseilta. Mutta niinpian kuin he l�ksiv�t ulos juottamaan ja uittamaan hevosiaan, joutuisi se ep�ilem�tt� heid�n huomioonsa. Mit� silloin tapahtuisi? Krusaderilla oli ollut onni ensimm�isell� kerralla; p��sik� se voitolle my�skin toisella?

Henry Tresilliania h�iritsi �kki� n�iss� mietteiss� melu, joka kuului leiripaikan ��rim�isest� p��st�, juuri silt� taholta, miss� naisten teltat olivat. Kuului miesten ��ni�, jotka puhuivat yht'aikaa, ja viel� lis�ksi naisten ja lasten ��ni�. T�m� osoitti ett� jotain tavatonta oli tapahtunut.

Henryn ja vartijoitten ensimm�inen ajatus oli, ett� indiaanit olivat onnistuneet kiipe�m��n vuorelle toiselta puolelta. Ainoastaan n�m� voivat sellaisen h�iri�n matkaansaattaa. Huudot osoittivat tavatonta pelkoa. T�m�n h�iri�n keskelt� luuli Henry kuulevansa ��nen, Gertrudeen ��nen, joka huusi h�nen apuansa:

�Henry! Henry!�

Pedro ja h�n kiirehtiv�t matkaan. Heti ennenkuin joutuivat Ojo de Agualle, huomasi gambusino ett� kullankaivajien lapset koettelivat kiivet� yl�s puihin, ja h�n sai kohta tiet�� syyn t�h�n voimisteluun.

�Siell� on harmaita karhuja!� h�n huusi Henrylle.

H�n ei erehtynytk��n. Mets�aukon takaosalla istui kaksi j�ttil�isen kokoista karhua, toinen nelj�ll� jalalla, toinen kahdella. Ne olivat todellakin harmaita karhuja, Ameriikan enin pelj�tyit� el�imi�, ursus ferox, grizzly bear, mit� lajia ei ole sekoitettava ursus americanus nimiseen eli mustaan karhuun, joka enemm�n haluaa hunajaa kuin ihmisen lihaa. Indian tiikerit ja Saharan jalopeurat eiv�t ole hirvitt�v�mpi� kuin Amerikan harmaat karhut.

N�m� el�imet pelk��v�t niin v�h�n vihollisiansa, ett� arastelematta k�yv�t ihmisjoukkojen ja hevosien kimppuun. Ei ollut siis ihme ett� kullankaivajat olivat peloissaan.

Kummallista kyll� eiv�t karhut n�kyneet aikovankaan tunkeutua majapaikkaan ja hy�k�t� sen asukasten kimppuun. Niit� n�ytti huvittavan katsella sit� h�iri�t�, jonka olivat matkaan saattaneet tulollaan, sek� n�yttiv�t tahtovan huvitella vastustajiansakin.

Uros, joka istui pystyss� takajaloillaan, huiskutti k�mmenill�ns�. Naaras nousi pystyyn ja laskeutui istualleen vuoron per��n, ik��nkuin leikitell�kseen toisen kanssa. T�m� n�ytelm� olisi ollut lystillinen, ellei sen pian olisi t�ytynyt v�isty� surullisen tielt�.

Sennora Villanneva oli paennut telttaansa. H�n huusi tyt�rt�ns� parkuen, mutta Gertrudes j�i urhokkaasti seisomaan oven ulkopuolelle is�ns� ja Robert Tresillianin luo. Ja monen h�nt� vanhemman henkil�n paetessa oli h�n tuskin tavallista kalpeampi.

Henry Tresillian sy�ksyi h�nen eteens� puolustaaksensa h�nt�.

�K�tkeytyk��, Gertrudes, min� rukoilen hartaasti�, sanoi h�n.

Vastauksen asemesta n�ytti Gertrudes korsikalaista tikariansa, jota ei koskaan j�tt�nyt luotaan. Kumminkin onnistui Henryn pakoittaa h�net menem��n telttaan sek� lupaamaan ettei sielt� l�htisi.

Sill� v�lin olivat muutamat miehist� saaneet pyssyt k�siins�.

��lk�� ampuko!� sanoi gambusino, kun n�ki heid�t valmiina laukaisemaan. �Ne voivat..�

Oli liika my�h��n! Pedron viimeisi� sanoja esti pyssyn laukaus kuulumasta.

Uros, joka istui pystyss�, putosi nelj�lle jalalleen. Siihen oli sattunut, vaan se ei ollut vaarallisesti haavoitettu. Se k��nsi p��t�ns� levottomalla liikkeell� ja alkoi nuolla haavaa. Kun siten oli hoitanut itse��n, asettui se entiseen asemaansa ja ny�kytt�en p��t�ns�, m�risi se tuskasta ja raivosta.

Ei sinnep�ink��n, ett� olisivat n�ytt�neet halua poistumaan, p�invastoin j�tti kumpainenkin karhu �kki� ja yht'aikaa paikkansa sek� heitt�ytyi raivokkaasti keskelle majapaikkaa.

T�m� hy�kk�ys tapahtui niin rajusti, ett� er�s lapsi raukka, joka kauheassa s�ik�hdyksess��n oli pudonnut alas puusta, ei en�� ehtinytk��n p��st� pakoon. Naaras ly�d� l�im�hytti h�nt� k�mmenell�ns� niin ett� poika kuolleena makasi maassa. Onneksi ei karhu en�� saanut aikaa lis�t�kseen uhriensa lukua. Kullankaivajat, jotka olivat kuuroja kaikelle muulle paitsi raivollensa, kiersiv�t sen niin ahtaalle ett� heid�n pyssynpiippunsa katosivat sen tuuheakarvaiseen turkkiinsa. Kymmenkunta laukausta kajahti yht'aikaa ja naaras makasi kuolleena maassa.

Toinen vihollisista oli voitettu, mutta viel� oli kaikkein kauhein hengilt� saamatta.

Se meni suoraa tiet� Sennora Villannevan telttaa kohti, jota don Estevan, Robert Tresillian, Henry ja gambusino puolustivat. Vaikka harvalukuiset, olivat n�m� taistelijat pelotta, ja heill� oli, paitsi pyssyj�ns�, puukkoja ja pistoolejakin. He odottivat vihollista vankassa asennossa. Pedro huusi vilkkaasti:

�Antakaa minun ampua ensiksi, sennores, ja kun karhu k��ntyy nuolemaan haavaansa, t�ytyy teid�n kaikkien t�hd�t� sen vasempaan lapaan�.

Gambusino notkisti toisen polvensa maata vasten ja asetti pyssyn olkap��ns� nojaan. Olipa jo aikakin. Tuo mahdottoman suuri el�in oli jo v�hemm�n kuin kymmenen askeleen p��ss� teltasta, kun Pedro laukasi. Kuten h�n ennakolta oli sanonut, k��ntyi haavoitettu karhu, niinkuin edellisell�kin kerralla nuolemaan haavaansa, ja t�m� liike j�tti vasemman olkap��n n�ht�v�ksi. Nelj� pyssy� l�hetti nyt isku iskultaan kahdeksan luotiansa tuohon tavattomaan maalitauluun, eik� mik��n niist� mennyt harhaan. Karhu heitti henkens�, ennenkuin kaiku oli ehtinyt vastata kaikkiin n�ihin pamauksiin.

Nyt kuvattu tapahtuma kehittyi lyhyemm�ss� ajassa, kuin on mennyt sen kertomiseen – ainoastaan muutamissa minuuteissa. Tulos olisi voinut k�yd� aivan toisenlaiseksi. Useimmat taistelut harmaan karhun kanssa ovat v�hemmin onnellisia, ja luetellaan monta sellaista, jossa puolet ovat joutuneet uhriksi yhden ainoan sellaisen el�imen rajulle raivolle.

Kaikki kokoontuivat sen onnettoman lapsen ymp�rille, jonka naaras oli tappanut. Poika oli hirve�sti runneltu.

�Se on Pablito Rojas,� virkkoi nais��ni.

Ja kaikki alkoivat s��litellen surkutella:

�Pobre! Pobre Pablito!

�idin toivottomuus oli syd�nt� s�rkev�. H�nt� ei voitu saada irtautumaan poikansa ruumiista, h�n repi tukkansa irti, t�ytti ilman huudoillansa ja soimaili naaraskarhua, ettei se ollut tappanut h�nt�kin samalla kertaa kuin h�nen lastansa.

T�m�n sattuman aikana ei ollut mit��n uutta tapahtunut preriill�. Indiaanit olivat ep�ilem�tt� arvanneet syyt niihin laukauksiin, jotka he tietenkin kuulivat. Henry voi vakuuttaa, ett� Krusader yh� edelleen kulki laitumella samalla paikallaan. Siin� oli enemm�n kuin h�n uskalsi toivoakaan. Ep�ilem�tt� punanahkaiset eiv�t viel� olleet huomanneet sit�. Mutta niin ei voinut kauvan kest��. Krusaderin hirnuminen onnettomalla hetkell� pani heid�n korvansa pystyyn, eiv�tk� he nyt vitkastelleetkaan laittautuessaan valmiiksi. Henry sai kohta suruksensa n�hd� viisikymmenisen punaisia ratsumiehi� j�tt�v�n leirins� hyv�ss� j�rjestyksess� ja asettuvan ulkona llanolla indialaiseen jonoon kiert��kseen ympyr��n tuon jalon el�imen.

Krusader n�ki heid�t hyvin hyv�sti, mutta se j�i vaan sy�m��n, ik��nkuin vaarasta huolimatta ja ainoastaan ahnehtien saadakseen korvausta monen p�iv�n paastoamisen j�lkeen. Muutamia askelia siit� oli puro. Ruohoa ja vett� – mit� enemp�� voi se toivoakaan?

Kojoteerot l�heniv�t yh� l�hemm�ksi. Krusader ei liikahtanut paikaltaan. Henryn syd�nt� kouristi.

�T�ll� kerralla tulee nyt loppu,� sanoi h�n muutamalle vahtikumppanilleen.

�Kuka ties,� sanoi Pedro, joka palasi majapaikasta. �Minua suuresti kummastuttaisi, jos Krusader tarttuisi noin suurisilm�iseen verkkoon. Kyll� se viel� puolestaan tekee punanahkoille kepposen... Odottakaa vaan!�

Villit, jotka eiv�t en�� olleet kaukana purosta, huomasivat riemukseen, ett� myrsky oli sen muuttanut kohisevaksi koskeksi.

Ahtaammalle supistettaessa piiri� olisi Krusader varmasti vangittuna heid�n ja puron v�liin. Viel� muutamia askelia vaan ja Krusader olisi heid�n vallassaan. He olivat vakuutetut siit�, ett� mik� el�in hyv�ns�, jolla oli v�h��k��n vaistoa, ei koskaan voinut saada p��h�ns� uhkaellen heitt�yty� virran kuohuviin laineisiin v�ltt��ksens� paljoa v�h�isemp�� vaaraa, ett� joutuisi kiinni.

Mutta juuri siin� seikassa olivatkin he iskeneet kirveens� kiveen. Kun Krusader n�ki itsens� melkein sen indiaanin saavuttamaksi, joka johti ajoa, teki se uskaliaan hypp�yksen, sy�ksyi keskelle laineita, katosi tuokiossa vaahtoon ja sukelsi kohta sen per�st� n�kyviin toisella rannalla, miss� seisattui tuokioksi pudistaakseen veden harjastaan, jonka per�st� se ohjasi matkansa suureen l�hell� olevaan mets��n, jonne vihdoinkin katosi.

�Mit�s min� sanoin,� virkahti Pedro. �Krusader on vet�nyt heit� nen�st�. Tuo hevonen ei ole sen ala-arvoisempi kuin itse paholainen. Se ei olisi koskaan seisahtunut sinne niin rauhallisena, ellei olisi tiet�nyt, ett� puro nyt sateen per�st� oli mahdoton kulkea kaikille muille paitsi sille itselleen.�

Henry Tresillian ei ollut liikkunut paikaltaan. Sykkivin syd�mmin ja t�ynn�ns� mielenliikutusta oli h�n todistanut sen uuden voiton, mink� h�nen hevosensa oli saavuttanut. Kun h�n n�ki pettyneitten indiaanien surkeilevin mielin k��ntyv�n takaisin leiriins�, p��si syv� huokaus h�nen rinnastaan.

 

Kolmastoista luku.

El�m� Salaper�isell� vuorella.

Niit� tapahtumia, joita nyt olemme kertoneet, seurasi verrattain hiljainen ajanjakso, jonka kuluessa kummaltakin puolin ainoastaan toisiansa t�yhysteltiin.

Piiritt�j�t eiv�t n�ytt�neet ajattelevankaan hy�kk�yst�, mutta eiv�t he sent��n j��neet toimettomiksikaan. Lakeuden huipulta n�htiin heid�n tulevan, menev�n ja katoavan ilmesty�ksens� j�lleen uudelleen. N�ytti silt� kuin he vaan huviksensa tekisiv�t matkoja vuoren ymp�rill�. Miss�p� tarkoituksessa? Juuri sit� piiritetyt koettivat saada selville.

N�m�t edestakaisin vaeltamiset tapahtuivat p��asiallisesti ja lakkaamatta. Don Estevan ja h�nen seuralaisensa pitiv�t silm�ll� vuoren huipulta n�it� hiljaisia temppuja niin usein kuin pimeys ei asettanut esteit�.

Indiaanit t�hysteliv�t vuorta kaikilta puolin omituisella huomiolla. Er��n� iltana sanoi don Estevan:

�Ellemme olisi vakuutetut siit�, ett� linnamme on luoksep��sem�t�n kaikilta puolin, paitsi solasta, niin voisi uskoa ett� nuo herjat eiv�t ole luopuneet toivostaan ottaa meid�t kiinni itse pes�ss�mme.�

�Heid�n tempuillansa vuoren ymp�rill� on kahtalainen tarkoitus,� sanoi gambusino, �saada tiet�� olisiko heille mahdollista, vaikka kyll� mahdottomalta n�ytt��, kiivet� t�nne yl�s, vai voisimmeko p��st� t��lt� pois pujahtamaan. Pitk�n piirityksen mahdollisuus tekee heid�tkin levottomiksi; mutta kest�k��t vaan. Omasta puolestani en pyyd� muuta paremman puutteessa kuin ett� joku herroista kojoteeroista onnettomuudekseen tulisi minun tuliluikkuni kantomatkalle.�

�Se on tuskin luultavaa,� sanoi Henry, �p��llikk�ns� kuolema antoi heille hyv�n l�ksyn.�

�Kukapa tiet��,� vastasi gambusino hymyillen. �Kun he n�kev�t meid�t niin levollisina, voipi kyll� hyvinkin tapahtua, ett� jonakuna p�iv�n� tai jonakin toisena rohkasevat itsens� ja uskaltavat l�hemm�ksi, ellei muuta varten, niin ainakin sent�hden, ett� paremmin voisimme kuulla heid�n h�vytt�mi� puheitaan. Juuri sellainen hetki on valittava, jos mieli h�vitt�� heist� muutamia kappaleita.�

Ik��nkuin vahvistaaksensa Pedro Vicenten sanoja l�heni juuri samana hetken� pari kolme indiaania h�lkk�juoksussa, jonka per�st� pys�htyiv�t sopivan matkan p��h�n vuoresta. N�ht�v�sti he eiv�t olleet sovussa, vaan kiisteliv�t vilkkaasti kesken��n, sill� heid�n ��nens� kuului aina vuoren lakeudelle saakka.

Gambusino, joka tunsi kaikki er�maan kielet, kuunteli viitaten toisille olemaan ��neti. Muutamien hetkien per�st� ilmoitti h�n heille mist� kysymys oli:

�Nuo koirat tuolla tuntevat vuoren yht� hyvin kuin teid�n n�yrin palvelijanne, mutta arvelevat kumminkin, eik� l�ytyisi mit��n muuta tiet� t�nne kuin veden uurtama solatie. Juuri sent�hden ovatkin n�m� viimeisin� p�ivin� meit� vakoilleet ja pit�neet silm�ll� niin sitke�sti. Mutta katso, tuossa on meill� kaksi, jotka ovat niin kiivaasti kiintyneet keskusteluunsa, ett� n�ytt�v�t unhottaneen kaiken varovaisuuden. Don Henry, tuopa on sopiva tilaisuus koettaa kuinka et��lle pyssymme kantavat. Ottakaa te osallenne tuo oikeanpuolinen,� jatkoi h�n, �niin koettelen min� onneani tuohon vasemmanpuoliseen.�

Kohta keskeytti kaksi pyssyn laukausta hiljaisuuden ja kaksi indiaania keikahti alas hevosensa sel�st�. Sen per�st� kuului pel�styneitten hevosien nelist�minen, jota seurasi samat huudot kuin p��llik�nkin kuolemaa.

�Ulvokaa vaan�, sanoi gambusino viisastellen, �kojoteerojen ulvonta ei her�t� j�lleen kuolleista�. Pedron selitys oli oikea. P��asiallinen tarkoitus villien tarkastusretkill� vuoren ymp�rill� oli tulla varmuuteen siit�, ettei piiritetyill� ollut mit��n muuta pakotiet� ja ett� siis oli turhaa hajoittaa ja uuvuttaa niit� voimia, joita heill� itsell�ns� oli.

Muuten saatiin kohta todisteita t�h�n. Sitte kun indiaanit olivat vieneet pois noiden kahden ammutun kumppalinsa ruumiit, eiv�t he en�� asettaneet muualle vahtimiehi� kuin vesikuurnan suuhun.

Seuraavana aamuna, sy�ty�ns� aamiaiseksi karhun paistia ja s�ilykkeit�, piti don Estevan sopivana tutkia koko lakeuden saadaksensa tiet��, l�ytyik� viel� useampia karhuja siell� ylh��ll� ja oliko siis viel� kerran pel�tt�v� yht� vastenmielisi� vierailuja kuin edellisell� kerralla.

Ensimm�isen insin��rin k�skyst� raivasivat meksikolaiset polkuja tiheimpien viidakkojen l�pi kirveill� ja macheteilla ja tallasivat jaloin paikkoja, joita ei viel� koskaan ihmisjalat olleet tallanneet.

Tuntemattomia lintuja pakeni pel�stynein�; kummallisia el�imi� l�ksi liaaneista ja kokoon kietoutuneilta oksilta. Ruoho ja sammal k�tkiv�t enimmiten. matelijoita, armadillos, kauhean suuria sisiliskoja, kummallisilla sarvilla varustettuja rupisammakolta – niitten tieteellinen nimi on agama cornuta – ja melkoisen m��r�n kalkkalok��rmeit�.

N�m� viimeksi mainitut koettivat turhaan karttaa huomiota ja saada kalkkaloitansa vaikenemaan. Niitten kaliseminen ilmaisi ne ja kullankaivajat tappoivat niit� s��lim�tt�. Pedro p��sti pilansa niin pitk�lle, ett� heitteli tapetut k��rmeet indiaanein leiri� kohden muistuttaakseen villej� heid�n entisest� p��llik�st��n ja h�nen odottamattomasta kuolemastaan. H�n pahoitteli ainoastaan sit�, ettei voinut viskata sinne niit� el�v�n�.

Ei ollut nelijalkaisistakaan puutetta. Kerta toisensa per�st� mets�st�j�t tuhosivat yleisen hyv�n eduksi niin hyvin antiloopeja kuin carnerojakin, kaikkia j�niksi� ja kaniinia lukuunottamatta.

Suuria susia ja niiden arkoja heimolaisiaan kojooteja l�ytyi my�skin suurin m��rin, ja tuskin tarvinnee lis�t�, ettei heillek��n armoa annettu. Siis saivat korppikotkat pitkiksi ajoiksi runsaita aterioita.

Mutta kuinka ahkeraan etsittiinkin, ei n�hty yht�k��n karhua, ei mustaa eik� harmaata, k�mpiv�n esille luolastaan.

Olivatko siis nuo kaksi hirvi�t�, jotka olivat ahdistaneet kullankaivajia, ainoat lajiaan koko vuorella?

T�m� etsiminen kesti, muutamien pienien seikkailujen keskeytt�m�n�, kokonaisen p�iv�n. Aiottiinpa juuri palata leiripaikkaan ennen y�t�, kun kaksinkertainen huuto gambusinon ja Henryn suusta, jotka kaiken aikaa olivat kulkeneet mets�st�jien etunen�ss�, ilmaisi ett� jotain vakavata oli tulossa.

Kaikki kiiruhtivat sille taholle, jossa n�m�t kaksi seisoivat, ja pieness� mets�n aukeamassa n�htiin taas pariskunta karhuja istuvan takajaloillaan ja huitovan k�mmenill��n eriskummallisella tavalla.

Alituiset pyssynlaukaukset olivat h�irinneet niit�. Kumminkaan eiv�t ne osoittaneet mink��nlaisia vihamielisi� aikeita ja poistuivatpa tuskin luolansa suulta, johon voivat turvautua, jos t�m� vaaraksi koituisi.

Ainakin oli se Pedro Vicenten ajatus, sill� h�n pyysi don Estevania kielt�m��n v�ke�ns� ampumasta.

He laskivat jo ojennetut pyssyt olkap�ilt�ns� ja kaikki katselivat gambusinoa ik��nkuin vaatiaksensa selityst�.

�Nuo ovat vaarallisia naapureja, jotka olisivat h�vitett�v�t mit� pikemmin,� sanoi don Estevan. �Tieto, ett� n�it� l�ytyy l�heisyydess�mme, ei turvallisuuttamme lis��, ja ellemme nyt heti paikalla saata niit� p�ivilt�, seisomme kahden vaaran keskell�. Ettek� todellakin arvele, Pedro, ett� laukaus...�

�Se voisi kyll� onnistuakin,� keskeytti gambusino, mutta otaksukaa, sennor, ettei se tuota mit��n kuolettavaa haavaa, joka kyll� on mahdollista, kun niill� on niin l�pitunkeumattomat turkit – kuka silloin voi taata, ettei ainakin toinen heist� karkaa suoraa p��t� majapaikkaamme, jossa ei sellaista vierailua odoteta?�

�Te olette oikeassa,� sanoi don Estevan, �mutta me emme voi miss��n tapauksessa poistua t��lt� tiet�ess�mme, ett� nuo molemmat yh� edelleenkin ovat elossa.�

�Emmep� tietenk��n,� vastasi Pedro. �Kyll� ne ovat p�ivilt� p��stett�v�t, mutta v�himm�ll� vaaralla ja vaivalla. Teid�n luvallanne tahdon t�ll� kertaa saada yksin hoitaa asiata. Kaikki, mink� pyyd�n, on, ett� jokainen kiipe�� yl�s puuhun. Kun t�m� on tehty, ei kukaan teist� saa p��st�� hiiskahdustakaan, vaan antaa minun toimia.�

Se paikka vuoren lakeudella, jossa nyt oltiin, oli tuskin enemm�n kuin nelj�n sadan metrin p��ss� suoraa tiet� siit� vuoren reunasta, joka oli l�hinn� apakilaisten leiri�. Vuori oli t��ll� alas lakeudelle asti hiukan kalteapintainen ja sile� kuin metallilaatta. Vuoren sein� ylh��lt� alas oli melkein tasaista, kallio ilman v�hint�k��n halkeamaa.

Ainoastaan yl�reunassa, jossa v�h�n multaa oli kokoontunut syvennykseen, kasvoi puu, joka ojensi itsens� reunasta ulosp�in. Suurin oksa, kuusi jalkaa pitk�, oli siksi vahva, ett� se hyvin hyv�sti voi kannattaa t�ysikasvuisen ihmisen.

Kun kaikki mets�st�j�t olivat saadut korjuuseen karhujen tavoteltavista ja levottomina istuivat ylh��ll� puissa, l�hestyi gambusino, joka oli ladannut pyssyns� kumpaisenkin piipun, tasaisilla askelilla noita kauheita hirvi�it�.

Hyv�sti voi kyll� mieless�ns� kuvitella miten kaikkien silm�t olivat kiinnitetyt tuohon rohkeaan mets�st�j��n, joka silminn�ht�v�sti uskalsi henkens� toimittaakseen urosty�n, jonka laadusta ei ollut aavistustakaan.

Nuo kaksi karhua, jotka yh� istuivat takajaloillaan, n�yttiv�t itsekin h�mm�styneilt� niin suuresta uskaliaisuudesta ja astuivat lyhyill� askelilla taaksep�in, m�risten kumeasti vihasina sek� yh� enemm�n paljastaen armottomia kynsi��n.

Pedro Vicente kulki eteenp�in yh� tyynen� ja tarkoin punnituilla askelilla. Kun oli noin viidenkymmenen askeleen p��ss� karhuista, alkoi h�n pilkata niit� herjaussanoilla, joihin karhut vastasivat viel� selvemmin uhkaavalla m�rin�ll�.

Pedro tuli viel� l�hemm�ksi ja huvitti itse��n heitt�m�ll� kivi� petojen p��lle.

Se oli liikaa. Vimmastuneet hirvi�t asettuivat k�mpel�sti nelj�lle jalalle ja paisuttivat sieramiaan muutamia sekuntia, jonka per�st� gambusinon �rsytt�m� takaa-ajo alkoi, niin ett� roikkui.

Vaikka h�n juoksi kaikin voimin, enn�ttiv�t kumminkin n�m� ulkomuodosta p��tt�en niin k�mpel�t el�imet alituiseen h�nen kintereilleen, ja mik� enimmin sai puihin kiivenneet meksikolaiset levottomiksi, oli se seikka, ett� Pedro ajattelemattakaan hakeakseen tilaisuutta pakenemiseen, ohjasi juoksunsa suoraan jyrk�nnett� kohti.

Juosten miten kintuista kerkesi, riisui h�n samalla v�hitellen p��lt�ns� vaatekappaleen toisensa per�st�, jotka heitti taaksensa siten antaakseen karhuille teht�v��, ja p��si sill� tavalla aina kulloinkin v�h�n matkaa edelle. Pedot seisattuivat aina muutamia sekuntia nuuskiakseen esineit�, l�ksiv�t sen per�st� matkaan kiihtyneell� vauhdilla ja m�risiv�t yh� raivokkaammin.

Kun Pedro Vicente oli enn�tt�nyt viiden tai kuuden metrin p��h�n lakeuden �yr��st�, pys�htyi h�n, k��ntyi, pani pyssyn olkap��t�ns� vasten ja ampui kaksi laukausta per�tysten.

Kaksinkertainen tuskan kiljunta vastasi n�ihin kahteen laukaukseen.

Pedot, jotka kumpikin olivat haavoittuneet, sy�ksyiv�t h�nt� vastaan kauhealla raivolla, ja meksikolaiset n�kiv�t tuossa tuokiossa, lyhyess� kuin salaman v�l�hdys, gambusinon heitt�v�n luotaan pyssyns� ja klovnin ketteryydell� hypp��v�n yl�s suurelle oksalle tuossa yll�mainitussa puussa, joka ojensi oksansa ilmaan jyrk�nteen reunan yli. H�n iski oksaan kiinni apinan notkeudella ja istui siell� ylh��ll� kaksin reisin, sill� v�lin kuin nuo kaksi karhua kiihkostansa raivostuneina katosivat h�nen allensa vuoren sein�n jyrk�nnett� my�ten.

Innostunut riemuhuuto kaikui. Tuokiossa oli Pedro taas laskeutunut maahan ja kumartui alas ottaakseen yl�s pyssyns�.

Hetke� my�hemmin makasivat kaikki meksikolaiset ynn� gambusino eteenp�in kyyristynein� vuoren sein�m�n reunan yli ja tirkisteliv�t alasp�in.

Heid�n kummastukseksensa olivat nuo kaksi petoa, vaikka kumpikin gambusinon pyssyn haavoittamina, ainoastaan py�rtyneet hirvitt�v�st� hypp�yksest��n. Ne pudistelivat nahkaansa tuolla alhaalla kuin kastuneet koirat. Heti kadotettuaan jalansijan olivat ne p�� etukoipien v�liss� ik��nkuin kaksi mahdottoman suurta palloa ja melkein vahingoittumatta vy�ryneet vuoren jyrk�nnett� alas. Tultuansa maahan seisoivat ne taas jaloillaan p�� pystyss� yl�sp�in ik��nkuin heill� olisi ollut aikomus alkaa takaperin sama kuperkeikka, jonka he �sken olivat tahtomattansa tehneet.

Meksikolaiset olivat h�mm�styksest� tyrmisty�. Don Estevan puristi voimakkaasti gambusinon k�tt� ja lausui pilkallisesti vihastuneella ��nell�, k��ntyen llanoa kohden:

�Odottakaa v�h�n, t�m� on vasta leikin alkua, eik� ole pime�mpi kuin ett� voimme n�hd� n�ytelm�n lopunkin. Tuhat tulimaista,� jatkoi h�n ja osoitti hirvi�it�, – �nuo pojat ovat jo niin paljon tointuneet putoamisensa per�st�, ett� ne tuntevat tuoreen lihan hajua! N�ytt�� silt� kuin tahtoisivat p��st� laitumelle kojoteerojen mets�stysmailla!�

Don Estevan oli oikeassa. Nuo kaksi karhua, jotka olivat vihan vimmassa, saivat n�k�piiriins� indiaanein leirin, l�ksiv�t sinnep�in kauheilla harppauksilla ja melkein tuokiossa oli matka tehty.

Aurinko, joka nopeasti vaipui taivaanrantaa kohti, katosi heti sen per�st� troopillismaiden y�h�n, jonka edell� ei koskaan h�m�r�� k�y.

Siis eiv�t piiritetyt en�� saaneet n�hd� muuta kuin alun sille n�ytelm�lle, joka nyt seurasi. Ainoastaan taajojen pyssynlaukauksien kautta, joihin sekoittui kauhistuksen huudahduksia, tuskan kirkumisia ja hirve�t� kiljuntaa, voivat he saada k�sityksen siit� n�yt�ksest�, jota vuoren juurella n�yteltiin.

Kun hiljaisuus j�lleen vallitsi, palasivat meksikolaiset leiriin, jossa gambusinon urosty� tuli y�n ainoaksi keskusteluaineeksi.

Don Estevan tarkasti tavallisuuden mukaan vahtipaikat, ja muutamia minuuttia my�hemmin ei olisi kukaan voinut sanoa, ett� t�ss� er�maassa lep�si ihmisi�, jotka olivat valmiit tappamaan toisensa ensimm�isell� viittauksella.

Kun Pedro Vicente nukkui, ajatteli h�n, ett� karhut luultavasti olivat tehneet hyv�n p�iv�ty�n ja ett�, jos kohta niiden uhrit ainoastaan olivatkin puolen tusinaa, kumminkin teki siin� tapauksessa, ett� taistelu viel� tulisi niskoille, punanahkaisten luvun yht� monta lurjusta pienemm�ksi.

 

Nelj�stoista luku.

Keit�?

Seuraavana aamuna hyviss� ajoin l�hdettiin taas matkalle p��tt�m��n alkuun pantua tutkimusta. Oli ensiksikin saatava varmuutta siihen, oliko vuoren lakeus t�st� l�htien vapaa kaikista vaarallisista asukkaista ja toiseksi oli saatava selkoa kaikista niist� apul�hteist�, joita se tarjoaisi sit� tapausta varten, ett� tulisi pakko kauvemmin oleskella siell� ylh��ll�.

Joukon etunen�ss� kulkivat tavallisuuden mukaan don Estevan, Henry ja gambusino.

T�m� viimeksi mainittu, joka ulkok�yt�kselt��n n�ytti huolettomalta, mutta toden teolla pani tarkoin silm�lle pienimm�tkin pikku seikat, ei koettanutkaan rauhoittaa don Estevania, joka oli kaikelle pelolle mahdoton, mutta koetteli sen sijaan kasvattaa h�ness� uusia toiveita.

Tavallisella �lyns� ter�vyydell� oli h�n huomannut, ett� kullankaivajien tunnustettu p��llikk�, joka nyt johti piiritettyj� sotamiehi�, kerta toisensa per�st� heitti toivottomia katseita sit� telttaa kohden, jossa h�nen vaimonsa ja tytt�rens� asuivat.

Omasta puolestaan t�m� ei pel�nnyt mit��n, vaan oli varustaunut kaikkea vastaan. Kumminkin kadotti Estevan de Villanneva kaiken tavallisen kylm�verisyytens�, kun ajatteli vaimoa ja lasta ja sit� kauheata kohtaloa, joka ehk� odotti heit� ei niink��n kaukaisessa tulevaisuudessa, ellei onnistunut pakoittaa piiritt�ji� luopumaan aikeistaan.

Gambusino koetteli nyt rauhoittaa h�nt� osoittamalla vuoren kaikkia apul�hteit�, jotka panisivat heid�t tilaisuuteen oleskelemaan siell� kauvemman aikaa.

Vuorella ei puuttunut viel� mets�n riistaa eik� ravintoaineita kasvikunnasta, – n�itten viime mainittujen seassa indiaanein jo mainittua metskalia, jonka ominaisuudet Pedro tunsi, sek� er��n havupuun p�hkin�it�, jotka eiv�t ole halveksittavia, kun niit� hiilill� paistetaan.

Mit� hedelmiin tulee, l�ytyi vuoren lakeudella monta kaktuslajia, muitten muassa pitahaya, jonka p��ryn�n muotoiset hedelm�t makunsa puolesta muistuttavat europalaisia p��ryn�it�.

Henry Tresillian poimi ohitse kulkiessaan muutamia sellaisia, voidakseen tarjota jotain harvinaista sennora Villannevalle ja h�nen ihastuttavalle tytt�relleen.

Don Estevan, joka ei voinut karkoittaa huoliansa, oli siin� yht� mielt� kuin gambusino, ett� oli kyll� mahdollista kest�� pitk��kin piirityst�. Mutta mit� v�kens� puolesta pelk�si, niin pelk�si toimettomuutta.

Ei ole niink��n harvinaista, ett� ty�miehet, jotka ovat tottuneet liikkuvaan el�m��n ja rutosti suljetaan ahtaaseen tilaan ilman mahdollisuutta p��sem��n sielt�, �kki� tulevat mielen vikaan. T�m� pelko ahdisti don Estevania, joka, kun taas tultiin majapaikkaa l�hemm�ksi, lausui ilmi sen mik� h�nen syd�nt�ns� raskautti.

�Ylip��ns�,� sanoi h�n, �ei ole hyv� antautua petollisten toiveitten valtaan, ja min� luovun mielell�ni aivan empim�tt� kaikesta avun mahdollisuudesta ulkoap�in, ainoa mist� voisi olla jotain hy�ty�. Siin� asemassa, jossa me nyt olemme, voipi apu saapua ainoastaan sattumalta, ja sattuma ei saa toimenpiteisiimme vaikuttaa. Ettek� ole samaa mielt�, Pedro Vicente? Me teimme itsemme syyp�iksi mit� suurimpaan erehdykseen, kun emme samalla, kun apakilaiset yll�ttiv�t meid�t, l�hett�neet muutamia miehist�mme Arispeen ilmoittamaan virastoille siit� asemasta, joka uhkasi meit�.�

�Sennor,� vastasi gambusino vilkkaasti, ��lk�� puhuko minulle siit� erehdyksest�. Emme olleet viel� kahtakaan tuntia suljettuina t�lle vuoritasangolle, ennenkuin �lysin sek� erehdyksemme, ett� kaikki sen seuraukset, joita emme voi korjata. Siit� on minulla hirmuinen omantunnon vaiva, joka alituisesti minua ahdistaa. Minulle on k�sitt�m�t�nt�, ettemme etusijassa ajatelleet niin yksinkertaista ja v�ltt�m�t�nt� toimenpidett�. Min� olen jo parikymment� kertaa ollut valmis sanomaan teille sen mink� �sken itse lausuitte. Etten ole sanonut sit�, tulee ainoastaan siit�, etten ole l�yt�nyt keinoa, mill� parantaa anteeksi antamatonta laiminly�nti�mme. Kaikessa tapauksessa ei todellakaan ole mahdotonta, ett� ihmiset Arispessa itse rupeavat hankkimaan tietoja meist�. Teill� on siell� hy�dyn ja yst�vyyden suhteita, jotka vihdoinkin tulevat her��m��n uudelleen. Vuori sijaitsee kielt�m�tt� hyvin pois kadonneena er�maahan. Mutta jos kohta onnellinen sattuma onkin j�tett�v� laskuistamme pois, niin olisi v��rin, ettemme ainakin koettelisi auttaa sen syntymist� esimerkiksi nostamalla Meksikon lipun liehumaan vuorilakeuden korkeimmalta paikalta. Niinkuin �sken sanoin, voipi olla mahdollista, ett� kaupungissa her�tt�� huomiota se seikka, etteiv�t asukkaat ole saaneet mit��n tietoja meist� ja silloin tulevat he vihdoinkin uteliaiksi saadakseen tiet�� miss� oleskelemme. My�nn�n, ett� t�m� olettelu on hyvinkin uskallettu, sill� eih�n l�htiess�mme kukaan voinut aavistaakaan mit� meille voisi tapahtua. Mutta jos kansallislippumme liehuisi t��ll� ylh��ll�, her�tt�isi se huomiota Arispen varustusv�en tiedustelijoissa, jos sattumalta se ajatus p��sisi vallalle, ett� olemme vaarassa.�

�Olette oikeassa, Pedro,� sanoi don Estevan. �Meid�n lippumme pit�� liehuman, kun tulemme takaisin leiripaikallemme. Mutta eik� ole h�pe�llist�, ett� uskaliasten miesten t�ytyy j��d� toimettomuuteen n�itten vaskenkarvaisten roistojen edess�?�

�Te ette kumminkaan voi ajatellakaan toimimista, sennor. Jos vain olisimme miehi� t��ll� ylh��ll�, niin sanoisin: koetelkaamme! Mutta min� olen varma, ett� seikka j�isikin vaan koettelemiseen. Konnat tuolla alhaalla ovat yht� hyviss� aseissa kuin mekin, ja ovat yht� hyvi� ampujia kuin useammat meid�nkin miehist�. Sen lis�ksi ja sep� vasta heid�n etunsa onkin, ovat he ratsain, toisin sanoin tilaisuudessa jokaisessa tuokiossa p��sem��n ampumamatkamme ulkopuolelle. Jos me solan suussa voisimme l�yt�� viisik��n kymment� hevoista, sellaista kuin Krusader, tai viel� paremmin, hevosen kutakin miest� kohden, niin olisin ensimm�inen kehoittamaan hy�kk�ykseen ja uskaltaisin sata yht� vastaan, ett� tekisimme aukon n�itten lurjuksien riveiss�. Mutta juuri hevosia meilt� puuttuu ja siit� kaikki riippuu. Te olette tehnyt sotaretki� apakeja vastaan, don Estevan, ja muutenkin tied�tte, ett� er�aavikossa mies hevoseton on hukassa.�

�Luulin,� keskeytti Henry nuoruutensa koko innolla, �ett� rohkea valkonen vastaa kymment� noita parkittuja koiria.�

�Ennen maailmassa kyll�,� sanoi gambusino, �mutta ei t�t� nyky�. Meid�n onnettomuudeksemme ja meid�n esimerkist�mme he ovat tottuneet sotaan ja melkein saavuttaneet sotaisen j�rjestyksen. Olkaa kumminkin rauhoitettuna, don Henry, kuinka itsepintaisia he lienev�tkin, kyll� me annamme heille monta kovaa koeteltavaksi.�

�Uskotteko, ett� he viimeinkin luopuvat piirityksest�?� kys�si don Estevan.

�Siihen en uskalla luottaa,� vastasi gambusino. �Kojoteerot ovat k�rsiv�llisi� kuin korppikotkat. He kuolevat n�lk��n odottaessaan saaliinsa viimeist� hengenvetoa.�

�Jos oikein teit� k�sitt�nen, Pedro Vicente, ei olisi meill� siis mit��n muuta j�lell� kuin alistua kuoleman alle, tosin niin my�h�isen kuoleman kuin mahdollista, mutta kuoleman alle kumminkin.�

�Ei toki,� vastasi gambusino vilkkaasti, �ja varokaa ettette anna aavistaa, ett� haudotte sellaisia ajatuksia. Te seisotte urhoollisten miesten etunen�ss�, don Estevan, he uskovat ett� te p��st�tte heid�t t�st� p�lk�h�st�. He eiv�t tuokioksikaan saa lakata sit� uskomasta, ja olkoot he vihdoinkin oikeassa siin�, ett� ovat luottaneet teihin!�

�Mutta mit� on minun teht�v� pit��kseni yll� t�t� luottamusta ja sit� toteuttaakseni,� v�itti don Estevan vastaan.

�Niin,� virkkoi t�h�n gambusino ja l�i otsaansa, �juuri sit�h�n min� mietiskelen, enk� viel�k��n ole l�yt�nyt. Mutta minun t�ytyy l�yt��, sennor, minun aivojeni pit�� selvitt�� t�m�n ongelman. Ainahan voipi jotain tapahtua, mik� antaa meille sellaisen aatteen, joka vihdoinkin johtaa pelastukseen.�

Tultuansa t�m�n keskustelun kest�ess� leiripaikallensa, oli heid�n ensimm�inen teht�v�ns� nostaa pystyyn Meksikon lippu, jonka keskell� oli kaktuskasvin p��ll� istuva kotka.

T�st� l�htien piti jokaisen etel�st� p�in tulevan matkalaisen huomata t�m�n lipputangon ja siit� havaita, ett� jotain tavatonta oli tekeill� vuoritasangolla.

Aivan varmaan olisivat piiritetyt olleet v��r�ss� toivoessaan pikaista apua, mutta yht� v�h�n tahtoivat he j�tt�yty� ep�toivoonkaan. Sill� v�lin ja kun vihollinen ei voinut raivata itsellens� tiet� heid�n luokseen muuten kuin veden uurtaman kautta, voi ainakin olla mahdollista �kkiarvaamatta hy�k�t� heid�n vartijainsa kimppuun ja koettaa toisen tai toisen uskaliaan kepposen avulla ajaa taikauskoista s�ik�hdyst� villien joukkoon.

Don Estevan, joka pelk�si pitk�llisen piirityksen vaikutusta v�kens� ajatuksen juoksuun, tuumaili ep�ilem�tt� t�ydell� syyll�, ett� oli hyv� jos t�m�n linnoitetun aseman puolustajat eiv�t j�tt�isi piiritt�jille tuokionkaan rauhaa.

Mutta pitk� on matka ajatuksesta toimintaan ja tuumista niiden toteuttamiseen. Kun tahdottiin harventaa vihollisten lukua, eik�h�n sen sijaan harvennettaisi omaa ja ilman v�hint�k��n hy�ty�?

Henry Tresillian, joka oli nuori ja tulinen, olisi mielell��n uudistettujen hy�kk�yksien kautta ja toisella onnellisella kepposella toisensa per�st� tahtonut uuvuttaa vihollisia ja saada heid�t aikeissansa horjumaan.

Mutta n�it� ehdotuksia teht�ess� pudisti Pedro Vicente aina p��t�ns�.

�Te unhotatte,� virkkoi h�n uudestaan, �ett� me kerran tultuamme aavikolle ilman armoa olemme alttiina vihollisille, sek� ett� t��ll� l�ytyy naisia ja lapsia, jotka eiv�t voi seurata meit� ja joita ette tahtoisi j�tt��. Te unhotatte viel� – antakaa anteeksi ett� palajan siihen, mit� olen sanonut – ett� kojoteerot ovat ratsain, ja jos otaksuttaisiin, ett� meid�n hy�kk�yksemme osittain onnistuisikin, niin ovat vastustajamme aina niin monilukuiset, ett� voivat asettua niiden v�liin meik�l�isist�, jotka ovat tehneet hy�kk�yksen ja niitten, jotka ovat j��neet solaa vartioimaan. Ja tultuamme t�ll� tavoin eroitetuiksi, kuinka paljoa etemm�ksi olisimme silloinkaan ehtineet?� Don Estevan, joka kaikkien todellisesti urhoollisten miesten tavoin oli varovainen luonteeltaan, tunnusti n�m�t sanat j�rkeviksi.

�Te olette, valitettavasti kyll�, oikeassa, sennor Vicente.�

Tuokion ��nett�myyden per�st� h�n lis�si:

�Kaikki, jotka ovat minulle kalleimmat maailmassa, t��ll� t�ll� p��sem�tt�m�ll� yl�ng�ll�, jossa me teid�n avullanne olemme verrattain onnellisina l�yt�neet turvapaikan. Mutta vaikka min� v�list� k�rsin hirmuisia tuskia ajatellessani vaimoani ja lastani apakien vallassa, ei kumminkaan voi koskaan juolahtaa mieleeni unhottaa n�it� uskollisia ihmisi�, jotka ovat seuranneet meit� ja jotka sen sijaan, ett� meid�n kauttamme olisivat l�yt�neet rikkautta, t�st� l�htien ovat vaarassa joutua hirmuisimpaan kuolemaan. Omatuntoni huutaa minulle, ett� olemme johdattaneet heid�t t�nne ja ett� meid�n velvollisuutemme on auttaa heid�t t��lt�. Ettek� ajattele samalla tavalla, Tresillian?�

�Kyll� min� ajattelen niinkuin tekin, sennor, ett� t�m� on meid�n v�ltt�m�t�n velvollisuutemme. Heid�n pelastuksensa ensi sijaan ja sitte vasta meid�n omamme, jos mahdollista�.

Todellisena englantilaisena ajatteli h�n viel� vasten tahtoansa tuota oivallista yrityst�, joka nyt n�kyi hukkaan menneelt� ja lis�si halveksivalla k�denliikkeell� kojoteerojen leiri� kohden:

�Meid�n ja varman rikkauden v�lill� ei t�t� nyky� ole mit��n muuta kuin tuo apakilainen sy�p�l�isjoukko. Olkoon se suurempi tai pienempi, sen t�ytyy ainakin osaksi kadota. Ei kukaan tarvitse sanoa, sennor Vicente, ett� ne kultasuonet, jotka olette l�yt�neet, ovat kuolleita rikkauksia ainoastaan sent�hden, ett� sallimus on suvainnut �rsytt�� n�m� Sonoran sudet meit� vastaan.�

Ei mik��n voinut kiivastuttaa gambusinoa suuremmassa m��r�ss� kuin sellaiset sanat. Viittaus h�nen tuuleen lent�neist� rikkauksistaan pani h�net raivoon ja kiivaasti lausui h�n ojentaen nyrkkins� kohden apakien leiri�:

�Oi, jos l�ytyisi ainoastaan kaksikymment� mahdollisuutta sadasta raivata itselleen tiet� noitten petojen ruumisten yli ja h�vitt�� heid�t viimeiseen asti, niin olisi Pedro Vicente ensimm�inen, joka vaatisi taisteluk�sky�. Mutta min� en n�e ainoatakaan, sennor, ja se on todellakin liian v�h�n. Meid�n t�ytyy keksi� jotain muuta, joka tuottaa meille tien pelastukseen. Taivaan kautta, etsik��mme sit�!�

�Ei t�ss� vankilassa onnellinen pelastuksen tie tule tarjolle,� huudahti Henry. �Mutta tultuamme kerran tuonne alhaalle, kuka ties tulee? Onni v�list� auttaa rohkeata...�

�Kuinka suuri kunnioitus minulla onkaan teid�n urhoollisuuttanne kohtaan, sennor,� keskeytti gambusino, �t�ytyy teid�n sallia minun uudistaa sanojani, ett� hy�kk�yksill� vihollista vastaan, joka on voimallisempi meit�, ei ole mink��nlaista onnistumisen mahdollisuutta, ellei niit� tue ulkoap�in tuleva apu, joka saapuu juuri oikealla hetkell� tai elleiv�t hy�kk�ykset ole aivan odottamattomia piiritt�jille. Mutta miten voisimme �kkiarvaamatta hy�k�t� ihmisten kimppuun, jotka ovat varuillansa, joita voimme ahdistaa ainoastaan yhdelt� puolen ja jotka tiet�v�t mist�p�in tulemme?�

�Siis,� lausui Henry j�lleen kiivaasti, viel�kin kiinte�sti juurtuneen ajatuksensa vallassa, �meill� ei ole teid�n mielipiteenne mukaan muuta teht�v�� kuin istua t��ll� ristiss� k�sin, kunnes varamme ovat lopussa ja odottaa, milloin kojoteerot raukkamaisuudestamme rohkaistuina hy�kk��v�t p��llemme kuin olemme uuvutettuina ja niin n��ntynein�, ettemme en�� jaksa edes kalliisti henke�mme myyd�!�

�Min� en ensink��n t�t� sano, sennor, ja min�, joka saarnaan teille k�rsiv�llisyytt�, juuri min� tunnen raivon kuohuvan syvimm�ss� syd�mmeni pohjukassa, kun t��lt� n�en noitten tunnottomien koirien irvistelev�n ulkopuolella pyssyjemme kantomatkaa ik��nkuin vakuutettuina siit�, ett� kyll� meid�t kerran kynsiins� saavat. Mutta kyll� peijakas viel� on aikaa tehd� hullutuksia! On verrattain viisaampaa odottaa, kunnes hullutus on v�ltt�m�t�n. Meid�n vihollisemme – eiv�tk� he n�yt� meille j�rjen esimerkki�? Ja uskotteko, ett� he huviksensa k�velev�t tuolla alhaalla tyhj�ntoimittajina, sill� aikaa kuin me samoin t��ll� ylh��ll�?�

Sill� v�lin kului p�iv� toisensa per�st�, eik� n�ist� turhista ajatuksen vaihdoista tullut sen enemp��. Kerta toisensa per�st� sy�stiin kyll�, gambusinon �lyllisyyden ja nuoren Tresillianin rohkeuden kautta muutamia uskaliaita vahtimiehi� verisin p�in takaisin rotkelmaan. Mutta surmattujen sijaan tuli kohta uusia sotilaita.

Muutamia poikkeuksia lukuunottamatta asetti Zopilote, kokemuksesta viisastuneena, erinomaisella taidolla vahtimiehens� pyssynkannon ulkopuolelle kirkkaina �in�, vaan pimein� aina l�hemm�ksi solaa.

Sen toimettomuuden kest�ess�, johon villien vartioiminen heid�t pakoitti, olivat meksikolaiset keksineet jotain, jota ennemmin olisi voinut kutsua ajanvietteeksi kuin toimeksi. He ty�skenteliv�t insin��rin johdolla ja valmistivat – arvatkaas mit�! Niin, kahta kanuunaa!

Aikaisemmin k�velless��n oli insin��ri melkein maan pinnassa l�yt�nyt metallisuonia, jotka olivat runsaita ja joita helposti voitiin panna ty�n alaiseksi.

Taitavalla johdolla ei ole vaikeata tehd� kaivosty�miehist� valureja, viel�p� seppi�kin. Ja onnistumisen toiveessa antautui jokainen ty�h�n syd�mmens� kaikella innolla.

T�ss� oli, totta puhuen, ainoastaan ajanviete, jonka insin��ri oli keksinyt n�ille oivallisille miehille, ett� saisivat kulumaan piirityksen k�rsim�tt�m�n pitk�veteiset hetket, mutta muutamille ty�ss� olijoille oli t�m� ajanviete pelastuksen varmuus.

Enin innostuneet n�kiv�t jo hengess� kohtauksen, joka ehk� tekisi lopun heid�n vastuksistaan. Valaessaan kanuunan putkia ja heiluttaessaan moukaria olivat he jo edelt�k�sin kuulevinaan noitten kahden tykin pauketta, seurasivat tykin luoteja niiden nopeassa juoksussa, n�kiv�t niiden putoavan odottamatta alas indiaanein leiriin ja sytytt�v�n sen tuleen, sill� v�lin kuin kuularuisku joka paikassa levitti kuolemaa ja kauhua.

Pedro Vicente my�nsi kyll�, ett� tykit sopivassa tilaisuudessa voivat t�ytt�� tehokkaankin ty�n, mutta kiiruhti supistamaan t�m�n vaikutuksen soveliaihin rajoihin.

Kumminkaan ei ollut mit��n syyt� lakata alotetusta ty�st�, ja olihan syyt� olettaa, ett� muutamat hyv�sti ohjatut laukaukset kuularuiskusta voivat tehd� montakin kojoteeroa kykenem�tt�m�ksi olemaan l�sn� loppusuorituksessa, joka n�iden oman toivomuksen mukaan oli tuleva heille edulliseksi.

Er��n� aamuna her�ttiv�t �kki�, eiv�tk� suinkaan suloisella tavalla piiritettyjen huomiota riemuhuudot, jotka kaikuivat alhaalta aavikolta.

Joukko indiaaneja, enemm�n kuin kaksi sataa miest�, oli liittynyt Zopiloten parveen. Siin� oli sek� ne sotilaat, jotka t�m�n kertomuksen alussa saivat toimekseen saattaa kyliins� ry�stetyn sarvikarjan ja hevoset, ett� my�skin uutta v�ke� lis�joukkona.

Zopilotella ei voinut olla v�hint�k��n aikomusta keskeytt�� piirityst�, koskapahan oli hankkinut t�m�n lis�yksen, joka oli yleisen keskustelun aineena ylh��ll� vuoriyl�ng�ll�.

Don Estevanin majan ulkopuolella, jossa Tresillian, insin��ri, talouden kaitsija ja Pedro Vicente olivat yhtyneet, synkistytti t�m� lis�ys vihollisten voimissa kaikkien katseet, ja tulevaisuus, joka t�h�nkin saakka oli ollut niin ep�ilt�v�, n�yttihe yh� pime�mp�n�.

Gambusino selitti kumminkin, ettei t�t� tapausta, joka n�ytti niin arveluttavalta, saanut pit�� min�k��n pahana enteen�.

�Sennor,� sanoi h�n ja k��ntyi eritt�in don Estevanin puoleen, �olkaa vakuutettuna siit�, ett� t�m� toinen joukkue roistoja ainoastaan n�ytt�ytyy ja h�vi�� ja ehk�p� jo huomenna on meid�n asemamme sama kuin eilen, ei pahempi eik� parempi.�

N�it� sanoja kuullessaan kohotti itsekukin p��t�ns�, viel�p� Henry Tresillian ja Gedrudeskin, jotka majan ��rimm�isess� sopessa keskustelivat aivan toisista asioista kuin apakeista.

�Ja mist�, sennor gambusino, tulisi t�m� onni?� kys�si don Estevan.

�Varmaankaan ei El Cascabelin seurue alussa etsinyt meit�,� vastasi Pedro Vicente. �Kun ry�v�rit ohjasivat matkansa n�iden autioiden seutujen kautta, oli heill� ep�ilem�tt� tarkoituksena panna puhtaaksi jonkun valkoisten uudisasutuksen Horcasitas-joen rannoilla. Paremman saaliin toivossa poikkesivat nuo hiiden heitti�t alkuper�iselt� reitilt��n piiritt��ksens� meit� t��ll�. Mutta kojoteerot ovat itsep�isi� kuin muulit. Viimeksi tulleet, siit� voitte olla vakuutettuna, l�htev�t saatuansa ohjeita uudelta p��llik�lt��n niille ilkit�ille, joita toistaiseksi olemme est�neet, eik� mit��n kohdassamme muutu. Kun nuo sudet l�htev�t ry�st�retkelle, ovat he varmoja saaliistansa. Ja vaikka asemamme ei ole kovinkaan hauska, on meill� ehk� parempi olla kuin niill� ihmisraukoilla, jotka saavat j�tt�� p��nahkansa noille verikoirille.�

Vaikka ihminen olisi kuinka l�hell� hyv�ns� kuolemaa tai hyvinkin vakavan vaaran edess�, j��pi kumminkin j�lelle ihmissyd�mmen pohjalle s��li toisia kohtaan. Estevan ja h�nen yst�v�ns� ajattelivat suru syd�mmess� uhatuita heimolaisiansa, joiden eduksi eiv�t voineet tehd� enemp�� kuin omakseenkaan.

Keskell� sit� ��nett�myytt�, jonka Pedro Vicenten melkein todenper�inen olettaminen oli aikaan saanut, alkoi don Estevan taas ensiksi puhua:

�On kamala kohta, jota miehemme eiv�t viel� tunne, mutta jonka t�ytymys pian pakoittaa meid�n heille ilmaisemaan. Mets�stys antaa meille en�� tuskin mit��n tuotteita, ja ruokavaramme alkavat v�het�. Meid�n t�ytyy ruveta v�hent�m��n ruoka-annoksia.�

�K�ske heti v�hent�m��n,� sanoi Robert Tresillian, �ja jokainen tulee siihen tyytym��n nurkumatta. Eik� ole meid�n asiamme k�yd� etunen�ss� hyv�ll� esimerkill�?�

�Te olette oikeassa, yst�v�ni, mutta on asia, jota te enk� min�k��n voi est�� ja se on se, ett� v�est�mme t�m�n v�hennyksen takana aavistaa n�l�nh�t�� ja ett� kuolema siis yh� l�henee.�

�Ennen sit�,� muistutti insin��ri, �olemme aina tilaisuudessa tekem��n jonkun toivottoman yrityksen. On parempi kuolla sy�sten eteenp�in p�� pystyss� kuin tulla kidutetuksi ja marttiirapaaluun sidotuksi muistoksi noilta vimmatuilta elukoilta.�

�Sit� vastaan ei voi v�itt��,� sanoi gambusino, �mutta...�

�Mutta mit�?� huusivat kaikki vuorotellen ja j�rjestyksess��n.

Pedro Vicente antoi rauhallisena ja silm�nluomiansa r�p�ytt�m�tt� heid�n ahdistaa itse�ns� kysymyksill� ja lausui kaikkien vaiettua:

�Yksi seikka minua kummastuttaa, nimitt�in se, ett� n�m� pirulaiset, joita sanotaan niin taitaviksi kaikissa konnankoukuissa, eiv�t ole n�ytt�neet v�hint�k��n halua poistumaan ja k�tkeytym��n �iseen aikaan, siten tuudittaakseen meit� luottamukseen ja sen per�st�, sitten kun kerran olisimme j�tt�neet linnoituksemme, tehd�kseen p��llemme ratsuhy�kk�yksen. Ja kuka tiet��, eik� t�m� sotajuoni, kun sit� olisivat k�ytt�neet viikkokauden l�peens�, olisi vihdoinkin pett�nyt meid�t! T�ss� suhteessa en heit� entisiksi tunne, ja me olemme puolestamme pakoitetut antamaan heille siin� opetusta. Siin� asemassa, miss� nyt olemme, n�l�nh�t� tulevaisuuden toiveena, olisi ehk� suurin hulluus viisautta. No niin, don Estevan! Nyt on aika koetella tuotakin hulluutta!�

�Bravo!� huusivat kaikki muut.

Gambusino odotti kunnes kaikki taas oli hiljaa, jonka per�st� h�n kuuluvalla ��nell� verkalleen lausui seuraavaa:

�Meill� on ainoastaan yksi neuvo hyvitt��ksemme sit� kauheata virhett�, jonka kaikki teimme kun unhotimme l�hett�� sanansaattajia Arispeen. Yhden meist� pit�� muutamana pime�n� y�n� koettaa pujahtaa pakoon ja ehti� Arispeen apua tuomaan, ainoasta paikasta maailmassa, josta voimme sit� odottaa. Sen pit�� tapahtuman. Yhdelle meist� t�ytyy onnistua hiipi� apakien vahtimiesten ohitse, kussa silm� heilt� v�ltt�� ja siten tunkeutua sola-aukon l�pitse. Sill� joka koetuksen tekee, on yhdeks�nkymment� mahdollisuutta sadasta joutua pahaan pulmaan. Tahdon lis�t�, ett� minulla, joka tunnen maan ja indiaanein kielet, on oikeus vaatia itselleni t�t� teht�v�t� ja etten min� luovuta kenellek��n siit� koituvaa kunniaa, jos don Estevan hyv�ksyy ehdotukseni�.

T�m� nousi ja sitte kun vakavasti oli hylj�nnyt gambusinon tarjouksen, jonka poistuminen tai kova onni olisi ollut kaikille vahingollinen, lis�si h�n, ett� yritys kaikissa tapauksissa viipym�tt� oli t�yt�nt��n pantava.

�Sennores,� sanoi h�n, �minun lankoni, eversti Requennes, niinkuin tied�tte, on Zacatecaan lansieerirykmentin p��llikk� Arispessa ja Pedro Vicente on aivan oikeassa. Yhden meist� tai viel� paremmin kahden t�ytyy antautua alttiiksi koettaakseen saattaa tietoa everstille ja johdattaa h�nt� t�nne ratsujoukkoineen.�

Henry Tresillian sy�ksyi keskelle piiri� ja sanoi p��tt�v�ll� ��nell�:

�Min� olen valmis l�htem��n matkaan!�

N�it� sanoja lausuttaessa lensi hehkuva puna Gertrudeen herttaisille kasvoille. Oliko se Henry Tresillianin rohkeuden ihailua vai pelkoa, ett� h�nen ehdotuksensa hyv�ksytt�isiin. Ep�ilem�tt� kumpaistakin tunnetta.

Don Estevan hylk�si nuorukaisen tarjouksen, niinkuin gambusinonkin, mutta toisista syist�. Henry oli sotilas, niinkuin toisetkin ja h�nell� ei ollut enemp�� kuin muillakaan etuoikeutta siihen, mihin sit� itsellens� vaatii.

�lykk��mpi ajatus oli kypsynyt p��llik�n aivoissa. H�n k��ntyi kaikkiin kuulijoihin, mutta eritt�inkin Pedro Vicenten puoleen:

�Voitteko sanoa kuinka monta meik�l�isist� osaa Arispeen eksym�tt� tielt�?�

�Minun arveluni mukaan voimme laskea heit� v�hint��n viisitoista. Ei l�ydy meid�n joukossamme ainoatakaan arrieros'ta tahi vaqueros'ta, joka ei osaisi Arispeen, jos h�n onnistuisi p��sem��n aavikolle apakien huomaamatta.�

�Jos niin on asianlaita,� virkkoi don Estevan, �niin voipi ainoastaan arpa ratkaista. Mit� te ajattelette, Tresillian?�

�Min� arvelen, Villanneva, ett� arvan m��r��m�t miehet, jos ovat rohkeita, jota en laisinkaan ep�ile, voivat uskaltaa yritykseen. Jos onnistuvat, olemme pelastetut, jos joutuvat hukkaan, ei kohtalomme en�� ole ep�ilyksen alainen. He vaan tulevat kuolemaan v�h�� ennen meit�. Meid�n t�ytyy kaikkien nostaa arpaa, minun ja poikani niinkuin kaikkien muidenkin kumppaliemme, paitsi niit�, kumminkaan t�ll� kertaa, jotka ovat naimisissa.�

Niin v�h�n tarvittiin toivon kipin�n viritt�miseksi suurimpaan ep�toivoon vaipuneissa olennoissa. Kaikkien kasvot kirkastuivat heti.

Nuori Tresillian vaati koko nuoruutensa innolla, ett� arvannosto nyt heti toimitettaisiin.

Mutta don Estevan piti vallan tarpeellisena valmistaa niit� miehi�, joita pidettiin soveliaina ottamaan osaa n�ihin arpomisiin el�m�st� ja kuolemasta, ja nyt suostuttiin, ett� arvanheitto tapahtuisi seuraavana p�iv�n�.

Ryhdyttiin siis tiedustelemaan kuinka monta miest� voisi l�yt�� tien Arispeen ja millaiset ruumiin voimat heill� oli. Seuraavana p�iv�n� kutsuttiin heid�t kokoon, ett� saisivat muutamilla sanoilla tiet��, mit� heilt� vaadittiin.

Ei kukaan tehnyt vastav�itteit� eik� koettanut p��st� t�st� vaarallisesta toimesta.

Kun n�kiv�t Robert Tresillianin ja h�nen poikansa valmiina kohtaamaan samaa kohtaloa kuin kaikki muutkin, olisi moni vapaaehtoisesti tehnyt samoin kuin gambusino ja pyyt�nyt suosionosoitukseksi sen mik� heille nyt annettiin arvanheiton kautta.

Arvoiksi n�iss� arvannostajaisissa valittiin er��n kaktuskasvin p�hkin�it� luvultaan yht� monta kuin niit�, jotka ottivat osaa t�h�n kauheaan peliin. Kaksi p�hkin�� mustattiin hienoksi jauhetulla hiilell� ja kaikki heitettiin sen per�st� sombreroon (huopahattuun).

Ja nyt oli arvan vuoro puhua. Nuo kaksi mustattua p�hkin�� olivat voittoina t�ss� omituisessa tombola'ssa. Miehet asettuivat piiriin don Estevanin ymp�rille ja jokainen astui vuorossansa sidotuin silmin esiin kun h�nen nime�ns� huudettiin ja pisti k�tens� sombreroon, jota p��llikk� piti reunoista kiinni.

Toimitus oli j�nnitt�v�. Jyme�t huudot tervehtiv�t kutakin nostettua arpaa. Mutta kauvan ei tarvittu odottaa; tuskin olivat puolet miehist� vaeltaneet t�m�n uudenaikaisen arpa-astian ohitse, ennenkuin nuo kaksi kamalata p�hkin�t� jo oli noussut.

Niist� kahdesta, jotka arpa oli m��r�nnyt, oli toinen muulinajaja ja toinen h�r�npaimen, kumpikin niin rohkeita kuin kukaan muu t�ss� seikkailijalaumassa.

Tottuneina er�maan kaikkiin odottamattomiin seikkoihin olivat he edelt�k�sin uskaltaneet henkens� jo silloin, kun astuivat jalkansa aavikolle. Y�, joka seurasi t�t� p�iv��, tulisi ratkaisemaan heid�n kohtalonsa. Ilmoittakaamme kumminkin, ett� ennen t�t� y�t� oli muutama gambusinon ennustus k�ynyt toteen.

Ne indiaanit, joitten odottamaton tulo oli tehnyt niin masentavan vaikutuksen tuolla ylh��ll� vuoritasangolla, jatkoivat matkaansa Horcasitas-joelle p�in, eiv�tk� piiritetyt ilman mielenrauhoitusta seuranneet silm�yksill��n heid�n pitk�� jonoansa, kunnes se katosi taivaanrannalta.

 

Viidestoista luku.

Urhojen kohtalo.

�Eip� n�yt� silt�, ett� molemmat reippaat poikamme p��sisiv�t j�tt�m��n meid�t t�n� y�n�,� sanoi don Estevan gambusinolle.

�Ehk�p�, sennor,� vastasi Pedro Vicente. �Aavikko on niinkuin valtameri, rikas vaiheista. Kun n�kee t�m�n rajattoman pinnan, jota polttava aurinko valaisee, t�m�n pilvett�m�n taivaan, voipi odottaa kaunista y�t�, liiankin kaunista meid�n aikeillemme. Mutta Benito Anguaz ja Jacopo Barral ovat valmiina ja vakavina p��t�ksess��n, jos sumu kohoaakin llanon yli, joka ei ole tavatonta t�h�n vuoden aikaan, niin tuntevathan kumppalimme tien ja p��sty�ns� selville tuosta vaarallisesta kohdasta apakien leirin ohitse, ei heill� ole muuta kuin marssia suoraa tiet� eteenp�in. Niinkuin tied�tte, sennor, on sumu kaikkien pakolaisten yst�v�.�

�Jumala antakoon meille anteeksi,� puhkesi don Estevan puhumaan, �mutta k�yt�mme v��rin h�nen hyvyytt��n koettelemalla t�t� uhkapeli�. Min� en voi sit� auttaa, mutta omatuntoni ei saa rauhaa, sill� usko on poissa. Tuhat kertaa mieluummin tahtoisin itse olla Anguaz'in ja Barralin sijassa.�

�Nykyhetkell�,� sanoi gambusino, �olisi melkein rikos ajatella muuta kuin meid�n kaikkein pelastusta.�

Ja h�n lis�si lyhyesti:

�Arpa on puhunut.�

Jonkun matkan p��ss� leiripaikasta olivat nuo kaksi arvan m��r��m�� miest� ahkerasti matkavalmistuksiensa toimissa. Kumppaliensa ymp�r�imin� j�ttiv�t he rohkean rauhallisina j��hyv�iset heille ja odottivat l�hd�n hetke� ihmetelt�v�ll� v�linpit�m�tt�myydell�.

�Kaikki mit� min� voin luvata teille,� sanoi Barral, �on ettemme j�t� nahkaamme kojoteeroille ilmaiseksi.�

Anguaz puolestaan n�ytti revolveriansa ja virkkoi:

�T�ss� revolverissa l�ytyy jotain, joka voi pakoittaa kuusi apakia hyp�ht�m��n ilmaan. Ellemme p��se l�pi, niin ei vika ole meid�n, mutta �lk�� unhottako laskea laukauksia.�

�Kuusi minulle ja kuusi sinulle, se on kaksitoista, tasan tusina. Sen per�st� voimme kuolla vuorostamme, jos niin pit�� tapahtua.�

P�iv� kului sit� tehden kuin piiritetyt ajatuksilla, jotka vaihtelivat levottomuuden ja toivon v�lill�, katselivat taivasta.

Ep�ilem�tt� ei tuo polttava aurinko ennustanut mit��n mieluista. Sill� v�lin kokoontui utua, joka pimitti taivaan rannan. Se her�tti toiveita, ett� myrskyinen ja pime� y� oli tulossa.

Iltap�iv�n kuluessa yhtyiv�t pilvet �kki� ja purkivat sis�lt�ns� vuoren yli oikeana veden tulvana, joka sammutti hiilet niiss� uuneissa, joiden ymp�rill� oltiin ty�ss�.

Sademyrsky meni kumminkin nopeasti ohitse ja taivas siinti j�lleen alituisessa kirkkaudessaan.

Kun aurinko laskikse taivaanrannan taakse nuolen nopeudella, tulivat etel�isen taivaan t�htisiker�t n�kyviin toinen toisensa per�st� ja vaikka y� oli ilman kuutamoa, salli n�itten y�llisten valojen loiste piiritettyjen eroittaa indiaanein vahtimiehet, jotka seisoivat liikkumattomina tavallisilla paikoillaan ja punoutuivat ik��nkuin el�v�n� k�yten� solan pohjan ja Zopiloten leirin v�lille.

Piiritettyjen asemassa ei nelj�nkolmatta tunnin viivytyksell� ollut mit��n merkityst�, mutta heid�n levottomuutensa ei sallinut mit��n vitkailua. Ellei vapautusty�t� pantaisi alkuun sin� y�n�, oli se heid�n silmiss��n rauennut turhiin. P��t�s, joka heid�t tuomitsi, oli julistettu. Miksip� juuri ensi y� tulisi lempe�mm�ksi ja suosiollisemmaksi – se tiet�� pime�mm�ksi ja salaper�isemm�ksi?

Siit� huolimatta olivat kaikki jalkeilla. Muutamista merkeist� p��tti gambusino ilman muuttuneen. T�m� sadekuuro oli kastellut maan l�peens� m�r�ksi ja tarvittiin ainoastaan tavallinen y�kylm�, ett� kosteus vaikuttaisi tihe�n sumun. Taivaan ulkomuoto ei siis tarvinnut her�tt�� ep�toivoa.

J�rvi, jonka pinta aina keskiy�h�n saakka oli ollut jokseenkin levoton, tuli nyt tyveneksi kuin �ljykerros ja h�yryj� kohosi siit� hiljakseen, ik��nkuin savu nousee tulivuoren aukosta, jonka pohja on j��htym�isill��n.

V�hitellen laajeni usvahuntu, siirtyi rantareunojen yli toiselle puolen, levisi yli aavikon, peitti vihdoin punaihoisten leirin, hiipi yl�s vuoren sivuja my�ten ja ulottui vuori-yl�ng�lle saakka, jossa meksikolaiset valvoivat kivisen rintavarustuksensa takana.

Kaikki olivat siell�, miehet, vaimot ja lapset odottamassa tuota juhlallista hetke�, sumun kahleissa ja voitiinpa melkein sanoa: hiljaisuuden.

Don Estevan pyysi Benito Anguazin ja Jacopo Barralin tulemaan l�hemm�ksi, jonka per�st� h�n otti kumpaisenkin miehen k�det omiinsa.

�L�hd�n hetki on tullut,� sanoi h�n, �ja mahdotonta on ajatella sopivampaa tilaisuutta. Sellaisena y�n� kuin t�m�, n�ytt�� kyll� mahdolliselta p��st� leirin ohitse. Varjelkoon ja johtakoon teit� Jumala, yst�v�ni.�

Molemmat miehet sanoivat ainoastaan j��hyv�isens� ja vaihdettuaan muutamia k�denly�nti� taajassa ihmislaumassa ymp�rill��n, selittiv�t he olevansa valmiit astumaan veden uurtamaan.

Kumpainenkin kantoi hartioillaan ev�ss�kin ja suuren viinalla sekoitetun vesileilin, vy�ss� revolveri ja machete. He eiv�t olleet tahtoneet muita aseita, koska heid�n piti saada liikkua vapaasti.

Ilman ��nen hiiskausta he kiipesiv�t yli rintavarustuksen ja pujahtivat sumuun. Piiritetyt koettelivat seurata heit� silmill��n, ja ellei don Estevan olisi k�skenyt ankarinta hiljaisuutta, olisi heit� seurannut meluavia onnentoivotuksia.

Ei mik��n h�irinnyt hiljaisuutta t�ss� sumuisessa y�ss�.

Anguaz ja Barral kulkivat niin varovasti, etteiv�t saaneet jalkojensa alla pienint�k��n kive� liikahtamaan.

Vankeutensa aikana vuorella olivat piiritetyt el�neet monta hiljaista y�t�, mutta t�h�n saakka ei viel� yht�k��n n�in juhlallista.

Nelj�nnestunnin olivat jo Anguaz ja Barral olleet poissa.

Mik� onni ja mik� toivo jos aamulla auringon noustessa ei olisi kuulunutkaan vuoren juurelta viel� avunhuutoa tai v�hint�k��n tuskan kirkunaa.

Don Estevan, k�si Robert Tresillianin k�dess� ja syd�n kuohuvien tunteitten t�ytt�m�n�, ehk�p� toivonkin, lausui matalalla ��nell� muutamia kiitollisuuden sanoja niille, jotka nyt luuli olevan pelastuneina ja ehein� ulkona aavikon yksin�isyydess�.

Pedro Vicente, joka ojensi eteenp�in puolet ruumistaan rintavarustuksen ulkopuolelle, tahtoi ik��nkuin lukea halki utuisen usvan.

V�hitellen ja sen mukaan kuin aika kului, helpottui tuskan kauhea paino. Kullankaivajat hengittiv�t vapaammasti. Jo olivat he n�kevin�ns� Arispen puolella kaksi miest�, jotka kohta astuisivat j�lleen heid�n silmiens� eteen, eversti Requennesin lansieerien seurassa – kun melu, alassa kumeana, �kki� kaikui tasangolta yl�s vuorelle. Kohta seurasi huutoja, uudistuneita pyssynlaukauksia, sen per�st� hurjaa kiljuntaa, johon sekoittui hevosien hirnuntaa ja villien kurkku��ni�. He olettivat, ett� t�ss� oli olemassa p��llekarkaus ja he kokosivat koko laumansa vesikuurnan aukolle.

Keskell� t�t� hirmuista melua kuuluivat revolverien �killiset ja nopeat laukaukset melkein keskeytym�tt�m�ss� jonossa. Gambusino voi ne tarkoilleen lukea.

Ei ollut mit��n aihetta ep�ilyyn. Benito Anguaz ja Jacopo Barral olivat �kkiarvaamatta tavoitetut ja puolustivat nyt itse�ns� urhojen sitkeydell�.

Vuoren juurella hy�kk�si joukko kojoteeroja n�it� urhoja vastaan, eik� mit��n, oi, ei mit��n voitu tehd� heid�n edukseen!

Piiritetyt eiv�t koskaan ennen niin hyvin olleet havainneet asemansa kauheutta. Villien raivoisa kiljunta kajahteli heid�n korvissansa kuin hautajaiskellot ja kamaluuden t�ytteeksi kuulivat he yh� pitemm�n matkan p��st� toveriparkojensa j��hyv�iset.

Itsess��n muuten v�hemmin tuntehikas gambusino ei voinut pid�tt�� vihastuksen huutoa:

�Nuo kirotut konnat! He n�kev�t pime�ss�kin kuin tiikerikissat ja hurjinta hulluutta olisi uudistaa koetusta samanlaisten olojen vallitessa.�

Aikaan saamansa hankkeen huono menestys masensi h�nen mielens� kokonaan.

Ehdotuksen ja sen t�yt�nt��n panemisen v�lill� oli nelj�kolmatta tuntia kulunut ja nyt ei ollut siit� muuta j�lell� kuin oloihin tyytyminen.

Kaikki koettivat nukkua vuorella, v�symyksen tai oikeammin mielenliikutuksen r��kk��min�, mutta n�ytelm�, joka p�iv�n koittaessa tarjoutui piiritettyjen silmien eteen, her�tti uuteen eloon raivon heid�n syd�mmess��n.

Samalle paikalle, jossa apakit olivat toimittaneet kuolemantanssinsa Kalkkalok��rmeen ruumiin ymp�rill�, pystyttiv�t kojoteerot nyt marttiirapaalun.

Kohta sitoivat he siihen miehen, jossa kullankaivajat tunsivat Benito Anguazin.

He olivat raastaneet onnettoman p��lt� vaatteet ja h�nen rinnallensa leimanneet tuon hirmuisen kuolon kallon, heimonsa leimasimen, kahden ristiin asetetun s��riluun v�liin.

Kalvoimista p��n ylitse sidotuin k�sin, yhteen k�ytetyin jaloin ja verta vuotavin sivuin k��nsi muulinajaja kasvonsa vuorta kohden, ik��nkuin sielt� olisi odottanut apua ja pelastusta.

Nyt siirtyiv�t villit tuonnemmaksi; toinen toisensa per�st� ottivat he ampumataulukseen vangin rinnan ja jatkoivat ampumistaan, kunnes rinta oli aivan l�vistetty ja p��kallo kadonnut veriaukkoon.

Kuolema oli jo aikoja sitte tullut poloiselle muulinajajalle pelastajaksi, mutta nuo pedot ampuivat vaan alituiseen, verest� ja raivosta juovuksissa.

Ja sitte, uudistaaksensa murhen�ytelm�� kiihtyneell� raivolla, ripustivat he Jacopo Barralin t�m�n toverin ruumiin p��lle ja alkoivat uudelleen ampumaharjoituksiansa samalla taidolla ja samalla ulvomisella. Sen per�st� kaksi heist� skalpeerasi uhrit ja huiskutellen verisi� p��kallonahkoja ilmassa, l�heniv�t he vuorta niin paljon kuin uskalsivat sek� heiluttivat noita hirveit� voitonmerkki��n voimattomien kullankaivajain silm�in alla.

V�h�� ennen auringon laskua saivat piiritetyt jonkun lohdutuksen. Anguaz ja Barral olivat pit�neet sanansa. Ei yksik��n heid�n revolveriluodistansa ollut turhaan hukattu ja viel�p� olivat heid�n machetensakin tulleet k�yt�nt��n. Indiaanit saivat viett�� viidentoista heik�l�isen hautausjuhlaa. Molemmankin uhrin henki oli kalliisti lunastettu.

T�m�n komean kuolinjuhlan n�keminen teki kumpaisenkin uroon kuoleman kaksinkerroin surulliseksi.

 

Kuudestoista luku.

Vallan kummallinen hypp�ys.

Kaiken aikaa vallitsi kauhu vuoren lakeudella.

Tuo melkein tuokiollinen vaihdos toivosta ep�toivoon masensi voimakkaimmatkin. Nyth�n ei voinut mit��n tehd� – sit� sanoivat he yh� uudelleen toisilleen. Ja loppup��t�ksen� kaikelle t�lle: n�l�nh�t� ja kuolema – Barralin ja Anguazin kuolema!

Don Estevan ymm�rsi, ett� n�m� h�ilyv�iset ja rohkeutta masentavat ajatukset, jotka h�n pelk�si tarttuvan yh� laajemmalle, olivat hajoitettavat.

Jos kohta Benito Anguazin ja Jacopo Barralin martiirakuolema olikin n�iden muistolle kunniakas, niin her�tti se kumminkin synkki� ajatuksia ja juuri t�t� ajatussuuntaa piti kaiken mokomin vastustaa.

Ehdottaa uutta pakoyrityst� olisi ollut turhaa. Muuten olisivatkin kojoteerot nyt varuillansa, eiv�tk� laiminl�isi enent�� vartioimisen huolellisuutta. Siin� suhteessa oli nyt toivo turha. Moista ei saanut en�� ajatellakaan.

Mutta sen ihmisen, joka on hukkumaisillaan, kuolema varmana silmiens� edess�, on taisteleminen loppuun saakka, vaikka h�n olisikin keskell� valtamerta.

Vihdoinkin oli don Estevan keksinyt tuuman, joka oli teroitettava alakuloisien kullankaivajien mieliin.

Esimerkki, jonka Anguaz ja Barral olivat antaneet, nuo miehet, joita apakit eiv�t olleet valtaansa saaneet ennenkuin viisitoista heid�n miehi��n oli kaatunut – eik� se ollut loistava esimerkki?

Kaatua, mutta vihollisten ruumiskasoille – se olisi ��rimm�inen keino, jota ei kukaan voinut heilt� riist��.

T�ss� suhteessa gambusino auttoi p��llikk�� tarmollansa, joka toisetkin vei muassaan.

�Sennor,� sanoi h�n t�lle mainittuaan miten majapaikalla kilvoin kuvaeltiin �sken tapahtuneita kauhuja, �meill� on ainoastaan yksi teht�v�: suoraan ilmoittaa v�ellemme, ettei kukaan heist� joudu alttiiksi n�in kauhealle kuolemalle.�

�Ja mit� te tekisitte, Pedro, vakuuttaaksenne heit� siit�?�

�Mit�k� min� tekisin? Kutsuisin heid�t mit� pikemmin kokoon ja julistaisin, ett� me, kun hetki on tullut, keksimme keinon kuolla kaikki yhdess� j�tt�m�tt� ainoatakaan p��t� indiaanilaisten verikoirain skalpeerausveitsille.�

Don Estevan katseli gambusinoa h�mm�styneen�. Mit�h�n t�ll� oli mieless�?

�Min� en ole niin hullu kuin n�ytte uskovan, sennor. Laiva ei koskaan joudu vihollisen mielivallan alaiseksi niin kauvan kuin ruutia l�ytyy s�ili�ss�. Kun kaikki toivo on lopussa, k�skee katteini sytytt�m��n luntun ja r�j�hdytt�m��n laivan ilmaan.�

�Mutta emmeh�n ole miss��n laivassa?�

�Sama se. Ruutia ei tule puuttumaan. Jos viimeisess� tuokiossa emme viel� ole keksineet uutta keinoa l�hett��ksemme sanansaattajaa Arispeen, ei mik��n ole helpompaa kuin valmistaa ruutimiina uurteen rintavarustuksen alle ja vuoritasangon suulle. Kun alue kerran on saatu muokatuksi, ei ole muuta kun sinne viekoitella vihollinen. Se voipi tapahtua hy�kk�yksen kautta, jonka ainoa tarkoitus olisi antaa heid�n ahdistaa askel askeleelta yl�sp�in uurrosta my�ten, jonne vet�ytyisimme takaisin. Kun apakit n�in olisivat ehtineet yl�s lakeudelle, r�j�hdytt�isimme heid�t ilmaan itsemme kanssa. Meid�n t�ytyy mihin hintaan hyv�ns� saada kumppaliparkojemme kuoleman kamppauksen vaikutuksen h�vi�m��n.�

T�m� gambusinon kuvaama kuoleman mahdollisuus ja samalla vihollisen hautaamisen mahdollisuus juuri siin� hetkess� kuin t�m� voittoa odotti, kohotti j�lleen rohkeuden masentuneissa.

Nautittiin yh� enemm�n siit� mielikuvituksesta, ett� naisten ja lasten henki� ei kauvemmin annettaisi alttiiksi raakalaisille, ja ett� he, kun viimeinen hetki oli ly�nyt, menisiv�t k�sikk�in toiseen maailmaan, vuoteena kojoteerojen ruumiita.

Eteens� katsovana miehen� piti don Estevan parhaana, ett� t�m� suosiollinen mieliala tulisi oitis k�ytetyksi heid�n hy�dykseen ja selitti, ett� asema ei suinkaan viel� ollut toivoton, ett� vuoren varat eiv�t kenties olleet niink��n tyhjennetyt, kuin luultiin, sek� ett� jos ment�isiin yleiselle huutoajolle, varmaankin l�ytyisi riistaa ja siis voitettaisiin aikaa jatkamaan vastustusta.

T�m� mets�stys m��r�ttiin seuraavaksi p�iv�ksi auringon noustua.

Varmuus, ettei heid�n ollut pakko joutua kojoteerojen raivon esineiksi, oli j�lleen tuottanut jonkunlaista iloisuutta piiritettyjen joukkoon. Totutaan ajatukseen, ett� on kuoltava, niinkuin totutaan mihin muuhun ajatukseen tahansa, ja kun ajatus kerran on vakaantunut, koettaa ihminen luopua sit� mieless��n hautomasta.

Seuraavana aamuna p�iv�n koittaessa l�hdettiin matkaan, paitsi ne miehet, joiden tuli vartioida solaa, ja mets�stys alkoi.

Niinkuin don Estevan oli ennustanut, ei se ollut turhaa. Tapettiin riistaa osaksi huonomakuistakin lajia, viel�p� susia ja kojootejakin, mutta ei saanutkaan en�� olla herkuttelija.

L�hell� puolta p�iv��, kun don Estevan, molemmat Tresillianit, insin��ri ja gambusino astuivat etunen�ss�, kuului �kki� outo ��ni mets�ss� ja n�htiin komea karnero rient�v�n ohitse suurimmalla nopeudella.

Mik� onni, jos olisi mahdollista tappaa se! Se oli ep�ilem�tt� viimeinen otus sit� parvea, jonka Pedro Vicente ja Henry Tresillian olivat kohdanneet piirityksen alussa ja joka p�iv� p�iv�lt� oli tullut yh� t�rke�mm�ksi ruuan lis�ksi piiritetyille.

Kaikissa tapauksissa oli se oikein vallaton vasikka, nuori ja uljas oinas oivallisilla j�ntereill� ja pitkill�, taaksep�in kaarevilla sarvilla. Se ei voinut p��st� mets�st�jien kynsist�, sill� se juoksi suoraa tiet� harjanteen ��rimm�ist� reunaa kohden sille puolelle, joka oli poisp�in indiaanein leirist� – niin sanoaksemme kohti avaruutta. Sinne kerran tultuansa oli se varmaan saavutettavana kiert�m�ll�.

Mets�st�jill�, joita palava halu kiihoitti p��st�kseen t�m�n saaliin herroiksi, ei ollut edes malttia odottaa. Puoli tusinaa laukauksia kajahti, mutta sattumatta karneroon, joka, kun oli ehtinyt vuoren jyrk�nteelle, �kki� seisahtui polvistetuin jaloin ja p�� kyyristyneen� jyrk�nteen yli.

Tuossa paikassa hyp�hti se ilmaan etujalat kaksin kerroin ja katosi mets�st�jien h�mm�styneitten katseitten edest�.

Mik� hypp�ys!

Varmaankin oli el�in ep�toivossaan tiet�m�tt�ns� heitt�ytynyt rotkoon ja makasi nyt tietenkin kallion juurella henget�nn�, musertuneena ja rikki revittyn� s�rkynein s��rin ja v�risevin lihoin.

Kummallisella uteliaisuuden tunteella ja pettyneell� toiveella l�hestyiv�t mets�st�j�t vuoren reunaa.

Gambusino hy�kk�si etunen�ss� niin nopeasti kuin kintut kannattivat.

Omasta puolestaan n�ki h�n t�ss� sattumassa ongelman, joka oli ratkaistava. Karneron lev�ht�minen rotkon ��rimm�isell� reunalla antoi h�nelle kaikenlaista ajatuksen aihetta. Ennenkuin el�in oli sy�ssyt alas, oli se mietiskellyt. Aivan varmaan oli se toiminut miettim�ll�. Ep�toivoinen el�in voi s�ik�hdyksen valtaamana heitt�yty� rotkoon, mutta pys�htym�tt�, ottamatta aikaa mietti�kseen mihin se sy�ksyy. Mutta karnero oli ep�illyt, huolimatta niist� luodeista, jotka vinkuivat sen korvissa, ja se oli tehnyt hypp�yksens� ik��nkuin laskettuansa korkeuden ja hypp�ysmatkan.

Kun gambusino oli tullut vuoren reunalle, laskeutui h�n vatsallensa ja tirkisteli alas. Mets�st�j�t seurasivat h�nen esimerkki�ns�. Kallioilla, jotka pistiv�t ulos vuoren sein�st�, ei n�kynyt mit��n. Tuolla alhaallakaan ei l�ytynyt mit��n, ellei karnero mahdollisesti ollut pehkojen peitteess�. Mutta ei! Olisihan ainakin n�kynyt veripilkkuja kivill�.

Pedro, joka antoi katseensa kiit�� yli aavikon, ei voinut pid�tt�� huudahdusta. H�n nousi yhdell� harppauksella pystyyn ja ojensi k�sivartensa taivaan rantaa kohden. Kaikki seurasivat h�nen liikett�ns� ja n�kiv�t karneron, joka pakeni et��ll�, nopeana kuin nuoli.

Mit� tuo tiesi?

Oliko mahdollista, ett� el�in lihasta ja luusta voi harpata tuolla tavalla sellaisen putoamisen per�st�, – viiden sadan jalan hypp�yksen per�st�.

Gambusinon kasvot s�teiliv�t. Aate oli sukeltanut esille h�nen aivoissansa, jotka alituisesti etsiv�t pelastuksen keinoja.

Mutta kun h�n ajatteli, ett� uusi erehtyminen voisi tulla parantumattomaksi pahaksi, antoi h�n h�mm�styneitten seuralaistensa poistua eli oikeammin oli n�it� saattavinansa. Mutta niin pian kuin luuli voivansa k��nty� takaisin muitten n�kem�tt�, l�hestyi h�n reunaa, tutki suuremmalla tarkkuudella vuoren sein��, mittasi kallion reunan sen koko korkeudelle ja laajuudelle, laskeutui alas ja tutki pienemm�tkin ep�tasaiset kohdat, viel�p� rosotkin kallioissa. T�m�n tarkan ja pitk�llisen tutkiskelun per�st� palasi h�n majapaikkaan p�in, ilo katseessaan ja mutisi:

�Kuulkaapas! Me emme ole ehk� niink��n auttamattomasti hukassa!�

H�n oli nyt p��ssyt selville karneron hypp�yksest�.

Kun h�n saapui majapaikalle, oli jo y� alkanut ja h�n h�mm�styi suuresti, kun don Estevanin teltan ulkopuolella kuuli eritt�in vilkkaan ajatusten vaihdon sis�lt�.

Gambusino astui sis��n ja h�nt� kehoitettiin tavan mukaan ottamaan osaa neuvotteluun.

Silloin juuri Henry Tresillian puhui ja selitti, ett� t�m� toimettomuus oli kuolemata kamalampi, eritt�inkin kun johdatti mieleens� noita kahta kumppalia, jotka ennenkuin sortuivat, tappoivat viisitoista vastustajaa.

Pedro Vicenten tulo teki keskustelun raskaammaksi. Kaikki tiesiv�t, ett� h�n oli sellaisien yrityksien ankara vastustaja.

H�n asetti pyssyns� nurkkaan, asettui tavalliselle paikallensa, kuunteli tavallisella kunnioituksella don Estevanin selityst� ja virkkoi, kun h�nt� pyydettiin lausumaan ajatuksensa:

�Kaikki tuo on hyv��, sennores, mutta min� luulen t�t� nyky� voivani tarjota jotain parempaa.�

�Selitt�k��!� huudettiin. �Mit� uutta teill� on ilmoitettavana?�

Gambusino vastasi aivan yksinkertaisesti:

�Ehk�p� pelastusta.�

�Voitteko ehk� tehd� ihmeit�, sennor gambusino. Kuulkaa, lausukaa siis mit� on syd�mmell�,� sanoi insin��ri.

�Keino on niin yksinkertainen,� vastasi Pedro Vicente, �etten k�sit� miten olemme voineet olla ajattelematta t�t� ennen. Koska nuo roistot kielt�v�t meit� l�hett�m�st� sanansaattajaa Arispeen suuren portin kautta, niin t�ytyy h�nen l�hte� matkalle vuoren vastakkaiselta puolelta.�

L�sn�olijat luulivat, ett� Pedro Vicente houraili.

�Yst�v�ni,� sanoi don Estevan, �te ette muista, ett� sielt� on viidensadan jalan hypp�ys.�

�Te ehdotatte, ett� meid�n tulee tehd� samalla tavalla kuin karneron,� virkkoi monta ��nt� yht� haavaa.

�Aivan niin,� vastasi Pedro. �Tehd� samalla tavalla kuin karnero teki, se on ainoa keino.�

Ja h�n lis�si:

�Jos tahdotte tehd� minulle seuraa, sennores, huomisaamuna p�iv�n valetessa, niin tahdon l�hemmin selitt�� mit� olen tuuminut tehd� ja te saatte n�hd� ett� jos minun ehdotukseni onkin t�ynn�ns� vaikeuksia, on se kumminkin mahdollinen, jos meiss� on v�h��k��n taitoa ja tarmoa. Muuten mielin sanoa, ett� itse t�ll� kertaa uskallan yrityksen. Kaikki mink� pyyd�n teilt�, herra insin��ri, on viisisataa jalkaa k�ytt�, jos voitte sen minulle hankkia.�

Insin��ri selitti, ett� h�nell� ainakin oli nelj�sataa. Puuttui siis viel� sata jalkaa, mutta mitenk� ne sitte hankittaisiin?

Ehdotettiin, ett� sidottaisiin toisiinsa muutamia suopunkia, mutta ei sek��n pitk�lle riitt�isi. Joku tuumaili, ett� piti leikata liuskoiksi telttakangas ja punoa liuskat k�ysiksi. Ehk� sill� tavalla saataisiin mit� tarvis vaati? Kaikessa tapauksessa t�ytyi koettaa.

Sill� v�lin kuin jokainen n�in esitti ajatuksensa, antoi gambusino merkin, ett� h�nell� oli jotakin sanottavaa.

�Teette itsellenne turhaa vaivaa. Aineksia k�yden punontaan ei puutu, emmek� tarvitse muuta kuin kumartua maahan poimiaksemme niit�.�

�Mit� sitte? Mist� aiotte valmistaa k�ysi�?� huusivat kaikki.

�Juuri n�ist�,� vastasi gambusino, potkaisten syrj��n muutamia kuivia lehti�, joitten p��ll� h�n istui.

Ne olivat metskalin lehti�, joitten kuituvista, niinkuin hampunkin, voi valmistaa mit� vahvinta k�ysitavaraa.

T�m� puu, joka jo oli antanut meksikolaisille monta ateriaa, voi siis sen lis�ksi valmistaa heille mahdollisuuden tuottamaan pelastajia Arispesta. Ja vuorella l�ytyi niin monta puuta, ettei tarvinnut puutosta pelj�t�.

Jos kiivaasti k�ytiin ty�h�n k�siksi, voitiin se saada valmiiksi seuraavan p�iv�n ehtooseen, ja suostuttiin, ett� sill� ajalla kuin leiripaikassa punottiin k�ysi�, piti don Estevanin ja h�nen yst�v�ns� aamun valetessa seurata gambusinoa, joka pakopaikalla itsell��n aikoi heille selitt�� miten aikoi paeta.

Varhain aamulla olivat kaikki ty�ss�. Naiset poimivat metskalin lehti�, jotka olivat varisseet muutamia p�ivi� sitte. Tuoreita ei sovi heti k�ytt��. Jokainen leiripaikkaan j��nyt sai osansa t�ss� kummallisessa k�yden punonnassa ja muuten hitaammatkin tekiv�t ty�t� halulla ja ilolla, sill� toivo oli palannut ja samalla my�skin rohkeus.

Sill� v�lin kuin jokainen teki parastansa, tarkastivat don Estevan, molemman Tresillianin, insin��rin ja gambusinon kanssa sit� vuoren kuvetta, joka edellisen� p�iv�n� oli vet�nyt puoleensa Pedro Vicenten huomion karneron sy�ks�hdyksen kautta.

Ei puuttunut j�nnityst� mieliss�, kun sinne askeleet ohjattiin.

Nyt niinkuin edellisess�kin ep�onnistuneessa yrityksess� n�htiin hengess� apuarmeija, eversti Requennesin lansieerirykmentti.

Gambusino oli puhunut totta. H�n selitti selv��n karneron hypp�yksen ja osoitti, ett� jos seurattaisiin �lykk��n el�imen esimerkki�, laskeutuminen alas, jos kohta vallan vaikeakin, ei kumminkaan olisi mahdoton ihmisellek��n. Ojentaen itse�ns� jyrk�nteen yli sellaisen ihmisen koko rohkeudella, joka toivoo ja jolla ei ole aikaa ajatella py�rtyv�ns�, tarkastelivat don Estevan ja h�nen seuralaisensa vuorisein�n kaikki pienimm�tkin erityiskohdat ja seurasivat Pedro Vicenten huomautuksia. T�m� toimitti n�yttelemist�ns� ihmetelt�v�ll� selvyydell� niinkuin mies, joka on varma asiastaan.

Toisesta pisteest� toiseen, alkaen noin kolmenkymmenen jalan p��ss� yl�reunasta, oli t�m� vuoren sein� jono pieni� ja hyvin kapeita kallion s�rmi�, joitten pit�isi olla aivan n�kym�tt�mi� alangolta p�in, mutta j�tt�isiv�t tarpeeksi tilaa ihmiselle pysy�ksens� pystyss� niitten p��ll�. K�yden avulla pit�isi voida laskeutua alas toiselta s�rm�lt� toiselle. Viimeiselt� s�rm�lt�, noin sata viisikymment� jalkaa ylemp�n� maan pinnasta, laskeutui tuo paljas ja aivan sile� kallio hiukan viett�m�ll� alas llanoon asti, ja t�t� viettoa my�ten oli kiihko-ajosta pelj�stynyt karnero hyvin hyv�sti voinut soluttautua, ehk�p� py�ri�kin.

T�m�n viimeisen matkan palasen korkeus ansaitsi ep�ilem�tt� tulla huomioon otetuksi. Mutta solmunuoralla, joka oli hyv�sti kiinnitetty ja jota viimeisell� kallion s�rm�ll� pitiv�t kiinni ne kaksi miest�, jotka olivat auttaneet h�nt� sinne p��sem��n, piti yksin�isen, taitavan ja kylm�verisen miehen hyv�sti voida suoriutua. Kokonaisuudessaan oli laskeutuminen tosin vaarallinen, – mutta joka ei mit��n uskalla, ei se mit��n voitakaan!

Don Estevan ja h�nen seuralaisensa h�mm�styiv�t n�hdess��n gambusinon erinomaisen �lyn ottamaan opetusta pakenevasta el�imest�.

Katseet hurmaantuneina ja taivaan rantaan uponneina ei siin� tuokiossa kukaan ajatellut t�m�n laskeutumisen vaikeuksia, laskeutumisen, jossa oli viisisataa jalkaa alasp�in ment�v� ja joka oli teht�v�, ennenkuin voitiin l�hte� marssimaan ulos aavikolle.

Hetken hurmauksessa olisi jokainen heist� tahtonut l�hte� matkalle minuuttiakaan viipym�tt�, selv�ll� p�iv�ll� ja ajattelemattakaan indiaanein tutkivia silm�yksi�.

Katsellessa aavikon avaruutta pys�htyi Pedron silm� mustaan, liikkuvaan esineeseen, jota osoitti seuralaisilleen ja joka n�ytti yh� kasvavan suuruudessa sek� l�henev�n vuorta.

Henry Tresillian tunsi ensi silm�n luonnilla Krusaderin.

�Se se on,� h�n huudahti. �Eik� todellakin n�yt� silt�, kuin se sellaisina hetkin� kuin t�m� viel� kerran mielisi sanoa: Sin� tied�t, ett� jos minua tarvitset, niin olen t��ll�!�

Henry oli useammin kuin yhden kerran vaelluksillansa havainnut hevosensa samoilla tienoilla ja siit� tehnyt sen johtop��t�ksen, ett� h�nen Krusaderinsa t�ll� puolella varmaankin oli l�yt�nyt rauhallisemman turvapaikan ja sy�tt�maan halunsa mukaisemman, sek� ett� se oli valinnut varsinaisen p��kortteerinsa n�iss� seuduissa.

H�mm�stym�tt� h�n siis n�ki sen j�lleen, mutta t�m� seikka her�tti h�ness� nopean p��t�ksen.

�T�ll� kertaa,� sanoi h�n, �on arvanheitto tarpeeton, sill� nyt min� l�hden matkalle. Nyt se koskee kaikkien etua.�

N�m� odottamattomat sanat tuottivat tuokion ajaksi h�mm�styst�.

�Te,� sanoi don Estevan, �miksi juuri te, nuori yst�v�ni, ennemmin kuin jokin muu, kuin Pedro Vicente, joka juuri �sken on vaatinut t�m�n kunnian itselleen.�

�Sin�, lapseni?� puhkesi sanoiksi Robert Tresillian.

�Juuri min�, sennor, juuri min�, is�ni,� sanoi rohkea nuorukainen, �ja siit� vakavasta syyst�, ettei kenell�k��n ole niin suuria toiveita onnistua. Niin pian kuin kerran olen tullut tuonne alas, tulee minulle heti Krusader avukseni annettuani merkin, jonka se kyll� tuntee. Kuten tied�tte, ei yksik��n apakien villeist� hevosista voi tavoittaa Krusaderia, ja koska arvelette, sennor, ett� t�ytyy olla kaksi, jotka l�hetet��n Arispeen, niin onhan asia selv�. Ne kaksi ovat l�ydetyt: Krusader ja min�! Ellei mitk��n mahdit yhdy liittoon meit� vastaan, niin ei l�ydy ket��n muita kuin me, jotka niin varmasti voivat ehti� Arispeen.�

Liikutettuna t�st� rohkeasta puheesta astui gambusino nuoren miehen luo ja puristi voimakkaasti h�nen k�si�ns�.

�Antakaa ainakin minun seurata teit�, Henry. Min� olen varma voivani vied� teid�t suoraa tiet� Arispeen, jota vastoin te...�

Henry Tresillian ei antanut h�nelle aikaa jatkamiseen.

��lk�� olko levoton,� h�n sanoi, �vaan antakaa minun toimia. Jos olisi pakko matkustaa jalkaisin, en uskaltaisi kilpailla kanssanne, vaan l�htisimme mieluummin yhdess�. Mutta te tied�tte, ett� Krusader ei anna kenenk��n muun ratsastaa sel�ss�ns� kuin minun.�

�Vaan jos te ette tapaa sit� vuoren juurella?�

�Minun t�ytyy tavata se. Mutta jos min� vasten kaikkea arvelua en tapaisi sit�,� sanoi Henry Tresillian, �silloin, sennor Pedro, odotan min� teit� tuolla alhaalla ja silloin l�hdemme matkalle yhdess�.�

Vavistus, ik��nkuin s�hk�n synnytt�m�, virtasi l�pi kaikkien.

Jokainen tunnusti itsekseen, ett� nuori mies oli oikeassa. Voisiko Krusaderia parempata toveria l�yt��, jos mieli rient�� Arispea kohti?

Robert Tresillian, joka tunsi itsens� ylpe�ksi pojastaan, sulki h�net syliins�. Mit� don Estevaniin tulee, niin my�nsi t�m�, ett� nuori mies oli oikeassa, mutta ajatteli tyt�rt�ns� Gertrudesta, jonka mieli joutuisi kauheasti kuohuksiin sellaisesta uutisesta.

Ainoastaan insin��ri teki ��nett�mi� v�itteit� mieless��n. H�n mietti itsekseen, ett� oli ainoastaan kaitselmuksen sallimus, jollei niin vaikeassa yrityksess� k�ysi katkeaisi, hankautuisi poikki tai leikkautuisi melkein v�ltt�m�tt�m�st� hankautumisesta jotakin kallion s�rm�� vastaan. Mutta oliko h�nell� edes oikeutta esitt�� ep�ilyksi�ns�, kun h�nell� ei ollut parempaakaan ehdotusta?

Suostuttiin, ett� l�ht� tapahtuisi jo samana y�n� ja niin palattiin majapaikalle.

Pieni joukkue oli tuskin ehtinyt sinne, ennenkuin er�s kullankaivaja tuli juosten heng�styneen�.

H�n kertoi, ett� kun h�nen ja muutaman h�nen toverinsa piti muuttaa er�st� kivilohkaretta, joka makasi k�yt�v�n tiell�, mit� heid�n oli k�sketty tasoittamaan vuoritasangon toisessa p��ss�, h�n h�mm�stykseksens� oli n�hnyt t�m�n lohkareen �kki� vajoovan maan sis��n ja katoovan kauhealla pauhinalla – ik��nkuin kokonaisena jonona pamahduksia, jotka uudelleen kaikuivat syvyydest�.

Alussa oli h�n miltei pelj�stynyt, mutta kohta j�lleen rohkaissut mielt�ns� ja paljastanut aukon suun kumppalinsa ja muutamien kullankaivajien avulla, jotka oli sinne kutsunut.

He olivat sill� tavalla l�yt�neet suun maanalaiseen kaivoon, joka taisi olla hyvinkin syv� siit� ajasta p��tt�en, mink� sinne heitetyt kivet tarvitsivat ehti�ksens� pohjaan.

Kumppalinsa, jotka olivat j��neet t�m�n ammottavan aukon suulle, olivat l�hett�neet h�net insin��rin luokse ilmoittamaan l�yt��.

Luola ei ole mit��n tavatonta vuorissa. Mutta siin� mielen tilassa, jossa meksikolaiset nyt olivat, kasvoivat pienimm�tkin v�h�p�t�iset seikat niin suuriksi tapahtumiksi. Kaikissa tapauksissa piti tarkastettaman, miten asianlaita oli.

Insin��ri oli vilkkaalla uteliaisuudella kuunnellut ty�miehens� kertomusta. H�n kokosi heti kaikki taitavimmat miehens� kullankaivajajoukkueessaan k�skien heid�n tuomaan mukanaan kaikkea mit� tarvittiin laskeutuessa alas kaivosaukkoon: k�ysi�, ketjuja, koria, lyhtyj�, s�hk�valaistuskoneita y. m., joita oli saatu hinatuksi yl�s lakeudelle, kun kojoteerot ilmestyiv�t, ja l�ksi v�kinens� oitis l�yt�paikalle, miss� heti pani toimeen kaikki temput, jotka olivat tarpeen laskeutuessa alas aukkoon.

Muutamien metrien p��h�n aukon suusta antoi h�n ajaa maahan paalun, jonka ymp�rille k��ritytti kaiken mit� l�ytyi kaabeleja ja ketjuja. Kaabelin p��h�n antoi h�n lujasti kiinnitt�� korin, johon mahtui, paitsi h�nt�, nelj� henke�, sek� astui itse siihen ty�njohtajan ja kolmen ty�miehen kanssa, jotka toivat mukanaan kaivoskuokkia ja rautakankia.

Lamput sytytettiin ja laskeuduttiin varovasti, ilman kiirett� ja mit��n vastusta kohtaamatta.

�Kaivo� oli syv�. Jokaiselta viidenkymmenen jalan matkalta merkitsi insin��ri n�ht�v�ll� tyytyv�isyydell� syvyyden. Hetken kuluttua tavoitti kori pohjan.

Insin��ri ja h�nen toverinsa olivat nyt jonkunlaisessa hyvin avarassa holvissa, muodoltansa pitkulaisessa, mutta kaikilta puolin lujien kallioseinien ymp�r�im�n�. Ei mit��n aukkoa! Ainakin luuli insin��ri niin ensimm�isen tarkastuksensa per�st�.

H�n antoi kumminkin k�skyn tarkastaa seini� rautakangilla ja teki itse samoin kaivoskuokkansa hamarapuolella.

�kki� s�ps�hti h�n. H�nest� tuntui ik��nkuin rauta, t�r�ht�ess��n kalliota vastaan, antoi selvemm�n ��nen. Olikohan tuo erehdyst�. Insin��ri k�ski olemaan hiljaa. Kaikki rautakanget lakkasivat jym�htelem�st� seini� vastaan. Insin��ri yksin kalkutteli kaivoskuokallaan kalliota ja jokainen havaitsi todellakin, ett� ly�nti kumahti pitk�llisell� soinnulla. Koetta uudistettiin kolme kertaa per�tysten samalla seurauksella. Ei voitu en�� ep�ill� ontelo arvattiin l�ytyv�n t�m�n sein�n takana.

Kalliota jyskytettiin kangilla, ensin hiljaa, sen per�st� kest�v�ll� sitkeydell� ja siin� m��rin kuin sit� koverrettiin, tuli ��ni yh� selvemm�ksi.

Ty�t� tehdess�ns� insin��ri mietiskeli. H�nen aivoissansa kiehui. Ajatelkaas, jos se mit� h�n aavisti, toteutuisi!

�kki� h�nen paljansa ei en�� tavannutkaan sein�� esteen�, vaan upposi aukkoon ja vajosi sinne. Ainoastaan vaivalla h�n veti sen takaisin. Ja asettaessaan kaivoslyhtyns� l�hemm�ksi, n�ki h�n ett� kallio oli l�vistetty.

Aukon laajentamisessa ei ollut mit��n vaikeutta. Jokainen k�vi ty�h�n kiinni. Siin� m��r�ss� kuin l�pi tuli laajemmaksi, olivat he tuntevinaan raittiin ilman l�heisyydess��n ja vihdoinkin oli reik� niin suuri, ett� ihminen voi mahtua l�pi.

Insin��ri astui ensiksi sen sis��n ja muut seurasivat per�ss�. Onteloa ulottui vaakasuoraan kalliosein�n l�pi. Ei ollut edess� mik��n unelma – raitis ilma virtasi sis�ll�. He tunsivat sen hikisill� kasvoillansa ja insin��ri, joka kulki etunen�ss�, luuli viel� n�kev�ns� valon kajastuksenkin.

N�k�ala tuli v�hitellen laajemmaksi, kohta n�kyi leve�mpi aukko kalliossa, ja kun insin��ri oli ehtinyt siihen, ei h�n voinut pid�tt�� riemuhuutoa n�hdess��n aavikon koko rajoittamattomassa avaruudessaan.

 

Seitsem�stoista luku.

Taivaan ja maan v�lill�.

Gambusinon tuuma oli kummallisella tavalla tehty yksinkertaisemmaksi. Kaivon ja ontelon l�yt� oli tasannut kaiken.

Varsinainen laskeutuminen llanolle, joka nyt oli v�hentynyt korkeintaan sataan viiteenkymmeneen jalkaan, ei nyt tosi teossa en�� ollut vaarallinen. Nyth�n ei mit��n ollut pel�tt�v�� Henryn suhteen, ellei apakien huomio miten kuten ulottuisi sille puolen vuorta.

Kun nyt seuraava y� oli sellainen toivottu y�, joka ei ollut liian pime� eik� kokonansa selke�, oli se todellakin edullinen pakoyritykselle. Insin��ri, don Estevan, Robert Tresillian, h�nen poikansa Henry, gambusino ja muutamia valituita kullankaivajia l�ksiv�t aukolle, laskeutuivat kaivon pohjaan ja kulkivat ontelon ��rim�iseen p��h�n, jossa vapaa ilma tuli vastaan.

Vaikka kaikki meni mielen mukaan, oli mielen liikutus suuri.

Gambusino etsi h�m�r�ss� Henry Tresillianin k�si� ja puristi niit� niin voimakkaasti kuin jaksoi.

�Sennor,� sanoi h�n, �viel� on aikaa, antakaa minun l�hte�, y� on suotuisa ja jos teid�n hevosenne ei vastaakaan minun huutooni, on minulla kumminkin niin monta tuntia y�t� edess�ni, ett� p�iv�n tultua jo olen kaukana kojoteerojen n�kyvist�.�

�Tuhannet kiitokset, sennor Vicente,� vastasi nuorukainen, �mutta ei kukaan muu kuin min� itse voi varmasti tavoittaa oivaa Krusaderiani tuolla alhaalla. Se ei vastaa kenellek��n muille kuin minulle ja kun p�iv� levi�� aavikon yli, olen min� hevoseni avulla ehtinyt paljoa kauvemmaksi matkalla Arispeen kuin jalkamies, jos kohta se mies olisikin te itse.�

Gambusino huomasi nyt, ett� oli turha vaiva intt�� vastaan.

Eron hetki oli tullut. Henry heitt�ytyi is�ns� syliin ja sen per�st� don Estevanin.

H�n ei tahtonut lausua Gertrudeen nime� T�ll� ratkaisevalla hetkell� ei mik��n saanut masentaa h�nen rohkeuttaan. Eik� kaikkien pelastus riippunut h�nen kylm�verisyydest��n ja kest�v�isyydest��n?

Sitten kun hyv�sti oli tullut alas, ilmoittaisi h�n varovaisella vihellyksell� niille, jotka seisoivat ontelon aukolla, ett� kaikki oli selv��, sek� ett� h�nell� oli aavikon manner jalkainsa alla; kaksi vihellyst� sit� vastoin tiet�isi, ett� h�n oli vaarassa sek� ett� heid�n viipym�tt� piti hinata h�net yl�s.

Laskeutuminen alkoi. Suurimmalla varovaisuudella antoivat miehet k�yden solua; liian hitaasti kiihke�n nuoren miehen mielest�, liian nopeasti heid�n, jotka tunsivat, ett� h�n l�hti ulos tuntemattomaan seutuun ja ett� jokainen k�yden lasku l�henti h�nt� vaaraan, ehk�p� kuolemaan.

Vihdoinkin koski Henry Tresillianin jalat mantereeseen.

H�nen ensimm�inen ajatuksensa oli kuunnella. Sen t�hditetyn taivaan alla, joka levisi t�m�n osan yli Sonoran aavikkoa, oli hiljaisuus juhlallinen.

Henry Tresillian antoi kuulua vihellyksen, joka osoitti, ett� laskeutuminen oli lopussa, ja l�hti sitte liikkeelle suoraa tiet� sit� kohden, jossa oli n�hnyt Krusaderin.

Nyt oli h�nell� tarpeen saada k�siins� hevonen, antaa tuon �lykk��n el�imen tiet��, ett� h�n oli l�heisyydess� ja etsi sit� yksin�isyydess��n.

Kun h�n kerran oli p��ssyt sen selk��n, tekisi h�n kierroksen v�ltt��kseen indiaanein leiri� ja katoaisi salaman tavoin Arispeen p�in.

Henryn n�in poistuessa selitti insin��ri, ett� h�n, jos niin tarvittiin, voisi valaista tasangon, jossa Henry vaelsi, kokonaisen peninkulman laajuudelta.

Gambusino pani �kki� k�tens� h�nen k�sivarrellensa.

�Varokaa kaiken mokomin sit�. Tuo odottamaton valo voisi pikemmin ilmaista kuin auttaa h�nt� nykyhetken�. �lk��mme tehk� mit��n, joka voisi her�tt�� apakien valppautta, ennenkuin Henry on niin kaukana, etteiv�t n�m� h�nt� voisi tavoittaa.�

Kaikki n�m� rohkeat miehet pid�ttiv�t hengityst��n voidakseen paremmin kuunnella, mutta ei mit��n ��nt� tavoittanut heid�n korvansa.

�Sennores,� sanoi gambusino, �t�m� hiljaisuus todistaa, ettei don Henry t�ll� hetkell� ole miss��n vaarassa.�

Vihellys, vieno kuin heng�hdys, mutta Henryn omituisella tavalla v�r�hdytelty, tapasi juuri siin� tuokiossa heid�n korviansa.

�Joko erehdyn suuresti,� sanoi Pedro, �tahi on nuori mies antanut merkin Krusaderille.�

Llanolla ohjasi Henry Tresillian askeleensa l�nteen. Pohjant�hti oli h�nen oppaansa.

Ehditty��n noin nelj�nsadan metrin p��h�n, oli nuori englantilainen ajatellut, ett� oli aika tiedon antoon Krusaderille, niinkuin tapansa ennenkin oli ollut.

Jos hevonen h�nen merkkiins� ei vastaisi, oli suostuttu, ett� Henry Tresillian kolmen turhan koetuksen per�st� palaisi takaisin, tarttuisi solmuilla varustettuun nuoraan ja p��sisi yl�s vuoren onkaloon niitten avulla, jotka h�nt� odottivat.

Mik� onni! Ensimm�isen merkin per�st� kuului h�nen korviinsa nopeasti juoksevan hevosen kavioitten kopse.

Krusader oli kuullut ja tuntenut vihellyksen, sit� ei voinut ep�ill�.

Ei niin varovasti kuin ensi kerralla antoi Henry Tresillian kuulua uuden vihellyksen ja muutamien sekuntien per�st� tunsi h�n Krusaderin l��h�tt�v�n hengityksen kasvojansa vastaan.

Riemuun remahtaen tavattuansa j�lleen herransa pani jalo el�in p��ns� h�nen olkap��llens� ja nuori mies, joka tuokioksi unhotti, ett� aika on kallis, tarttui el�imen p��h�n molemmin k�sin ja suuteli sit�.

Kumpaisetkin tunsivat toisensa. Hevonen ja ratsastaja, molemmat varmoja toisistansa, olivat valmiit. Henry pisti Krusaderin suuhun suitset, jotka Pedro, varovasti kyll�, ynn� viltin oli antanut Henryn mukaan, kun t�m� oli alkamassa laskeutumista. Yhdell� hypp�yksell� oli h�n jalon el�imens� sel�ss�, joka lensi kuin nuoli eteenp�in. Kyyristyneen� Krusaderin kaulan ylitse tunsi Henry riemastuksella, miten se h�nt� kiid�tteli hurjassa vauhdissa, H�nen paisunut rintansa hengitti ilmaa keuhkojen t�ydelt�.

H�nen is�ns� ja yst�v�ns�, jotka ojensivat ruumistansa ontelon reunan ylitse, kuuntelivat alituiseen ja kyseliv�t aavikon vienoimpiakin ��ni�, viel�p� sittenkin kun gambusino oli luopunut ep�ilem�st� seikkailun menestyst�.

�Teid�n poikanne on jo hevosen sel�ss�, sennor,� sanoi h�n Robert Tresillianille. �Sen min� voisin vannoa. Kuulkaa, Krusader hirnui ja sen hirnuminen oli iloinen. Se on merkki siit�, ett� se on j�lleen l�yt�nyt herransa.�

Robert Tresillian, joka oli liian liikutettu k�sitt��ksens� t�t�, koetteli viel�, vaikka turhaan, katseillansa tunkea l�pi sen pilkko pime�n, joka leveni llanon yli.

T�ss� tuokiossa kuiskasi gambusino pari sanaa insin��rille.

Ja niin �kki� kuin ruutir�j�hdys, valaisi s�hk�valovirta parin sekunnin ajan kokonaisen kolmikulman tasankoa.

Sopivampaa hetke� ei olisi voinut valita.

Henry n�ytt�ytyi �kki� is�lle ja yst�ville ik��nkuin tulen leimauksessa. Krusaderin sel�ss� lensi h�n matkalla Arispeen.

Se valon s�de, joka oli heitetty aavikon yli, kesti, niinkuin olemme sanoneet, ainoastaan pari sekuntia. Sen per�st� oli kaikki taas pimeyden peitossa.

Jos indiaanit olisivatkin huomanneet jotain, niin ei heill� olisi ollut aikaa ottamaan selv�� siit�, kun valo heid�n mielest��n ei voinut olla muuta kuin selitt�m�t�n luonnon ilmi�. Ja niinkuin muuten tied�mme, oli s�hk�valo ohjattukin vuoren silt� puolelta, joka ei ollut heid�n leiriins� p�in.

Mutta t�m� s�de oli ollut kyll�ksi rauhoittamaan ratsastajan is�� ja yst�vi�.

�Pelastunut! Henry on pelastunut!� sanoi gambusino. �T�ll� kertaa on h�nell� kaikki valtit k�dess��n ja siisp� meill�kin.�

Sin� y�n� ei nukuttu vuorella. Jokainen piiritetyist� rupesi tekem��n kaikenmoisia arveluita.

Oli puolinainen varmuus vaan, pelastuisiko Henry Tresillian. Varmuus ei viel� ollut t�ydellinen.

H�n oli tosin l�htenyt – saapuisiko my�s yht� onnellisesti Arispeen?

N�it� kysymyksi� tehtiin vuorella sellaisella sitkeydell� n�kem��n kaiken synkk�n�, joka on omituista ep�toivon partaalla oleville ihmisille.

Vankeuden tai pelastuksen mahdollisuudesta keskusteltiin my�s p��llik�iden kesken.

Don Estevan tuli vasten tahtoansa h�milleen Gertrudeen kyynelist�. Henryn l�ht� oli kokonaan tehnyt lopun tyt�n rohkeudesta.

Robert Tresillian koetteli suurella vaivalla n�ytt�� levolliselta, mutta oli hirveimm�n tuskan vallassa, vaikka ulkomuodoltaan n�yttikin niin kylm�lt�.

Gambusino oli ainoa, joka piti selv�n ihmisj�rjen puolta.

�Sennores,� sanoi h�n, �meill� on t�ysi syy toivoa enemm�n kuin koskaan ennen. Don Henry rient�� Arispea kohden, h�n ei tapaa tiell�ns� niit� villej�, jotka ovat ohjanneet matkansa Horcasitaalle. Siis ei h�nell� ole mit��n pelk��mist� ihmisist�. Pelk�isik� n�lk�� tai janoa? Eik� h�nell� ole ruokaa ja vett� viideksi p�iv�ksi? Kuulkaa! Kun h�n tulee Arispeen, tapaa h�n siell� eversti Requennesin. Seitsem�n p�iv�n per�st� on eversti oleva t��ll� rykmenttins� kanssa. On siis vaan kahdentoista p�iv�n k�rsiv�llisyys tarpeen. Ja sitte,� lis�si h�n asettaen sanansa enemm�n Robert Tresillianille, �emme ole kuulleet v�hint�k��n ��nt�, joka voisi tehd� meid�t levottomiksi, ja niinkuin tied�tte, eiv�t kojoteerot koskaan vangitse ulvomatta kauheata ulvontaansa. Min� vakuutan, ett� kaikki hyv�t enteet ovat meid�n puolellamme.�

�Te uskotte siis, ett� Henry on pelastunut,� mutisi Gertrudes.

�Sennorita,� vastasi gambusino, �min� en ainoastaan sit� usko, min� voisin sen vannoa.�

Ihmisilt�, joita kohtalo on koetellut, ei koskaan puutu vastav�itteit�. Jos Henry p��sisikin tuoreena ja terveen� Arispeen, kuka voisi vastata h�nen l�hetyksens� menestymisest�?

Voisihan eversti Requennes olla Arispesta poikessa. Niin, kuka voi niin varmaan tiet��, eik� h�n, saatuaan vihi� indiaanein tuumista Horcasitasta vastaan, juuri nyt ollut retkell� ehk�ist�kseen n�iden aikeita?

�Ja jos niinkin olisi,� intti gambusino, joka ei koskaan j��nyt vastauksen velkaan, �ei kaupunkia j�tet� niink��n ilman varustusv�ke�, kun se sijaitsee aavikon rajalla. Min� tied�n hyvin hyv�sti, ett� Arispessa meid�n l�htiess�mme puhuttiin Yakvis-indiaanein kapinasta Gayamassa. Mit�s sitte? Jos kohta eversti Requennes on alkanutkin sotaretken heit� vastaan, niin onhan meill� Arispen asukkaat ja peonit[7] ymp�rist�ss� olevissa hasiendoissa.[8] Enk� ole itse omilla korvillani kuullut sanottavan, ett� don Romero, sennora Villannevan veli, voi asettaa kolmesataa peonia ja puolustaa itse��n hasiendassaan indiaanein mahdollisia hy�kk�yksi� vastaan?�

�Aivan oikein, sennor Vicente, mutta peonit eiv�t ole sotamiehi�.�

�Mit� te sill� tarkoitatte?� vastasi gambusino. �Hyv�, otaksukaamme pahinta, ja se olisi teid�n kannaltanne katsoen, ett� eversti ja h�nen zacatecaslansieerinsa olisivat poissa. Omasta puolestani min� pid�n ep�ilem�tt�m�n�, ett� don Romero peoniensa etunen�ss� rient�� ulos aavikolle ja juuri silloin voimme mekin suorittaa jonkun teht�v�n kun meit� auttaa oivalliset ratsumiehet, jotka ovat v�hint�in yht� hyviss� aseissa kuin apakitkin. Kun se hetki on tullut, min� vannon, saatte n�hd� etten kielt�ydy astumasta alas koettaakseni h�vitt�� niin monta roistoa, kuin ruuti ja luodit vaan voivat yll�tt��.�

Oli mahdotonta, ettei sellainen luottamus olisi rauhoittanut, eritt�inkin kun se mies, joka sit� osoitti, t�h�n saakka oli n�ytt�nyt niin paljon viisautta ja �ly�.

Mutta siin� m��r�ss� kuin aika kului, kadotti Pedro Vicenten rohkaisu v�hitellen arvoaan. Toivottomuus palasi ja kietoi pauloihinsa ihmiset, joissa n�lk� alkoi v�hent��, ellei juuri rohkeutta, niin ainakin sitkeytt� ja siveellist� voimaa.

 

Kahdeksastoista luku.

Eversti Requennes.

Aivan niinkuin gambusino oli olettanut, oli retkikunta yleisen� puheenaineena Arispessa, miss� jo ruvettiin ep�ilyksi� lausumaan, kun ei mit��n uutisia ollut siit� saapunut.

Matkueen l�ht� don Estevanin ja h�nen kumppalinsa Robert Tresillianin johdannon alla oli her�tt�nyt paljon my�t�tuntoisuutta, viel�p� levottomuuttakin. Mutta kun Pedro Vicente oli mukana ja apuna, – mies, jonka horjumaton rohkeus ja syv�t tiedot er�-aavikosta olivat kuuluksi tulleet koko maakunnassa, – olivat suurimmatkin ep�ilij�t rauhoittuneet.

Vihdoin rupesi t�m� uutisen puute tuntumaan ep�ilytt�v�lt�.

Don Estevan oli varmuudella luvannut l�hett�� sanansaattajan niin pian kuin oli ehtinyt sille aarniolle, jonka olemassa olon gambusino yksin tunsi.

Uutisia oli odotettu kokonainen kuukausi, mutta niit� ei ollut saapunut. Kuolon hiljaisuus vallitsi kullankaivajien kohtalossa.

Kuriirit ja ratsumiehet, joita eversti Requennes oli l�hett�nyt kolmen, nelj�n p�iv�matkan p��h�n Arispesta, mutta joille ei voitu j�tt�� tietoja don Estevanin retkikunnan tuntemattomasta tarkoituksesta, olivat toinen toisensa per�st� tulleet takaisin ei ainoastaan ilman uutisia – he eiv�t olleet edes saaneet v�hint�k��n vihi� siit� suunnasta, jolle kullankaivajat olivat l�hteneet.

Lansieerien eversti tiesi, ett� indiaanilaisia ry�v�rijoukkoja oli liikkeell� Sonorassa. H�nen vakoilijansa olivat l�hett�neet tietojakin, ett� muutamia uudisasuntoja Horcasitas-virran seuduilla, muiden joukossa suuri kyl� Nakomori, oli h�vitetty tai h�vityksell� uhattu. Mutta h�n tiesi my�s, ettei saisi vaaranalaiseksi j�tt�� p��llikkyytens� alaiseksi uskottuja sotajoukkoja suojellakseen yksityisi�, seikkailijoitten toimeenpanemia yrityksi�, seikkailijoitten, jotka omaksi edukseen suuremmalla rohkeudella kuin viisaudella olivat uskaltaneet l�hte� aivan intiaaniheimojen syd�nmaihin saakka.

Don Estevanin kokemus oli h�nelle tunnettu ja gambusinon �lyn ter�vyys oli kauvan rauhoittanut h�nt� retkikunnan kohtalosta.

Mutta kun h�nell� ainoastaan oli arveluita, ei uskaltanut omalla edesvastuullaan antaa komentoonsa uskotuille joukoille k�sky� l�htem��n marssille ilman tietty� tarkoitusta ��rett�m�n suureen aavikkoon.

T�m�n selitti h�n er��n� aamuna don Juliano Romerolle, er��lle rikkaalle maatilanomistajalle Arispen l�heisyydest�, donna Villannevan omalle veljelle, joka levottomana siit�, ettei saanut mit��n tietoja, oli tullut saamaan niit� varustusv�en p��llik�lt� Arispessa.

�Ah! Tek� don Juliano!� huudahti eversti Requennes, kun h�nen adjutanttinsa ilmoitti ja kuljetti huoneeseen rikkaan maatilan omistajan. �Vaikka teit� harvoin n�kee Arispessa, sennor, en uskalla sanoa mik� onnen t�hti on teid�t t�nne saattanut, sill� aavistan syyn teid�n k�yntiinne.�

�Te olette arvanneet oikein, eversti,� sanoi don Juliano, �ja min� en salaa, ett� ajatus lankoni kohtalosta on tehnyt minut suuressa m��rin levottomaksi. Joku onnettomuus on varmaankin tapahtunut. Min� itse en siin� suhteessa ep�ile ensink��n ja joka p�iv�, joka kuluu, lis�� minun tuskiani. Sanon teille kunniasanallani, ett� sin� p�iv�n�, joka nyt on, ennemmin tahtoisin kuulla jonkun pulmallisen asian, josta ainakin voitaisiin selviyty�, kuin olla ainoastaan arvelujen varassa. Ja te itse, tied�ttek� jotain? Puhukaa, min� pyyd�n teit� hartaasti!�

�Min� en tied� enemp�� kuin tek��n,� vastasi eversti Requennes. �ja t�n��n alan min� olla toivoton. Jonkun aikaa olen jo ajatuksissani luetellut kaikkia niit� esteit�, jotka olisivat voineet kohdata Estevania ja h�nen miehi�ns� matkalla. Min� olen sanonut itselleni, ett� n�lk�, jano, ehk�p� sairaus ovat voineet viivytell� heid�n retkikuntaansa ja pakoittanut sit� poikkeamalla suunnaltansa etsim��n vett� ja ruokavaroja. Mutta sellaisia vastuksia voitetaan sill� tarmolla ja er�-aavikon perinpohjaisella tuntemisella, jonka Pedro Vicente omaa. Te olette mies, don Juliano! Suokaa minulle lupa sanoa, ett� pelk��n jotain, joka on viel� pahempaa kuin kaikki t�m�.�

�Mit� sitte?�

�Indiaaneja!�

�Indiaaneja!� vastasi don Juliano. �Niit� voipi tosin kohdata parvittain Sonorassa, mutta ei ole syyt� pel�t�, ett� he uskaltaisivat hy�k�t� lukuisan ja hyvill� aseilla varustetun matkueen kimppuun.�

�Siin� te erehdytte, yst�v�ni. Suuri kiihko vallitsee apakilaisheimojen kesken katteini Gil Perezin �lytt�m�n ja julman v�kivallan per�st� ja indiaanit tulevat nyt suurilla sotajoukoilla, joilla ei ole muuta tarkoitusta kuin kosto. Min� en v�it�, ett� don Estevan v�kineen on langennut n�iden k�siin, mutta min� ep�ilen suoraan sanoen, ett� heit� piiritet��n ja he ovat antautuneet tai tulevat antautumaan.�

�Ajatteletteko todellakin, mit� sanotte, eversti?� kysyi don Juliano levottomampana kuin koskaan. �Minun sisareni, minun sisarentytt�reni noitten armottomien roistojen vallassa.�

�Ehk�p� ei kaikki viel� ole kadotettua�, vastasi eversti Requennes. �Min� tunnen Villannevan ja tied�n, ett� h�n, jos h�nen kimppuunsa �kkiarvaamatta hy�k�t��nkin, ymm�rt�� puolustaa itse�ns�. Jos kaikki vaan olisi minun vallassani, olisin jo monta p�iv�� sitte l�htenyt joukkoineni er�maahan. Mutta min� ainoastaan kysyn, onko minulla oikeutta paljastaa Arispea ja k�ytt�� hallituksen sotajoukkoja vied�kseni apua pitk�n matkan p��h�n yksityisten eduksi edes tiet�m�tt� ovatko ja miss� n�m� edut ovat vaarassa?�

�Don Estevanin yrityksell�,� v�itti don Juliano vastaan, �on hyvin suuri merkitys ja se voipi tuottaa koko maalle suurta onnea. Eversti, te ette tarvitse j�tt�� Arispea ilman puolustusta. Minun peonini, aseilla varustettuina ja ratsain, asetan teid�n k�ytett�v�ksenne. Kaikki valmistukset ovat jo toimitetut ja voivat he jo olla t��ll� t�n��n.�

�Kun annetaan l�ht�k�sky sotajoukolle, niin t�ytyy tiet�� mihin heit� k�sket��n,� vastasi eversti. �Ja juuri sit� min� en tied�. Te muistanette, ett� don Estevan itsekin, kun h�n l�ksi matkalle, ei l�hesk��n tuntenut sen paikan todellista asemaa, jonne gambusino aikoi h�nt� johdattaa. Ei ollut t�llek��n helppoa antaa h�nelle aivan tarkkoja tietoja; Sonoran kartta on viel� piirustamatta. Sonora on miltei ��ret�n ja min� en ole saanut mit��n tiet�� vakoilijoitteni kautta. Omasta puolestani en ep�ile, ett� don Estevan ja h�nen v�kens� ovat indiaanein piiritt�mi�. Mutta miss�? Sanokaa se, sennor, ja min� annan heti paikalla k�skyn satuloimaan hevoset, vaikken ensink��n tied�, hyv�ksyisik� hallitus toimenpidett�ni eritt�inkin siin� tapauksessa, ett� se ei onnistuisi.�

Don Juliano j�i muutamiksi hetkiksi ��neti ja nousi sen per�st� p��tt�v�ll� ryhdill�.

�Eversti,� sanoi h�n, �min� ymm�rr�n teid�n ep�ilyksenne. Te olette vastuunalainen hallitukselle niist� sotajoukoista, jotka ovat teid�n komentonne alaisia. Mutta minua eiv�t kauvemmin en�� mitk��n ep�ilykset voi pid�tt�� ja aamulla kun aurinko nousee, l�hden min� liikkeelle v�kineni, joka on hyv�sti aseilla varustettua ja ratsain. Kaikkea muuta k�rsin mieluummin kuin t�t� ep�varmuutta, joka minua vaivaa.�

�Te olette oikeassa, don Juliano,� sanoi eversti. �Ja jos min� itse en voikaan heitt�� koko rykmentti�ni t�h�n seikkailuun, niin on minun oikeuteni viel�p� velvollisuutenikin l�hett�� pari, kolme eskatroonaa. Cecilio,� lis�si h�n k��ntyen ordonnansiupseerinsa puoleen, �tehk�� hyvin ja sanokaa majori Garcialle, ett� minun nyt heti pit�� puhutella h�nt�.�

Nuori upseeri meni, mutta tuli melkein tuokiossa takaisin.

Nyt juuri kuului eversti Requennesin asuntoon asti tavaton melu torilta.

�Huomatkaa,� sanoi nuori upseeri, �te odotitte sanansaattajaa, herra eversti, ja min� luulen, ett� tuolla ulkona on sanansaattaja, jota v�kijoukko tuopi t�nne.�

Eversti ja don Juliano sy�ksyiv�t ikkunaan.

Arispen suurella torilla l�hestyi nuori ratsumies, kalpea, raukeilla kasvonpiirteill�, vaatteet ep�j�rjestyksess�, tomun peitt�m�n�.

Mutta ratsastaja, joka ep�ilem�tt� tunsi, ett� voimat olisivat lopussa niin pian kuin asettaisi jalkansa maahan, teki k�dell�ns� liikkeen sit� taloa kohden, jossa Arispen kaupungin p��llikk� asui.

Tehd�kseen t�m�n liikkeen selvemm�ksi kohotti h�n p��t�ns�.

Eversti tunsi h�net ja puristi kuumeentapaisesti don Julianon k�tt�.

�Taivaan t�hden!� huudahti h�n. �Ellen n�e v��rin, niin ratsastaja ei ole kukaan muu kuin nuori Tresillian!�

Se oli todellakin h�n, jonka viiden p�iv�n ja viiden y�n hurjan ratsastuksen per�st� oli onnistunut p��st� Arispeen.

Nuoren miehen voimat olivat lopussa.

Nelj�kolmatta tuntia sitte oli h�nen vesileilins� tyhjentynyt ja h�nen ruokavaransa loppuneet eik� h�n sen koommin ollut sy�nyt eik� juonut.

Kun h�n havaitsi everstin, ei h�n jaksanut muuta kuin ottaa esille kirjeen, jonka Estevan de Villanneva oli h�nelle uskonut ja n�ytt�� sen liikkeell�, joka ilmaisi enemm�n kuin kaikki sanat.

Eversti, itse yht� liikutettuna kuin don Juliano, avasi sylins� h�nt� vastaan.

Mit� uutisia toi Henry mukanaan? Oliko matkue suotuisimmassa hyvinvoimisessa? Taikka oliko h�n ainoa elossa oleva t�ydellisen tappion per�st�?

Henry, jota v�kijoukko yh� edelleenkin ymp�r�i, ehti talolle, hypp�si alas hevosensa sel�st� ja heitti rahustimet lansieerin k�siin, jonka eversti oli l�hett�nyt h�nt� vastaan.

�Voinko luottaa siihen, ett� hoidatte jaloa el�int�ni?� sanoi h�n.

�Niinkuin itseenne, sennor,� vastasi sotamies. �Hevonen aina ennen ratsastajaa, se on niinkuin olla pit��.�

Henry pisti lansieerin kouraan jotain, joka piti olla h�nelle lis�kehoitukseksi ja astui taloon.

Eversti ja don Juliano riensiv�t h�nt� vastaan.

�Te tuotte mukananne ep�ilem�tt� huonoja uutisia,� kysyi maatilanomistaja.

�Ne ovat kaukana hyvist�,� vastasi Henry. �Mutta te saatte paremman selon asiasta, kun herra eversti lukee t�m�n don Estevanin kirjeen.�

Eversti otti kirjeen, avasi sen nopeasti ja luki ��neen:

      �Rakas veli!

Jos Jumala sallii, ett� sin� kerran saat lukea n�it� rivi�, niin on h�n meille ollut armollinen. Me olemme mit� tukalimmassa asemassa, joka p�iv� p�iv�lt� tulee yh� huonommaksi: kaikkein julmimman apakilaisheimon, kojoteerojen piiritt�min� keskell� er�maata. Rohkea nuori mies, joka j�tt�� sinulle t�m�n kirjeen, on kertova kaikki yksityiskohdat asemassamme, joka luonnollisesti viel� on pahentunut sill� aikaa, mik� on kulunut h�nen l�ht�ns� per�st�. Min� sanon ainoastaan, ett� henkemme riippuu yksist��n sinusta ja ettei meille, ellet apuun l�hde, mit��n muuta j�� j�lelle kuin kuolema.

      Estevan.�

�Kaiken kautta, joka on minulle rakkahinta maailmassa, meid�n t�ytyy pelastaa heid�t!� lausui rajusti eversti. �Kunhan vaan viel� olisi aikaa. Nuori mies, oletteko valmis palvelemaan meit� oppaana?�

H�n huomasi nyt, ett� sanansaattaja, vaivojen ja puutteiden v�sytt�m�n� melkein henget�nn� oli vaipunut alas tuolille riippuvin k�sivarsin ja p�� lev�ten toista olkap��t� vasten.

H�n k�ski ordonansinsa niin pian kuin mahdollista valmistamaan ravitsevan aterian sek� antoi nuorelle Tresillianille niell� muutamia tippoja konjakkia. T�m� virkistyi v�hitellen.

�Antakaa anteeksi, sennor,� sanoi eversti, �mutta kauhea uutinen, jonka toitte mukananne, saattoi meid�t unhottamaan sen surkean tilan, jossa te itse olette. Min� pyyd�n, �lk�� sanoko sanaakaan ennenkuin olette tointunut t�ydellisesti.�

Siin� tuokiossa tuli palvelija, joka kantoi tarjottimella kylm�� lihaa, hedelmi� ja pullon hyv�� viini�.

Henry alkoi ahmia, mutta kun oli tyydytt�nyt ensi n�lk�ns�, ajatteli h�n, ett� tuolla kaukana vuorella mahtoi n�lk� osoittautua viel� uhkaavampana ja taipumattomampana. H�n k��ntyi eversti Requennesin puoleen ja lausui:

�Herra eversti, te olette lukeneet don Estevanin kirjeen. No niin, jos tahdotte pelastaa h�net ja ne, jotka ovat h�nen seurassaan, kiiruhtaa aika jo l�htem��n matkaan. Suokaa anteeksi, ett� niin kauan olen ollut lausumatta n�it� sanoja.�

Eversti rauhoitti h�nt� sotilaallisella hyv�ns�vyisyydell�:

�Sy�k�� nuori mies! Sill� aikaa voitte v�hitellen antaa meid�n tiet�� mit� tarvitsemme. Muuten on minun ryhdytt�v� tarpeellisiin valmistuksiin, emmek� voi l�hte� matkalle ennenkuin aamulla p�iv�n koittaessa.�

�Ennen kaikkea,� keskeytti don Juliano, �miss� ovat meid�n yst�v�mme?�

�Verrattain hyv�ss� turvassa,� sanoi Henry, �jos heill� vaan olisi ruokavaroja, mutta t�t� nyky� taitavat heid�n varansa olla tyhjennetyt. Tuntevatko herrat paikan aavikossa, jota kutsutaan Salaper�iseksi vuoreksi?�

�Ensi kertaa en kuule sit� nime�,� sanoi eversti.

�Min� puolestani olen n�hnyt sen,� sanoi don Juliano. �Vai niin, oliko se tuo salaper�inen tarkoitus, jonne gambusino teid�t vei?�

Henry Tresillian kertoi nyt mit� oli tapahtunut, h�n puhui janosta, joka oli vaivannut sek� ihmisi� ett� el�imi� sek� siit� onnesta, joka matkueella oli ollut, kun se ajoissa enn�tti j�rvelle ja vuorelle, ja gambusinon valppauden kautta oli voinut l�yt�� turvapaikan tuolla ylh��ll� samassa tuokiossa, kuin luvultaan paljoa monilukuisempien indiaanein tulo ilmoitettiin.

�Kuinka paljon on kojoteeroja?� kysyi eversti.

�Noin viisisataa, mutta heid�n lis�kseen on luultavasti tullut toinen joukko, jossa on noin kaksisataa miest� ja joka, Pedro Vicenten arvelun mukaan, on tehnyt rosvoretken Horcasitas-joen rannalle ry�st�m��n muutamaa huonosti puolustettua uudisasutusta.�

�Se on valitettavasti kyll� aivan totta,� sanoi eversti. �He ovat jo muutamia aikoja tehneet hy�kk�yksi� liian rohkeita uudisasukkaita vastaan, jotka eiv�t ole tahtoneet noudattaa meid�n neuvojamme. Kaikissa tapauksissa tulemme viipym�tt� l�hett�m��n heille apua. Mit� don Estevaniin ja h�nen v�keens� tulee,� lis�si h�n, �niin huomaan, ett� asema vaatii retke� kaikkien sotataidon s��nt�jen mukaan ja ett� teid�n apujoukkonne eiv�t ole liiaksi, don Juliano. Oletteko varma, sennor Tresillian, ett� voitte saattaa meit� lyhint� tiet�? Me emme saa hetke�k��n kadottaa!�

Nuori englantilainen hymyili.

�Herra eversti! Min� tarvitsin viisi vuorokautta tullakseni suorinta tiet� esteiden poikki, jotka olisivat voittamattomia sotajoukolle, mutta meid�n tulee ne v�ltt��. Ellemme seitsem�n p�iv�n kuluessa n�e meksikolaista lippua liehuvan vuoren huipulta, niin olen min� siit� edesvastauksessa.�

�Hyv�,� sanoi eversti, �min� kiit�n teit�. Teid�n is�nne saa ylpeill� sellaisesta pojasta. Ja nyt,� jatkoi h�n k��ntyen don Julianon puoleen, �kootkaa kaksi sataa uljaimpia miehi�nne ja liittyk�� meihin p�iv�n valetessa Arispen ulkopuolella.�

�Luottakaa minuun,� sanoi don Juliano Romero.

H�n poistui nopeilla askelilla.

H�nen maatilansa sijaitsi melkoisen matkan p��ss� kaupungista ja ehti�ksens� koota v�kens� m��r�ttyyn aikaan, oli h�nen pit�minen kiirett�.

Tilanhaltijan menty� antoi eversti kutsua kaartinupseerin ja antoi h�nelle k�skyn niin pian kuin mahdollista kokoomaan lansieerirykmentin Zacastecaan rykmenttiupseerit.

Se ei vaatinut paljoa aikaa.

Huhu nuoren englantilaisen tulosta oli kohta levinnyt kaupunkiin ja oli yleisen� puheluaineena.

Nuoren miehen ilmestyminen puoleksi v�syksiin ajetulla hevosella oli pannut kuvitusvoiman liikkeelle ja niinkuin usein tapahtuu, oli arvattu melkein oikein. Viel�p� oli Salaper�isen vuoren nime� lausuttu ihmisjoukossa ja salaman nopeudella oli se uutinen levinnyt, ett� Villannevan ja Tresillianin matkue oli joutumaisillaan villien k�siin, ellei jo ollut joutunutkin.

Huuto �Los indios! Los indios!� kaikui l�pi koko kaupungin ja kun Zacatecas-lansieerien torvi toitotti jokaisessa kadun kulmassa, tiesiv�t kaikki, ett� rykmentin piti l�hte� ulos aavikolle.

Muutamat kuvittelivat jo, ett� apakit uhkailivat kaupunkia.

Sin� y�n� ei kukaan nukkunut Arispessa ja kun p�iv�n ensi koitossa lansieerit asettuivat suurelle torille nuori Tresillian etunen�ss� everstin rinnalla, tervehdittiin heit� huudoilla, jotka eiv�t koskaan tahtoneet vaieta.

Kaikki eskadroonat oivallisilla aseilla varustettuna ja ratsain, kulkivat p��llikk�ns� ohitse, ennenkuin alkoivat tuon pitk�n ratsastuksen ulos er�maahan. Sen per�st� seurasi kuormasto vaunuja, kuormana ruokavaroja, vett� ja rehuja sek� ambulanssivaunuja haavoitettuja varten.

V�h�n matkaa Arispen ulkopuolella yhtyi don Juliano Romero ja h�nen kaksi sataa peoniansa s��nn�lliseen ratsujoukkoon, jonka keskell� kuljetettiin muutamia tykkej�.

Tilanomistaja ratsasti koko joukon etunen�ss� ynn� eversti Requennes ja Henry Tresillian, joka koko y�n hyv�sti lev�tty�ns� n�kyi t�ydellisesti voimistuneelta vaivoistaan, ja koko ratsastajajoukko ohjasi tahdikkaassa juoksussa matkaansa Salaper�ist� vuorta kohden.

 

Yhdeks�stoista luku.

Viimeinen uroty�.

Kymmenen p�iv�� sanansaattajan l�hd�n per�st� saivat Salaper�isen vuoren n�listyneet ja ep�toivoiset asukkaat todistaa n�ytelm�n, joka suuressa m��rin oli omiaan lis��m��n heid�n tuskiansa.

J�lkeen puolen p�iv�n n�kiv�t he taivaan rannalla pitk�n jonon ratsastajia, jotka heti tunsivat villeiksi.

Ne olivat kojoteeroja, jotka palasivat retkelt��n Horcasitaan rannoilta.

Siin� m��r�ss� kun he verkkaan l�heniv�t – jokaisella ratsastajalla oli raskas kuorma saalista – eneniv�t meksikolaisten tuskat.

Niin kauvan kuin piiritetyn kaupungin asukkailla on tarpeeksi mist� el��, eiv�t he koskaan ajattele onnetonta loppup��t�st�. Pommitus ei l�hesk��n peloita heit� niin paljon kuin elintarpeiden puute. Mutta kun n�l�nh�t� alkaa – hyv�sti silloin tarmo.

Kojoteerot, jotka kyll� tunsivat piiritettyjen tilan, ohjasivat matkansa llanolla niin, ett� tulivat niin l�helle vuorta kuin mahdollista, pysyen kumminkin ulkopuolella piiritettyjen ampuma-aseitten kantomatkaa.

V�hitellen esiintyi heid�n rivins� yh� selke�mmin llanolla, ja heid�n huutonsa kaikui meksikolaisten korvissa – kerskailevia, riemastuneita huutoja.

Kahden ratsastajarivin v�liss� kulkivat miehiset valkoiset vangit sidottuina parittain, vaatteet repaleiksi revittyin� ja verta vuotavin jaloin. Useimmat ratsastajista kulettivat naista, joka makasi poikkipuolin hevosen sel�ss�.

Takana seurasi ry�stetty� karjaa, heid�n sotasaaliinsa, jota armottomasti ajoivat villit ratsumiehet, jotka molemmin puolin seurasivat laumaa.

Ja mik� ylh��ll� vuorella enin her�tti alakuloista mielialaa siin� m��rin kuin joukko sit� l�heni, oli vangittujen valitukset, jotka v�list� kaikuivat voimakkaammin kuin juopuneitten kojoteerojen ulvonta.

Ry�st�ess��n uudisasuntoa, jonka olivat polttaneet ja h�vitt�neet, olivat he l�yt�neet monta ankkuria paloviinaa, jota ahkerasti olivat k�ytt�neet pitkin matkaa sill� seurauksella, ett� piiritetyt olivat nyt n�kevin�ns� joukon pahoja henki�.

Mielentilassa, jossa meksikolaiset nyt olivat, piti t�m�n n�ytelm�n tehd� heihin kauhean vaikutuksen.

Kymmenen p�iv�� oli kulunut ja odotetun avun asemesta saivat he n�hd� r��k�tyit� vankeja, jotka kohta p��tt�isiv�t k�rsimyksens� marttiirapaalussa.

Pedro Vicente, joka kumminkin oli enemm�n tottunut vastoink�ymisiin kuin kullankaivajat, ei jaksanut hillit� itse�ns�. Seisten vuoriyl�ng�n reunalla h�n viskeli herjaussanoja ohitse ratsastavia apakeja vastaan, jotka ylpein� antoivat hevostensa tehd� py�r�hdyksi� piiritettyjen silmien edess�.

Sennora Villanneva ja h�nen tytt�rens� Gertrudes eiv�t en�� j�tt�neet telttaansa. Huolimatta heid�n palavista rukouksistaan ei mit��n n�kynyt etel�isell� taivaan rannalla, ei v�hint�k��n merkki�. Viel� enemm�n taipuvaisia kuin miehet selitt�m��n kaikkea pahimpaan p�in, he ajattelivat, ett� Henry Tresillian ei ollut jaksanut taivaltaa matkaa vuorelta Arispeen ja ett� h�n, vaikkei olisi joutunutkaan apakien k�siin, oli sortunut jonkun vaaran alle – niist� vaaroista, joita aavikko alituisesti tarjoaa monin tuhansin.

Turhaan koetti gambusino selitt�� heille, ett� aseellinen sotajoukko kaikkine varustuksineen ei samoa aavikon l�pi yht� nopeasti kuin yksin�inen ratsastaja v�sym�tt�m�ll� hevosella, joten ei aikaa viel� yht��n ole kadotettu. Kojoteerojen kamalat kujeet piiritett�vien n�kyviss� ajoivat n�iden ep�toivon ja arkamielisyyden ��rimm�isiin asti.

Kaikkien tarmo oli, niinkuin sanottu, h�vi�m�isill��n, eik� kauvemmin en�� sanottu: �mit� on teht�v�?� vaan: �kuinka kauvan t�t� kest��, ennenkuin kaikki on lopussa?�

Rintavarustuksen takana ja yl�tasangolla olivat sill� v�lin ruutimiinat kaivetut. Gambusino itse oli ottanut sytytt��kseen ne m��r�ttyn� hetken�, kun teeskennellyn hy�kk�yksen per�st� oli onnistuttu viekoittelemaan apakit yl�s veden uurtamaan.

Itse don Estevan, joka oli ollut niin tyynell� mielell� ja rohkea aina t�h�n saakka, alkoi ep�ill� ja n�ytti Pedro Vicentelle sit� sytytyslankaa, joka oli toisen ruutimiinan kanssa yhteydess�:

�Tuossa n�emme viimeisen turvamme. Ja mit� ennemmin, sit� parempi.�

�Don Estevan,� vastasi gambusino �k�isesti, �min� en en�� tunnekaan teit�.�

H�n k��ntyi sen per�st� Tresillianin puoleen:

�Uskotteko tekin, ett� ep�toivon hetki on tullut?�

�Min� olen valmis uskomaan kaikkea,� vastasi englantilainen, �mutta ennenkuin kuolemme, pit�� meid�n saada loistavasti kostaa!�

�Me tulemme kostamaan, eik� mit��n saa puuttua t�lt� juhlallisuudelta,� sanoi gambusino. �Kaikki on j�rjestetty ja me olemme heid�n henkens� herroja yht� varmasti kuin omammekin.�

Kun �sken tullut indiaanijoukko niin hitaasti kuin mahdollista oli kulkenut kapeissa joukoissa meksikolaisten ohitse, ohjasi se tiens� Zopiloten leiriin, jossa sit� tervehdittiin koko illan hurmaantuneella riemastuksella.

Y�n tullen sytyttiv�t kojoteerot suuria tulia ja aavikon hiljaisuutta h�iritsiv�t ainoastaan vahtimiesten kurkku��net.

Useimmat nukkuivat vuorella. Ainoastaan p��llik�t valvoivat sek� tusina tarmokkaita miehi�, joitten luottamus Henry Tresillianiin ei ollut loppunut ja joitten mielest� oli kestett�v� niin kauvan kuin suinkin, ennenkuin tartuttiin h�t�keinoihin.

Kaksi heist� oli edellisen� y�n� toimittaneet yhden niist� uskomattoman uskaliaita urot�it�, jotka melkein menev�t edemm�ksi kuin mit� inhimilliseksi rohkeudeksi voipi kutsua.

He olivat kaksi Anguazin ja Barralin yst�v��, niitten kahden onnettoman uhrin, josta jo olemme puhuneet.

He olivat havainneet, ett� indiaanein vahtimiehet olivat ositetut kaksittain vissin v�limatkan p��h�n toisistaan vuoren juurella ja ett� nuo kaksi viimeist�, jotka olivat kauvempana, voitiin yll�tt��, jos laskeuduttiin alas samaa tiet� kuin Henry oli mennyt. He olivat p��tt�neet, ett� n�m� kaksi vahtimiest�, niin pian kuin oli tullut y�, saisivat maksaa molemman marttiiran kuoleman.

T�ss� tarkoituksessa olivat he suostuneet kolmen kullankaivajan kanssa, joita oli salaisuuteen otettu, ett� n�m� hinaisivat heid�t alas llanolle, niinkuin ennen nuoren Tresillianin. Kun he kerran olisivat siell� alhaalla, oli heid�n aikomuksensa tehd� kierroksen vuoren ymp�ri aivan vuoren sein�� my�ten veitsi hampaitten v�liss� ja silm�nr�p�yst�k��n kadottamatta l�hett�� n�m� vahtimiehet, kumpainenkin miehens�, toiseen maailmaan. Menestyminen oli riippuva heid�n liikkeittens� nopeudesta.

Heill� oli kyll� mahdollisuus joutua kiinni ja l�yt�� varman kuoleman t�ss� seikkailussa. Mutta silm� silm�st�, hammas hampaasta. Ja eik� heill� ollut t�ysi vapaus ampua luoti otsaansa, jos ei seikka heille luonnistuisi?

Kaikki meni niinkuin oli p��tetty. Verrattomalla ketteryydell� olivat he upottaneet puukkonsa juurta my�ten l�himp�n� seisovien vahtimiesten rintaan, ennenkuin n�m� olivat enn�tt�neet p��st�� ��nt�k��n ja sen per�st� palanneet yht� nopeasti kuin olivat tulleetkin sek� antaneet hinata itsens� yl�s vuorelle.

P�iv�n ensi koitossa n�kiv�t piiritetyt nuo kaksi vahtimiest� liikkumattomina makaavan sel�ll��n sek� villijoukon ymp�r�im�n�, joka oli samalla raivossaan ja h�mm�styneen� t�st� selitt�m�tt�m�st� tapauksesta.

Villien huudosta huomasi don Estevan kohta, mit� oli tapahtunut, mutta h�nelt� puuttui uskallusta k�yd� rankaisemaan t�t� liian rohkeata rikosta sotakuria vastaan. H�n, niinkuin muutkin p��llik�t, ei ollut asiasta tiet�vin��nk��n, mutta olisi mielell��n tahtonut puristaa uskalikkojen k�si�. H�n pyysi gambusinoa est�m��n, ettei sellaista en�� uudistettaisi ja antoi asianomaisille viittauksia, ett� heid�n uroty�ns� voisi johtaa siihen, ett� apakit l�yt�isiv�t tien, jota n�m� olivat kulkeneet.

Anguaz ja Barral olivat kostetut, mutta asema ei ollut muuttunut. L�ytyi kaksi indiaania v�hemm�n, siin� koko asia. Viel� l�ytyi tarpeeksi monta korvaamaan n�it� ja v�hent�m��n linnoituksen puolustajien lukua, ellei apua tulisi.

Yhdestoista p�iv� alkoi samalla yksitoikkoisuudella ja viel� suuremmalla tuskalla kuin edellinen.

Mit� l�hemm�ksi tultiin sit� aikaa, joksi avuntuonti oli laskettu, sit� k�rsim�tt�mimmiksi tulivat nuo kumpaisetkin vaihtoehdot: toiveet ja pettyneet toiveet.

Robert Tresillianin ep�varmuus poikansa kohtalosta, ne synk�t aavistukset, joilla t�m� ep�varmuus t�ytti h�nen ja h�nen kumppaliensa sielun, ajoi heid�n k�rsim�tt�myytens� ja vihansa vimmaan saakka ja jokainen ehdotti mit� mahdottomimpia tuumia.

Gambusino yksin pysyi j�rk�ht�m�tt�m�n kylm�verisen� ja piti lujasti puoliansa kaikkia muita vastaan.

�Toivottomuuden, tuskaantumisen ja hajaumuksen hetki ei ole viel� tullut,� sanoi h�n. �Kukapa tiet��, eik� apu ja vapautus jo ole l�hell�. Pit�� antaa tapauksille aikaa kehitty�. Jos pelastajat ovat matkalla, seikka, jota min� en ep�ilek��n, niin ovat he voineet kohdata aavistamattomia esteit� ja rykmentti ei kulje yht� nopeasti kuin yksin�inen ratsastaja. Ellei nelj�ntoista p�iv�n per�st� apua ole tullut Arispesta, no silloin, mutta vasta silloin on hetki tullut lent�� ilmaan vihollistemme kanssa. Ajatelkaas, jos ainoa kiitos, jonka Henrylle antaisimme, olisi se, ett� takaisin tultuaan saisi n�hd� kuolleet ruumiimme hujan hajan voittajiemme ruumisten kanssa? Sennores, jos k�rsiv�llisyys on vaikein kaikesta urhoollisuudesta, niin on sen omaaminen meid�n asemassamme my�s v�ltt�m�tt�mint�.�

Gambusinon sanat olivat kullan arvoisia, eiv�tk� nek��n, joille h�n ne lausui, olisi niit� ep�illeet, jos olisivat voineet n�hd� mit� tapahtui aavikolla noin kahdenkymmenen peninkulman p��ss� vuoresta, sek� jos olisivat kuulleet, mit� siell� lausuttiin.

 

Kahdeskymmenes luku.

Viimeisen p�iv�n ilta

�Tuo kalliokasa, tuo graniittilinna, jonka n�emme tuolla kaukana, olisiko se Salaper�inen vuori?� kys�si eversti Requennes k��ntyen samalla Henry Tresillianin puoleen.

�Aivan niin, herra eversti,� vastasi nuori englantilainen, joka ratsasti everstin rinnalla ja oli oppaana Zacatecas-lansieereille.

�Vihdoinkin!� sanoi eversti helpoituksen huokauksella. �Tied�ttek� mit�, nuori mies, min� aloin jo joutua ep�toivoon. Mutta sanokaa minulle te, joka jo olette matkustaneet t�t� tiet�, kuinka pitk� on teid�n mielipiteenne mukaan se matka, joka eroittaa meid�t siit�? Min� tahtoisin panna vetoa, ett� sinne on noin parikymment� peninkulmaa.�

�Silloin te voittaisitte, herra eversti. Kun me matkustimme t�st� ohitse – min� tunnen t�m�n vaivaispalmun, johon Pedro Vicente on leikannut nimens� – muistan h�nen sanoneen, ett� viel� kahdenkymmenen peninkulman matka eroittaa meid�t vuoresta.�

N�itten kahden takana, jotka kesken�ns� puhelivat, ratsasti lansieerirykmentti hyv�ss� j�rjestyksess�. V�h�n loitompana n�htiin don Juliano Romeron peonit v�hemmin j�rjestetyss� joukossa, mutta miehet olivat voimakkaita, t�ydellisi� ratsumiehi� ja miehuullisin into loisti heid�n kasvoiltansa.

Kepe� tykist� seurasi per�ss�; voimakasten hevosten vet�m�n� py�ri se ilman r�min�� hiekassa.

Viimeiseksi tuli viel� eskadroona lansieereja, jotka muodostivat j�lkijoukon.

Huolimatta niist� esteist� tai oikeammin sanoen vaikeuksista, jotka kohtasivat lukuisan sotajoukko-osaston marssia, eiv�t eversti Requennesin pojat olleet aikaa hukanneet.

Mutta tokko he ehtisiv�t ajoissa perille? T�m�n kysymyksen tekiv�t eversti ja Henry kumpikin itsellens�.

Salaper�inen vuori n�kyi taivaan rannalla, mutta matka oli viel� liian pitk�, ett� pieni armeija olisi voinut n�hd� indiaanein leirin.

�Nuori mies,� sanoi eversti k��ntyen Henry Tresillianiin, �me olemme melkein retkemme p��ss� ja teit� me saamme kiitt�� siit�. Mutta aina siit� hetkest� saakka kuin l�ksimme Arispesta, ei syd�mmeni ole ollut niin ahdistettuna kuin nyt.�

�Mutta mit� te ajattelette, eversti?� sanoi don Juliano, joka samassa tuokiossa liittyi heihin. �Emmek� juuri l�hesty pelastumisen hetke�?�

�Kuka ties,� sanoi eversti surullisella katseella. �Oletteko aivan varma siit�, ett� he ovat vuorella? Voitteko varmaan vakuuttaa, etteiv�t he viel� ole antautuneet?�

�Sen teen min�, sennor,� keskeytti Henry Tresillian vilkkaasti.

�Te v�it�tte sit�, nuori yst�v�ni,� sanoi eversti leppe�sti, �mutta miten voitte tiet�� siit�? Yksitoista p�iv�� on kulunut siit�, kuin teid�n onnistui pujahtaa pakoon ja te olette itse sanonut meille, ett� asema silloin oli toivoton.�

�Antakaa anteeksi, herra eversti,� sanoi Henry Tresillian, �suokaa lainata kaukoputkeanne tuokioksi.�

�Mielell�ni,� vastasi eversti, �mutta v�limatka on liian pitk� voidaksenne n�hd� piiritettyj�, jos kohta viel� olisivatkin vuorella.�

�Se on yhdentekev�,� sanoi Henry, �en min� heit� tahdo katsoakaan.�

�Mit� sitte?� kysyiv�t eversti ja don Juliano yht'aikaa.

Henry Tresillian, joka asetti kiikarin silmiens� eteen, ei vastannut.

H�n tarkasteli taivaan rantaa suurimmalla levottomuudella.

�kki� p��sti h�n riemuhuudon ja lausui j�tt�en kiikarin eversti Requenneelle:

�Jumala olkoon kiitetty! He ovat viel� siell�!!!�

�Mitenk� te sen tied�tte?� kysyi eversti.

�Katsokaa oikealle, herra eversti. Ettek� huomaa vuoren korkeimmalla huipulla juovaa, joka muodostuu taivasta kohden. No niin, se on Meksikon lippu, jonka don Estevan on antanut nostaa vuoritasangon korkeimmalle paikalle. Ei kukaan muu voisi panna huomiota juovaan, mutta minulle se on merkki, ett� viel� pit�v�t puoliansa tuolla ylh��ll�. Me olemme sopineet, ettei lippu lakkaa liehumasta, ennenkuin kaikki on lopussa.�

�Taivaan t�hden, te puhutte totta, nuori mies! Ja min� en tied� onko siin� n�k�h�iri�t�, mutta luulen eroittavani kotkan, joka t��lt� n�hden on kuin pilkku �i�:n p��ll�. Ooh! Me emme siis ole tulleet liian my�h��n pelastaaksemme yst�vi�mme ja vihdoin olemme my�s tilaisuudessa kurittamaan aavikon piraatteja.�

Uutinen jatkui tuokiossa j�lkijoukkoon ja kuormastoon asti ja innostus tuli yleiseksi.

Ei oltu siis aivan turhaan matkustettu t�t� pitk�� tiet� er�maassa armottomasti polttavan auringon alla.

Matkustamisen nopeus oli vaistomaisesti kasvanut.

Sotainen v�r�hdys virtasi kaikkien rivien l�pi. Jokainen tarkasteli aseitansa, katseli luotivarastoa revolvereissaan, antoi v�kipuukon juosta tupessaan ja sapelin huotrassaan.

T�m� tapahtui yhdennentoista p�iv�n melkein keskivaiheilla, kun tuska vuorella oli noussut korkeimmilleen.

Eversti Requennesta, joka oli mies suurella kokemuksella, ei my�sk��n voitu syytt�� kevytmielisyydest�. H�n ratsasti eskadroonasta eskadroonaan ja tarkastaen v�ke�ns� kysyi h�n ylemmilt� upseereilta, jotka olivat h�nen p��llikkyytens� alla, mit� valmistavia toimia olivat tehneet.

Neuvoteltuaan yksitellen jokaisen kanssa antoi h�n k�skyn seisattumiseen ja kysyi koottuansa heid�t kaikki, eik� heid�n mielest��n ollut parasta, niin pian kuin oli p��sty kanuunain ampumamatkalle, alkaa tykist�hy�kk�yksell�.

Kaikki my�nsiv�t niin vilkkaasti, ett� varovainen eversti jo rupesi ep�ilem��n. Kaikki paitsi vanhaa majoria, joka ei viel� ollut virkkanut sanaakaan. Eversti pyysi h�nt� lausumaan ajatuksensa.

Majori, vanha sotauros, joka virkapuvussaan oli harmaantunut ja kolmenkymmenen vuoden kokemuksen kautta tullut tutustumaan t�llaiseen sodank�yntiin, ei viivytellyt vastaustansa, kun h�nelt� suoraan kysyttiin:

�Eversti,� sanoi h�n, ��lk�� unhottako, ett� n�m� apakit eiv�t tied� mit��n siit�, ett� olemme l�heisyydess� ja ett� meid�n, h�vitt��ksemme heid�t kokonaan yhdell� iskulla ja toimiaksemme v�himm�ll� mahdollisella tappiolla ennemmin pit�� �kkiarvaamatta hy�k�t� heid�n kimppuunsa kuin tykinlaukauksilla ilmoittaa, ett� ovat meid�n vallassamme. Min� pid�n viisaampana, ettemme k�y hy�kk��m��n, ennenkuin suurimmassa hiljaisuudessa olemme kiert�neet heid�t ja katkaisseet heilt� kaiken mahdollisuuden p��sem��n per�ytym��n.�

�Hyv�t herrat,� sanoi eversti Requennes k��ntyen upseeriensa puoleen, �kun min� paremmin asiata ajattelen, niin pit�� meid�n hyv�ksy� majorin mielipide. Siin� on ainoastaan yksi ep�kohta, nimitt�in se, ett� meid�n hy�kk�yksemme tulee lykk�ytym��n muutamia tuntia. Mutta mit� se merkitsee, kun viivytys tulee turvaamaan tulosta?�

�Eversti on aivan oikein ymm�rt�nyt minut,� sanoi tuo vanha ruutiukko, �minulla on yht� kiire kuin kaikilla muillakin, mutta me toimimme, se on tietty, paremmin y�n tultua. Parasta olisi, jos me, tutustuessamme asemaamme p�iv�n aikana, jakaisimme v�kemme osastoihin puoliympyr�n muotoon, jonka ��rimm�iset p��t liittyisiv�t vuoreen. Sitte kun sill� tavalla olemme kiert�neet apakit, niin olisipa senkin seitsem�n satoja tuhansia miljooneja miljaardeja s�ihkyvi� granaatteja, ellemme sulkisi heit� ik��nkuin hiiren loukkuun!!!�

Kaikki taputtivat k�si��n majorin lyhyille ja loppupuolella niin ponteville sanoille, ja eversti, joka oli innoissaan siit�, ett� oli voittanut sen tarkoitusper�n, jota hiljaisuudessa oli tarkoittanut, antoi loppuk�skyns�.

�P��asia on t�t� nyky�, ettemme ota askeltakaan eteenp�in. Muutamien tuntien lepo on sit� paitsi kaksin kerroin virkist�v� sek� miesten ett� hevosten kest�vyytt�.�

Itse Henrykin, joka oli kiihke�mpi kuin kukaan muu, v�istyi sellaisia j�rkevi� syit� kuullessaan.

Everstins� k�skyst� ryhmittyiv�t upseerit heti joukkojensa etunen��n. Jokainen eskadroonan p��llikk� otti vastaan asianomaisia k�skyj� ja lansieerirykmentti Zacatecas hajosi puoliympyr��n, jonka laajuus tuli supistumaan sit� my�ten mik�li tultiin vuorta l�hemm�ksi.

Toiminnan piti alkaa y�n tullen.

Eversti Requennes oli, niinkuin tied�mme, kuulustellut Henry Tresilliania kojoteerojen luvusta ja t�m� oli arvostellut n�m�t noin viideksi sadaksi. Siin� tapauksessa, ett� Horcasitas-joen uudisasutuksiin l�htenyt retkikunta oli enn�tt�nyt palata, l�ytyi vuoren juurella noin kuusi tai seitsem�n sataa apakia.

Samoilla voimilla molemmin puolin oli voitto varma, eritt�inkin jos vuoren asukkaat ottivat osaa taisteluun ja ylh��lt� p�in levittiv�t h�vi�t� villien joukkoon, jonka lansieerit ja peonit kohta sulkivat rautakeh��n ja sapelia ja peitsi� k�ytt�en ajaisivat solan suuhun.

Meksikolaiset sotamiehet ja don Julianon v�ki odottivat kuumeentapaisella j�nnityksell� y�n l�hestymist�.

 

Yhdeskolmatta luku.

Taistelu ja pelastus.

T�m�n p�iv�n loppupuolella ja melkein samaan aikaan kuin eversti neuvotteli rykmenttins� upseerien kanssa, heitt�ytyiv�t vuoren asukkaat surullisten ajatusten valtaan.

Useimmissa ei en�� vallinnut mink��nlaisia ep�ilyksi�. Rohkea sanansaattaja oli sortunut er�maahan ja Arispen varustusv�ell�, joka oli tiet�m�tt�myydess� er�maan kauheasta salaisuudesta, ei ollut tietojen puutteessa v�hint�k��n ajatusta rient�� h�t��ntyneitten maanmiestens� avuksi.

Siit� huolimatta eiv�t don Estevan de Villanneva, Robert Tresillian, insin��ri ja gambusino lakanneet tutkistelemasta etel�ist� taivaan rantaa.

Sielt� oli apu tuleva ja sielt� he sit� odottivat, vaikka yh� heikkenevill� toiveilla.

�Aurinko on maillensa menem�isill��n,� sanoi don Estevan, �ja jos meid�n yst�v�mme eiv�t saavu t�n��n, ei meille j�� muuta j�lelle kuin kalliisti myyd� henkemme, sill� asemaamme emme en�� voi kest��. J�lell� on vaan puoli ruoka-annosta, jolla tuskin p�iv��k��n voimme pident�� tuskiamme; muuten ovat ruokavarat aivan lopussa, ja kohta saamme n�hd� miten vaimo- ja lapsiraukkamme kuolevat n�lk��n.�

�Me olemme haudanneet kolme t�n��n,� sanoi Robert Tresillian surunvoittoisesti, �ja he eiv�t suinkaan kuolleet ylensy�miseen.�

Ja h�n lis�si:

�Min� en heit� surkuttele. Se on heille parempi kuin tulla korppikotkien ja kojootien ahmittaviksi, niinkuin ehk� me itse...�

Gambusino, vaikka h�nkin oli puutteen n��nnytt�m�, v�risi n�it� sanoja sanottaessa ja lausui melkein vihastuneena:

�Ei! Sata kertaa ei! Meill� ei viel� ole mit��n oikeutta sanoa, ett� se, mit� pelk��tte, on oven edess�. Henry ei ole joutunut hukkaan, ei mik��n anna meille aihetta ep�ill� h�nen yrityksens� menestymist�. Min� olen nyt kokonaista kymmenen p�iv�� kaikin voimin koettanut vakuuttaa teit� siit�, mutta ei kukaan tahdo ymm�rt�� minua.�

�Mit� te tahdotte, ett� ymm�rt�isin,� lausui uudelleen Robert Tresillian. �T�m�n synk�n ja ��nett�m�n er�maan edess�, jossa minun poikani...�

Ja h�n osoitti k�den liikkeell� etel�ist� taivaan rantaa.

�T�m�n er�maan kamala hiljaisuus tappaa minut, sennor Vicente,� lis�si h�n, �ja huolimatta siit�, mit� �sken sanoitte, pit�� meid�n, jos don Estevanillakin on sama ajatus kuin minulla, laskeutua alas ja ep�toivon rohkeudella sy�ksy� Zopiloten leiriin.�

Don Estevan lausui p��tt�v�ll� ��nell� seuraavat sanat:

�Tresillian on oikeassa. Min� pelk��n, ett� te uneksitte, Pedro Vicente. Jos aikomuksemme on, ettemme s��st� v�hint�k��n voimaa k�sivarsiimme, niin tulevat nuo roistot ja tappavat meit� kuin viattomia lapsia. Omasta puolestani julistan min�: ennemmin mit� hyv�ns� kuin t�t� toivotonta tilaa.�

Gambusino polki kalliota vastaamatta. Kaikista piiritetyist� olivat ainoastaan h�n ja insin��ri, jotka eiv�t viel� olleet luopuneet toivomasta.

H�nen laskunsa oli seuraava: viisi p�iv�� Henrylle p��st�kseen Arispeen, seitsem�n p�iv�� eversti Requenneen sotajoukoille vastakkaisessa suunnassa matkustaakseen saman tien. Sen lis�ksi viel� yksi p�iv� arvaamattomia tapauksia varten – yksi p�iv� v�hint��nkin.

Mutta odotuksen kuumeessa ei kukaan tahtonut edellytt�� sellaista viivytyst�, joka kumminkin oli niin luonnollinen. Ja yhdestoista p�iv� oli tuskin loppuun kulunut, ennenkuin rohkeimmatkin pitiv�t kaiken kadotettuna.

Gambusino, joka havaitsi, ett� kehoitukset eiv�t mit��n auttaneet, esitti v�litysehdotuksen:

�Don Estevan! Jos emme huomenna samalla kellon ly�nnill� ole havainneet mit��n tuolla kaukana� – h�n ojensi k�sivartensa etel�� kohden – �k�skek�� silloin ja min� tulen tottelemaan teid�n k�skyj�nne, mutta, armosta, suokaa minulle t�m� aika!�

�Huomenna,� mutisi Robert Tresillian, �aina sanotte: huomenna! Mutta huomenna meid�n ty�miehemme ovat voimattomia k�ytt�m��n aseita, ehk�p� liikkumaan paikastakin. Tied�ttek�, mit� sanoivat pari tuntia sitte nuo kaksi pelk��m�t�nt� poikaa, jotka omalla hengenvaarallaan kostivat Anguazin ja Barralin kuoleman: �Ellei mit��n uutta kuulu huomenna, niin uudistamme kepposemme, mutta t�ll� kertaa hankkiaksemme tuolla alhaalla jotain sy�t�v��. Uskokaa minua Villanneva, niin pian kuin y� on k�siss�, pit�� teid�n k�ske� insin��ri� avaamaan tykkitulen villien leiri� vastaan. Se tulee olemaan merkki meille kuolemaan, mutta kuolemaan ainakin urhoollisina miehin� ase k�dess�.�

�Min� j�t�n viel� Pedro Vicentelle kaksi tuntia, ei minuuttiakaan enemp��. Kun n�m� tunnit ovat kuluneet, olen valmis,� sanoi don Estevan ��nell�, joka ei sallinut vastustusta.

Gambusino vaikeni.

Siin� tuokiossa koski aurinko melkein taivaan rantaa kaukana ��rett�m�ll� aavikolla.

Gambusino oli noussut er��lle rintavarustuksen korkeista ja leveist� kalliolohkareista, jota v�list� k�ytettiin t�hystelypaikkana.

Keskelt� taivaan rannan hehkua tuntui h�nest�, ett� kaukana et�isyydest� n�kyi metallin heijastuksia v�lkkyv�n. H�n asetti kaukoputken silmiens� eteen, seisoi liikkumattomana ja j�ykk�n� kuin puun runko ja j�i siihen asentoonsa muutamiksi sekunteiksi p��st�m�tt� huutoa tai lausumatta sanaakaan. H�n kyyristyi sitte alas ja ojensi kaukoputken don Estevanille, joka n�ki kaksi suurta kyynelt� py�riv�n alas gambusinon pronssin karvaisia poskia my�ten.

�Mik� teit� vaivaa, Pedro Vicente? Miksi n�m� kyyneleet?�

Gambusino pyyhk�si k�dell��n silm�nluomiansa ja viittauksella osoittaen auringon jo vaipunutta keh��, sanoi h�n puoleksi tukahtuneella, ��nell�:

�T�ll� kertaa te ette sano, ett� min� uneksin... Tuolla kaukana he ovat!�

�Ketk�? Mit� kuvailette n�kev�nne tuolla kaukana, sennor gambusino?�

�Min� n�en aseita, jotka v�lkkyv�t auringon viimeisess� hohteessa,� sanoi h�n syv�sti liikutetulla ��nell�. �Ja kenenk� ne muuten olisivatkaan, elleiv�t eversti Requennesin lansieerien!�

J�nnitys oli korkeimmillaan. Kaikki olivat asettuneet gambusinon viereen. Kaukoputki kulki muutamien tuokioitten per�st� don Estevanin k�sist� kaikkien muitten k�siin. Ja kun aurinko sukelsi alas taivaan rantaan, ik��nkuin syvyyteen, ei en�� l�ytynyt ket��n, joka olisi ep�illyt ylh��ll� vuoritasangolla: meksikolaiset sotajoukot olivat tuolla muutamien peninkulmien p��ss� valmiina hy�kk��m��n kojoteerojen rosvojoukon kimppuun.

Robert Tresillian koetteli katseillaan tunkea y�n varjojen l�pi, jotka �kki� taajenivat, ja gambusino, joka �lysi h�nen ajatuksensa juoksun, sanoi:

�Ellei Henry� olisi siell�, ei ket��n muitakaan olisi siell�. Oivallinen nuori mies! Teid�n t�ytynee my�nt�� minun olleen oikeassa, sennor, kun en hetke�k��n ep�illyt h�nt�.�

Yl�tasangolla, ik��nkuin haaksirikkoon joutuneen laivan kannella, jossa toivo on j�lleen eloon her�nnyt kaukana siint�v�n purjeen n�hty�, syleiliv�t kullankaivajat toisiaan.

Kurjuuden p�iv�t unhottuivat. N�l�n tuskat unhotettiin – eik� apu ollut n�kyviss�?

Heti pidettiin neuvottelu: annettaisiinko merkki tuleville, joita apakit eiv�t tietenk��n viel� voineet n�hd�, koska he kullankaivajillekin tuolla ylh��ll� viiden sadan jalan korkeudessa sulivat taivaan rantaan?

Robert Tresillianin mielest� oli nyt oikea hetki k�ytt�� s�hk�valoa ja ymp�r�id� koko Zopiloten leiri h�ik�isev��n valoon, ett� selv�sti n�ytett�isiin sit� eversti Requenneen sotajoukolle. Varmaan kai Henry lienee selitt�nyt, miten kullankaivajat insin��rin katsannon alla olivat viett�neet aikaansa ja miten he olivat opetelleet k�ytt�m��n s�hk�valaistusainetta, jota insin��rin neuvolla olivat valmistaneet.

Jo olivat he v�h�ll� hyv�ksy� t�m�n ehdotuksen eik� insin��ri puhunutkaan sen v�hemm�st� kuin ett� mieli panna toimimaan molemmat tykkins�, joita halusi n�ytt�� mihin ne kelpaisivat, kun onneksi gambusino, joka aina oli �lyk�s mies, todisti p��llik�ille, ettei kaikella t�ll� olisi muita seurauksia kuin ett� siten vastustettaisiin eversti Requenneen tuumia, sill� t�m�n ajatus oli arvatenkin �kkiarvaamatta hy�k�t� indiaanein kimppuun. Ep�ilem�tt� piti pysy� valmiina, mutta odottaa siksi kunnes eversti ja h�nen v�kens� alkaisivat valmistetun toimintansa. Silloin, mutta vasta silloin, olisivat nuo kaksi tykki� ohjattavat Zopiloten leiri� kohden, johon luonnollisesti useammat yll�tetyist� villeist� tulisivat sulloutumaan. Ja kun ne vaan hyv�sti olivat ohjatut, tekiv�t ne ihmeit�. Silloin vasta tulisi llanon ilovalaistus oikeaan aikaansa. Viel� kerran sai gambusinon j�rkevyys voiton.

Hiljaisuus oli juhlallinen ja sit� h�iritsi ainoastaan v�liaikojen per�st� ne kojoottiulvonnat, joilla indiaanit toisillensa tahtoivat osoittaa, ett� hyv�sti vartioivat.

Kullankaivajat, jotka pitkin pituuttaan makasivat yl�tasangolla korva maata vastaan, luulivat, toivon synnytt�m�n tenhon vaikutuksesta heid�n mielikuvitukseensa, kuulevansa meksikolaisen ratsujoukon juoksun llanolla.

Y�n ensi hetki� vietettiin kuumeentapaisessa levottomuudessa, joka piti valveilla enin heikontuneitakin kullankaivajia, viel�p� vaimoja ja lapsiakin.

Tulitikku k�dess� seisoi Pedro Vicente ryhm�n keskell�, jossa oli don Estevan, Robert Tresillian, insin��ri ja monta ty�njohtajaa. H�n uudisti jokaiselle, ettei ollut yl�tasangon varustusv�en asia alkaa toimintaa. Eversti Requennes ja Henry eiv�t p�iv�n kuluessa voineet olla huomaamatta Meksikon lippua vuoren huipulla. Taitavana sotilaana oli eversti luultavasti ajatellut yhteist� toimintaa omien joukkojensa ja piiritettyjen puolelta, mutta my�skin otaksunut, ett� n�m� viimemainitut j�tt�isiv�t h�nelle t�yden toimintavapauden ja antaisivat h�nen alkaa. Senh�n lapsikin voi k�sitt��.

Sill� tavalla kului kaksi kuolettavan pitk�� tuntia mink��n h�iritsem�tt� y�n ��nett�myytt�.

K�sitt�m�t�n j�nnitys pani kaikkien syd�mmet palpattamaan ��neen ja heikommatkin tunsivat j�ntereiss��n yli-inhimillisen voiman.

�K�rsiv�llisyytt�,� sanoi Pedro. �Antakaamme everstin panna toimeen tuumansa, niin ett� indiaanit, yll�tetyt keskell� untansa, eiv�t voi pakoa ajatellakaan. Muutamia minuuttia viel� vaan ja sitte on meid�n vuoromme. Eik� olisi loistavata omiin verkkoihinsa pyyt�� nuo kurjat roistot, jotka nyt monta viikkoa ovat silm�illeet meit� varmana saaliinaan, mahdottomana kenenk��n riist�� heilt�...�

Gambusinon viel� puhuessa her�tti kauhea laukaus tasangon kaikki kaiut ja melkein yht'aikaa kajahtivat viel� korkeammalle eversti Requenneen kanuunat.

Kauhun huudahdukset tuskan ulvonnalla sekoitettuina kohosivat heti kojoteerojen leirist� todistaen, ett� everstin v�ki oli hyv�sti t�hd�nnyt.

T�m� jyrisev� hy�kk�ys, joka tuli taholta, jolta eiv�t uskoneet tarvitsevansa pel�t� v�hint�k��n ja jonne eiv�t koskaan olleet asettaneet vahtimiehi�, teki villit raivosta hurjistuneiksi.

Ja viel� kurjemmaksi k�vi tila kun insin��rin s�hk�valo valaisi heid�n leiri�ns� ja armottomasti n�ytti sit� v�sym�tt�mille ahdistajoille, joitten insin��ri oli antanut j��d� pimeyden peittoon.

Niinkuin gambusino edelt�p�in oli arvannut, kokoontuivat urhoollisimmat heti Zopiloten teltan ymp�rille.

Kauvan odotettu hetki k�ytt�m��n kumpaistakin tykki�ns� oli vihdoinkin tullut don Estevanille ja tykit syytiv�t ��rett�mi� m��ri� raehaulia ep�toivoon joutuneitten indiaanein joukkoon.

Uskaliaimmat kirkuivat kauheasti raivoissansa. Olivatko valkoiset todellakin tehneet liiton korkeimpien voimien kanssa, koska voivat muuttaa y�n p�iv�ksi ja sytytt�� t�m�n auringon, joka valaisi leiri�?

Zopilote, joka jo istui hevosen sel�ss�, oli ainoa, jossa viel� pysyi kipin� kylm�verisyytt�. Huolimatta ep�j�rjestyksest� villien joukossa koetteli h�n koota heit�, mutta toisena hetken� toisensa per�st� teki Requenneen ja yl�tasangon tykit uusia h�vityksi� heid�n parvessansa.

�kki� kirkasi h�n hirve�sti raivostuneena.

Siin� valokartiossa, jonka s�hk�valo muodosti, huipun l�ht�kohtana vuori, oli h�n huomannut meksikolaisia sotamiesosastoja, jotka kohtisuoraan l�heniv�t vuorta.

N�hty��n n�m� viholliset, joita nyt tiedettiin voitavan tavoittaa, n�ytti uskallus j�lleen palanneen n�ihin miehiin, jotka t�h�n saakka olivat olleet melkein taikauskoisen pel�styksen valtaamina.

Tuokiossa olivat ne hevosen sel�ss� ja yht�aikaa kiljuen kauhistuttavaa sotahuutoansa, aikoivat he hy�k�t� Requenneen eskadroonan kimppuun, kun ep�toivoa osoittava viittaus Zopiloten puolesta pys�hdytti heid�t.

N�kyvin� kolmessa uudessa s�hk�valovirtauksessa oikealta, vasemmalta ja takaa p�in, l�hestyi kolme muuta lansieeriosastoa ja muodosti v�hitellen s��nn�llisen ympyr�n.

Viel� lis�ksi seisoivat don Julianon peonit taisteluun j�rjestettyin� j�rven rannalla ja sulkivat sielt� indiaanein viimeisenkin pakotien.

Ensimm�isell� silm�yksell� n�ki Zopilote, ett� leikki ei ollut tasavoimainen ja ett� h�nen piti v�ltt�m�tt�m�sti joutua hukkaan kaikkine joukkoinensa, jos yh� edelleen pysyisi kahden tulen v�liss�.

H�n teki �kki� p��t�ksens� ja k�skien puolet v�est��n muodostamaan j�lkijoukon, jonka tuli jatkaa taistelua alhaalla lakeudella, sy�ksyi h�n itse toisen puolen kanssa solaa kohden.

J�lkijoukon teht�v� oli suojella hy�kk�yst� yl�tasankoa vastaan, jonka h�n oivalsi olevan ainoana ja viimeisen� pelastuskeinonaan.

Jos h�nen onnistuisi karkoittaa kullankaivajat v�kisin tunkeutumalla solaan ja valloittamalla yl�ng�n, tulisi h�n oltuaan piiritt�j� itse piiritetyksi. H�nen asemassaan kannatti sellainen yritys kyll� koettamisen vaivan. Tuokiossa oli h�nen v�kens� solan edess�.

Ei mik��n liikkunut ylh��ll� vuorella eik� siin� ahtaassa ahteessa, jonka kautta p��stiin tuonne yl�s.

Puristettuina toinen toistaan vastaan, sill� v�lin kuin kiv��rituli jatkui alangolla raivokkaammin kuin koskaan, kiipesiv�t Zopiloten miehet yl�sp�in kiihoittaen toisiaan sokeassa raivossa.

Piiritetyt pysyiv�t liikkumattomina, antoivat heid�n l�hesty� ja t�ytt�� solan.

Mutta niin pian kuin ensimm�iset heist� olivat koskettaneet rintavarustuksen kivi�, halkesi manner heid�n p��ns� p��ll� ja heid�n jalkojensa alla aina vuoren huipulta sen juureen saakka. Kalliolohkareita ja kivi� vy�ryi vy�rykkeen tavoin alas t�h�n ahtaaseen kuurnaan ja musersi hy�kk��j�t painonsa alle. Onnettomat indiaanit eiv�t voineet p��st� yl�sp�in eiv�tk� alasp�in, vaan olivat kuin naulattuina, mihin olivat j��neet.

Kiviartilleriaa seurasi kohta hyvin t�hd�ttyj� kiv��rin laukauksia. Ei yksik��n laukaus mennyt hukkaan t�ss� taajaan sullotussa joukossa, jossa luoti ei voinut tavatakaan tyhj�� tilaa.

Kojoteerojen kuolleet ruumiit, jotka olivat kokoon litistyneet t�h�n ahtaaseen k�yt�v��n, seisoivat yh� pystyss� ja tukivat toisiaan, ja vasta muutamien hetkien kuluttua sanomatonta sekasortoa, onnistuivat muutamat viel� eloon j��neet, niiden joukossa Zopilote, laskeutumaan alas alangolle, sen rautaympyr�n keskeen, jonka eversti Requenneen voittoisat laumat muodostivat.

Kun Zopilote, joka oli pahasti kiviliuskan haavoittamana oikeaan k�sivarteensa, nyt n�ki, ett� kaikki vastarinta oli mahdotonta, heittiv�t h�n ja ne miehet, jotka h�nell� viel� olivat j�lell�, aseet luotansa. Liikkumattomina ja p�� rintaa vasten painuneena, odottivat he kaikki, ett� heid�n kohtalonsa ratkaistaisiin.

Siin� tuokiossa nousi aurinko ja valaisi loistollansa t�m�n verisen teurastuksen n�ytt�m�n.

Tasangolla vuoren ja meksikolaisten v�liss�, jossa eskadroonat j�lleen olivat liittyneet yhteen ja muodostivat l�pitunkeutumattoman puoliympyr�n, makasivat monilukuiset kojoteerojen ruumiit pitkin tannerta ja kauvempana osoitti heid�n tykist�n h�vitt�m� leirins� surkean n�yn.

T�t� aamuruskoa tervehtiv�t rajuilla riemuhuudoilla sek� yl�ng�n asukkaat ett� Zopiloten vangit, jotka eversti Requenneen ratsumiehet onneksi jo ajoissa olivat tunteneet ja kuljettaneet leirin taakse.

Zopiloten seitsem�st� sadasta sotilaasta oli tuskin kahtasataa viitt�kymment�, jotka taistelussa olivat j��neet eloon. Voittajat ottivat heid�t vangiksi, sitoivat parittain k�det sel�n taakse ja j�ttiv�t peonien vartioitavaksi.

Kun t�m� oli toimitettu ja sola puhdistettu sinne kasaantuneista ruumiista, laskeutuivat piiritetyt alas.

Ne tapahtumat, jotka nyt seurasivat, eritt�inkin kohtaus Robert Tresillianin ja h�nen poikansa v�lill� sek� sen per�st� t�m�n ja Gertrudeen v�lill� olivat niin liikuttavia, ettei niit� voi sanoilla selitt��. Nuoren tyt�n sielun tuskasta ja ruumiillisesta puutteesta kalvenneet kasvot s�teiliv�t onnea t�ss� monip�iv�isen toivottomuuden j�lkeisess� riemun tuokiossa.

 

Kahdeskolmatta luku.

Santa-Gertrtides.

Kun kullankaivajat laskeusivat vuorelta jo aikoja j�tt�m��ns� leiriin, tulivat he iloisesti h�milleen tavatessaan siell� melkein kaiken hyv�ss� kunnossa.

Vaunut, koneet ja ty�kalut – miltei kaikki oli ennallaan. Kojoteerot eiv�t olleet edes huolineet h�vitt�� n�it� heille arvottomia kapineita. T�m� tavaton m��r� kaivosty�tarpeita, joiden arvoa kojoteerot varmaankaan eiv�t olleet oivaltaneet, oli odottamaton rikkaus.

Hevosia ja muuleja l�ytyi kyll�lt�, vaikkei saatukaan takaisin samoja, jotka olivat ry�stetyt.

Kahden p�iv�n kuluttua pelastuksesta oli osapuilleen kaikki selvitetty�. Kuolleet olivat saaneet viimeisen leposijansa ja everstin ynn� h�nen joukkonsa palatessa vankiensa kanssa Arispeen saattoi don Juliano apakien ottamat vangit Nacomoriin, n�iden kotiseudulle.

Turvallisuus oli nyt t�ydellinen. Kenties ei olisi sek��n edes mahdotointa, ett� saataisiin Zopilotesta liittolainen! H�nen oikeaa k�tt�ns� oli pit�nyt leikata niin, ett� toivoa kyll� voi, ett� h�n t�st� l�htien olisi s�vyis�mpi.

Olkoon t�m� kohta miten tahansa. Totta on joka tapauksessa, ett� Salaper�inen vuori t�n��n, kolmea vuotta mainittuja seikkoja my�hemmin on tosin nuori, mutta jo kukoistuksessaan oleva kaupunki linnoituksen suojaamana, joka on vahvempi kuin mik��n ihmisk�sien rakentama.

Loitolta voidaan eroittaa lukuisia tehtaan savutorvia, joista savu paksuissa pilviss� tupruaa kohti taivasta. Ymp�rist�n alueella ei ole en�� entist� viljelem�t�nt� leimaa. Mehev�t karjanlaitumet ulottuvat niin pitk�lt� kuin silm� kantaa ja uudisasukasten karja on lukematon. Rautatie yhdist�� joku aika sitte uuden kaupungin Arispeen.

Kaivoksen menestys on ollut yht� erinomainen, kuin nopeakin. Toinen veres kultasuoni toisensa per�st� tulee ilmi ja Salaper�isest� vuoresta on tullut Kultainen vuori.

Nelj�n asioimistoverin rikkaus on jommoinenkin. Nelj�nk�? kysyt nuori yst�v�ni. Nelj�np� tietenkin. Ei n�et oltu pidetty kuin aivan oikeana, ett� sallittiin urhoollisen gambusinonkin yhty� yhti��n. Eik� gambusinon �ly ollutkin juuri tuottanut pelastuksen kaikille?

Jokaisella kullankaivajalla on oma, soma talonsa, joka todistaa is�nt�ns� varallisuutta. Muistoa s�ilytt�v�ll� kiitollisuudella ovat he pystytt�neet komean muistopatsaan kumpaisellekin yst�v�llens� Benito Anguazille ja Jacopo Barralille, jotka heid�n edest�ns� k�viv�t kuolemaan.

Vuoren tasangolla kohoaa uhkea linna, jonka harjoilta meksikolainen lippu liehuu – palatsi samalla haavaa kuin linnoitus, jonka pitk�lle kantavat kanuunat voivat niin tarvittaessa pyyhki� tasankoa kaikille suunnille.

Puoteja ja tavarahuoneita l�ytyy kosolta s��nn�llisien katujen varsilla ja kirjapainosta annetaan sanomalehte�kin. Kaikesta p��tt�en on Santa-Gertrudes kaupungin tulevaisuus oleva onnellinen.

Nyt on Santa-Gertrudeessa juhla ummelleen kolme vuotta kullankaivajien pelastumisesta lukien.

Torilla vilisee lukuisa ihmisjoukko, jonka seassa n�kyy olevan muutamia apakejakin moniv�risiin serapeihin puettuina. Rancherot ja vaquerot l�heisist� maakunnista – kaikki ovat he puettuina juhlapukuun. Kaikkien n�iden eri vaateparsien v�list� n�kee joskus vilahdukselta Zacatecas-lansieerien sotilaspukuja. Rykmentti majailee jonkun matkaa kaupungista viimeisen ja tehokkaan retken per�st� vihamielisi� indiaaniheimoja vastaan.

T�n��n kastetaan Henry Tresillianin ja Gertrudes de Villannevan esikoista ja tapahtumaa vietet��n innostuksella kaupungissa, joka on saanut nimens� nuoren �idin muistoksi. H�nen nime��n huudetaan myrskyis�ll� riemulla.

Kirkossa kantavat lasta kastettavaksi eversti Requennes ja sennora Villanneva. Heid�n j�less��n kulkevat don Estevan, Robert Tresillian, insin��ri ja Pedro Vicente, joka s�teilev�n� tarjoo nuorelle is�lle k�sivarttansa. Eik� nuoren yst�v�ns� onni ole osaksi h�nenkin omansa?

Iltasella ovat kilparatsastukset ja muita huvituksia ja entinen gambusino tulee luonnollisesti saamaan ensimm�isen palkinnon Krusaderilla, josta on tullut h�nen erityinen yst�v�ns�. Ja ihmisjoukko, joka pit�� muistissaan uskollisen el�imen palveluksia, tulee kiihkoisasti hurmaantuneena huutamaan: El�k��n Krusader!

Ja siihen huutoon toivon, ett� nuoret lukijanikin yhtyv�t.

---

[1] Niin, herrani.

[2] Englannin peninkulma niinkuin muuallakin t�ss� kertomuksessa.

[3] Caballero = herra.

[4] Tuhannet kiitokset.

[5] Indiaanein nahkaiset lapinkeng�n muotoiset jalkineet.

[6] Nuori herra.

[7] karjanpaimenet;

[8] maatila.

---

Sis�llys:

1. Veden puute
2. Kojoteerot
3. Vihdoinkin vett�
4. El ojo de agua
5. Indiaanein aamiainen
6. Los indios
7. El Cascabel
8. Indiaanit leirin ulkopuolella
9. Kiihko-ajo
10. Pedron kosto
11. Krusader ei ole hukassa
12. Odottamaton vihollinen
13. El�m� Salaper�isell� vuorella
14. Keit�?
15. Urhojen kohtalo
16. Vallan kummallinen hypp�ys
17. Taivaan ja maan v�lill�
18. Eversti Requennes
19. Viimeinen uroty�
20. Viimeisen p�iv�n ilta
21. Taistelu ja pelastus
22. Santa-Gertrudes